David Bowie-faneja?
Miksi? Mikä vuosikymmen on mieleisesti? Paras biisi?
Oletko lukenut aiheesta/artistista paljon?
Kommentit (15)
bowie on muuten 62-vuotias joten mietin minkä ikäinen on liian vanha fani? Itse pidän Bowiesta oikeastaan kautta linjan, arvostan muusikkona mutta ennen kaikkea esiintyjänä ja artistina- legendana ja (hävettävää) seksisymboolina.
en enää fanita ketään artistia kuten nuorempana tein, siksi en käytä itsestäni sanaa fani. Pidän musiikista, mutta se ei ole henki ja elämä. Jos jokin "lempiartisti" tulee Suomeen, voin ihan hyvin olla menemättä keikalle. Nautin eniten musiikista kuunnellessani sitä kaikessa rauhassa sohvalla. Keski-ikäistä menoa siis.
olen itse 35v- "fani". Toivoisin pääseväni keikalle jos Bowie joskus tänne tulisi mutta en vetäisi ranteita auki jos en pääsisi.
Jos listaan biidejä häneltä niin rakkaimpia ovat: Ashes to ashes, Stay, ja Lets dance
on toisaalta epäreilua valita sieltä vain muutama biisi mutta totuus on että nuo 3 on minulle äärimmäisen rakkaita. Tosin kuuntelen hänen koko tuotantoa sulavasti ja hartaasti.
tulossa provinssiin- olisi kiva mennä, mutta festareilla on niin kamalaa ja Seinäjoki on pitkälla. En tiedä, kannattaako maksaa ja nähdä vaivaa. Kymmenen vuotta sitten ei olisi ollut mitään epäilyjä asian suhteen, mutta nyt...
Kate Bush kolahti myös pitkästä aikaa, Aerial kuulostaa aivan fantastiselta.
Myös Iggy, Bush (ehtommasti Bush!!) vanha Turner, Lauper, osittain Joel, Elton John, Blackmore ja semmoinen vähän vanhempi kama :)
Pidän kyllä myös Joanna Newsomista, Tori Amoksesta yms. jotka edustavat itselläni nykymusiikkia. Iggy ja Stooges lämmittää myös sydäntä. Kuin myös 70-luvun raskaampi rock ja jotkut valitut progebändit, ei kuitenkaan kaikki. Niin ja Joni Mitchelliä ei sovi unohtaa!
Pidän kyllä myös Joanna Newsomista, Tori Amoksesta yms. jotka edustavat itselläni nykymusiikkia. Iggy ja Stooges lämmittää myös sydäntä. Kuin myös 70-luvun raskaampi rock ja jotkut valitut progebändit, ei kuitenkaan kaikki. Niin ja Joni Mitchelliä ei sovi unohtaa!
Luen parhaillani David Bowie-kirjaa (kirj. David Buckley) ja taas lämmittelen vanhaa suhdettani maestroon.. Ja täytyy sanoa, vaikka olen kokenut olevani aina a-seksuaali niin Bowie on kyllä äärimmäisen eroottinen ihminen :)
Onneksi joskus sentään törmää johonkin hyvään ja persoonalliseen, etenkin, jos kuuntelee radio Helsinkiä. Muilta kanavilta ei taida tulla kuin soittolistoja?
En kyllä ole nähnyt viime aikojen kuvia miehestä, mutta oletan näin aiemman näkemäni perusteella. On muuten aika huimaa ,että ne ihanat nuoret miehet, mitä silloin fanitusiässä fanitti, ovat nyt sellaisia harmaahapsia! Jotenkin heitä ajattelee iättöminä. Joskus vahingossa sitten näkee jonkun Robert Plantin tai David Gilmourin telkkarissa ja nämä näyttävät jo aika papoilta.
Nämä uudet rockidolit (en nyt tarkoita idolsohjelman lapsosia) taas näyttävät ihan pennuilta.
juuri luin jostain, että ole keski-ikäinen.. Kapinoin, enkä suostu, mutta toisaalta mikä hätä tässä on. Paljon hyvää ja kaunista tapahtui jo kauan aikaa sitten..
Nykyään ei tahdo löytää yhden yhtä artistia jonka levyn haluaisi ostaa saati sitten kuunnella tai pidemmälle syventyä artistiin henkilönä..
teininä luin tyypistä paljonkin mutta musiikki ei kiinnostanut. Suosikkibiisejä Heroes, Ashes to ashes, China Girl
onneksi saan radion vuoden tauon jälkeen kotiini, olenkin aika kypsä noihin levyihini vaikka niitä yli 300 onkin. Jospa radio Helsingistä (viritän heti taajuuden) löytäisi jotain uutta ja innostaa.
muutenhan tässä muumioituu :)
Ja kiitos sinulle viesteistä ja hyvistä muistutuksista legendoista, täytyy käydä kirjastossa taas vähän selailemassa tyyppien tuotantoa.
Ja jos sulla on mielessä kenen elämänkerta tms. olisi lukemisen arvoinen niin heitä ihmeessä. Toi Bowie on ollut iha mielenkiintoinen, tosi olen hyppinyt sitä sieltä täältä, enkä lukenut kronologisesti. (vanha anarkisti vissiin kun oon)
mitään kirjoja, niitä kun ei ole tullut luettua! Itseäni kyllä kiinnostaisi esim. joni Mitchellin elämäntarina, siitä ei varmasti puutu dramatiikkaa. Hän antoi miehen painostuksesta noin kaksikymppisenä tyttärensä adoptioon, ja siitä asti tämä trauma ajoi häntä musiikin tekemiseen. Jokin aikaa sitten Mitchell löysi tyttärensä, ja vähäksi aikaa musiikin tekemisen tarve katosi, kunnes nyt ilmeisesti nainen taas on palannut musiikin pariin.
Pink Floyd kiinnostaisi myös - siitä on varmaan jokin tiiliskivi tehty?
En kyllä varmaan jaksaisi sitä kuitenkaan lukea...
Hyvää yötä, nyt pitää mennä nukkumaan. Oli mukava jutella musiikista kanssasi, jatkaisin kyllä aiheesta mielelläni myöhemmin enemmänkin.
sellaiseen aivan liian vanha. Pidän 70-luvun levyistä eniten, mutta mikä ettei, kyllä seuraavillakin vuosikymmenillä on ollut hyviä levyjä, eri tyyppisiä vain. Sen myöhäisempiä levyjä ei ole tullut kuunneltua. Pidän siis "klassikoista".