Mitä tehdä, kun lapsi jää aina ITKIEN hoitoon?? Ei haluaisi mennä.

Miten poika reagoi kun sinä lähdet pois? Omien lasteni pph:lla on yksi poika, joka pitää joka aamu aivan hirveän mekkalan ja vanhempansa nököttävät sössöttämässä 4-vuotiaalle pojalle pahimmillaan monta kymmentä minuuttia. Olen itse tilanteen nähnyt, kun yhtenä aamuna jäin itse "suustani kiinni" juttteleemaan pph:n kanssa kun en ollut kiireinen. Kun isä/äiti lopulta ymmärtää lähteä ja ovi kolahtaa kiinni, niin pentu vaikenee saman tien ja alkaa leikkiä. Osaa siis vedättää vanhempiaan aivan kympillä eivätkä he usko, vaikka pph on sanonut monet kerrat, että "ei ole mitään hätää ja lapsi rauhoittuu leikkimään kun näkee ettei isä/äiti ole enää paikalla". Sama virsi joka aamu ja pph:kin on jo tilanteeseen aika kypsä (ollaan niin tuttuja, että tämä asia on tullut aika selväksi).

Tuon ikäinen tarvitsee ikäistään seuraa, ei ainoastaan pikkulasten. Vaihtakaa hoitopaikkaa.

Ei 4-5-vuotias mikään tollo ole. Kyllä sen ikäinen hyvin nopeasti huomaa, että "tämä nappi toimii", kun huomaa äidin/isän käyttäytyvän toivomallaan tavalla. Sitä "nappia" sitten painetaan urakalla siihen asti, että vanhempi (tai joku muu fiksumpi) ymmärtää viheltää pelin poikki.

jouduttiin vaihtamaan muuton takia pph:lta toiselle. Tässä ekassa paikassa viihtyi todella hyvin ja ei ikinä ollut ongelmaa hoitoon jäämisessä. Toinen pph vaikutti ihan ok:lta aluksi, mutta pikku hiljaa tyttö alkoi yhä enemmän puhumaan että ei tykkää olla tuolla ja aamut alkoi menemään siihen, että tyttö huusi kurkku suorana, kun se sinne vietiin. Selvästikään ei tykännyt jostain syystä olla siellä..tosin täytyy sanoa, että minä ja miehenikään ei oikein "tultu toimeen" kyseisen hoitajan kanssa..jotenkin vaan oli todella vaivaantunut olo yms, kun oltiin hänen kanssaan samassa tilassa.



Kotona mietittiin, että halutaan tyttö päiväkotiin ja pph oli samaa mieltä, että siellä olisi meidän tytölle enemmän tekemistä ja ikäisiänsä kavereita. Nyt tyttö on onnellisena päiväkodissa ja hyvin menee aamut :)

Lapset oli varahoidossa päiväkodiss ja sinne menivät sujuvasti; ei vaatteiden riisumisen jälkeen eteisessä enää näkynyt ;) Että sinne mennessä ei ainakaan yritetty "vedättää".........

Päivän mittaan lapsi rauhottuu ja hoitaja sanoo, että kaikki on ok.



Kunnalla ei ole antaa toista paikkaa, kun pitäisi siten pikkuvelikin saada samaan.



Lapsi ei ole ikinä "vedättänyt"; miksi se nyt sitten alko ton shown?? Vai onko se vedätystä vai mitä?

Jos vedättääkin, niin siihen on syy. Syy on se, että lapsi ei viihdy hoidossa. Jos viihtyisi, ei itkisi ja haluaisi sieltä pois.

kurjaa se vaihtorumba. Kurjempaa on toki myös, että lapsi itkee aina päiväkotiin mentäessä. Jaksatteko vielä hetken odottaa? Aika voi auttaa, tai sitten ei.



Ainoa lohdutuksen sana on, että lapsellasi on turvallinen ja läheinen hoivasuhde vanhempiensa kanssa, kun tekee päivähoitoon menon vaikeaksi (tuli psykan luennolla esille, tällä lohdutin itseänikin, kun lapsi itki päiväkotiin mennessä).

Ei se niin mahdotonta ole. Eikö nyt ole päivänselvää, että lapsi ei viihdy hoidossa??? Miksi ihmeessä jatkatte siellä ettekä vaadi muutosta?

että jos vedättääkin niin siihenkin on syy. Juttelisin vielä hoidossa ja jos tuohon ei pikaisesti tulisi muutosta hakisin toista paikkaa. Lapsi on kuitenkin jo 5v ja käytös on jatkunut sen verran pitkään, että varmaan vaihto olisi nyt ainoa oikea ratkaisu. Jopa sitten niin, että lapset ovat eri paikoissa hoidossa.



Itselläni on lapsena ollut juuri tuo tilanne. En viihtynyt pph:lla. Syynä oli eri ikäiset lapset ja pph josta en pitänyt. Vanhempani vaihtoivat toiselle, ihanalle pph:lle jossa oli ikäistäni seuraa.

Suositteliin kyllä 5-vuotiaalle päiväkotia, siellä on kaveriseuraa ja monenmoista ohjelmaa.

Hei!

En siis todellakaan tarkoittanut, että teidän tapauksessa kyse olisi vedätyksestä. Onhan tuossa monta muutakin mahdollisuutta, kuten esim. se samanikäisten kavereiden puute ja kyllähän sekin antaa osviittaa, ettei siitä taida olla kyse, jos toiseen hoitopaikkaan jää ilomielin.



Mutta sitä on turha väittää, etteikö lapsi osaisi myös vedättää, se on jo sitten pilttien aliarviointia. Varmaan aika moni lapsi oisi kaikkein mieluiten äidin/isän mukana eikä hoidossa, jos saisi valita. Eli vedättäjälapsella ei ole hoidossa mitään hätää, siellä voi olla jopa hirmu mukavaa, mutta jäähyväisshown järjestämällä hän yrittää vielä sittenkin päästä isän/äidin mukaan, joka olisi vielä hauskempaa!



Esim. siskoni taisteli tämän hoitoonjääntiasian kanssa esikoisensa ollessa pieni, lapsen hoitoonjättäminen oli aina kauhea show, systeri vilkutti ja hössötti ovensuussa varttitunnin ja palasi aina oven takaa takaisin, kun kuuli pienintäkään vikinää, huiskutti vielä ikkunasta kyyneleet silmissä. Puhuin hänelle järkeä (hoitotäditkin olivat ystävällisesti sanoneet, että lapsi kyllä rauhoittuu kun äiti ymmärtää häipyä) ja sisko rupesi (lopultakin) huiskuttamaan reippaat hei-heit ja häipymään nopeasti ovensuusta iloisesti hymyillen. Nuoremman lapsen kohdalla hän oli jo läksyn oppinut, eikä ryhtynyt ovensuussa moiseen leikkiin.



Lopputulos: Systerin 8-vuotias poika tekee edelleen jäähyväisistä ja lähtemisestä hirvittävän numeron. Pitää aina olla lähes kirjallinen selvitys siitä, mihin äiti on menossa ja milloin tulossa, jos on jonnekin lähdössä. 6-vuotias tyttö on asian suhteen lunkki ja hänelle riittää normaalit heipat ja kohta nähdään ilman suuria seremonioita. Siskoni ei uskalla edes lenkille lähteä, jos ei ole ensin kertonut pojalleen aikatauluaan ja liikkeitään, muuten nousee hirvittävä show hänen palattuaan kotiin.

uuteen tilanteeseen. meillä meni poika pienenä hoitoon ja noin 1v sen jälkeen meni puolivuotta niin että itkien jäi hoitoon.... ja tasan varmaan tiesin että hoidossa kaikki ok. huomas vain että tää kestääkin kauna eikä o mikään ohimenevä juttu.



voi tietysti olla että on ryhmänsä vanhin ja tekemistä vähän josta seuraa tylsistyminen. isoveikalle olisi siis pk oikea piakka mutta pikkuveljelle suo0sittelisin vielä pph:ta.



ja tosiaan voi olla niin että kunnalla ei ole tarjota toista paikaa. olimme itse 2,5v jonossa että saisimme hoitopaikan lähempää kotia ja sitä ei koskaan tullut.



nyt olis edes turha kuvitella tuolle 5v:lle pk paikkaa saatika että sais pikkuveljen samaan paikkaan kun jonot pelkästään hoitoon on noin 20 paikkaa. ja päiväkotiin vielä pidemmät.

olet kyllä ihan oikeassa tuossa. Ja ymmärrän, se voi joskus olla tuotakin.



Suosittelisin, että tästäkin puhutte hoitajan kanssa. Sovitte selvät pelisäännöt miten tuot lapsen ja sitten pidätte siitä kiinni joka ikinen kerta. Tässä vaaditaan molemmilta sitoutumista. Sinä, itkuista ja huudosta huolimatta, sanot heipat ja lähdet heti. Luovutat lapsen, ei niin koskaan, että hoitaja tulee ottamaan lapsen. Hoitaja, vaikka olisi joku muu juttu kesken, tulee vastaanottamaan lapsen. Ei mitään ylimitoitettua hyysäystä, mutta kunnollinen huomiointi, kiva kun tulit...



Kotona voitte ennen tätä vielä kerrata miksi hoitoon mennään. Itse selitin 4v:lle rautalangasta, että hän ei pärjää yksin kotona jne jne (meillä oli myös tuo vaihe, ei tosin noin pitkänä). Sen jälkeen on oletettavaa, että samaa litaniaa ei käydä enää uudelleen läpi. Muistuttaa voi, mistä olikaan puhetta ja kyllähän sinä ymmärrät...



Tuo on aika vaikea hetki monesti. On herkkä tilanne kun äiti "luovuttaa" lapsen päiväksi ja on herkkä hetki lapselle erota äidistä. Tilanteessa voi myös olla, että aikuiset käyttäytyvät jotenkin, ihan vain vähänkin, eri tavalla kuin normaalisti. Kiukutteleva lapsi, ei ihan selvillä kumpi puuttuu, mitä pitäisi sanoa, kummalla on vastuu jne... Lapsi vaistoaa heti ja käyttää hyväkseen.



Ja sitten, jos rutiinit ja lapsen huomiointi ei auta/ole jo auttanut niin ryhmän vaihto.



11