Miksi isovanhempia pidetään lastenhoito- ja raha-automaatteina?

etteikö äitini voisi auttaa rahallisesti. Itsellä nyt eron jälkeen tilanne se, että kohta menee luottotiedot ym. Äiti kyllä välillä hoitaa lapsia ym. mutta ei koskaan ole tarjonnut sanallakaan rahallista apua. Hän ei ole itsekään mikään rikas, mutta perintöjä ja asunnon myymisestä (avioero) saatuja rahoja on jonkin verran. Tietää myös sen, että oman työni ohella teen sivutöitä niin että jaksaminen on ihan siinä ja siinä. Isäni taas menetti erossa lähes kaiken eikä hänellä ole rahaa mitä lainata vaikka haluaisikin. Tuntui pahalta kun äiti tänään kävi kylässä ja toi lapsille housut. Toki olin niistä iloinen. Samaan aikaan teki mieli itkeä kun kertoi lähtevänsä kolmeksi viikoksi etelään lomalle. Samaan aikaan me mietitään miten saatais sähkölasku ja puhelinlasku maksettua. Soitellaan, sanoi äiti ja lähti. Onneksi on työstä kannettava että voidaan skypellä soittaa.

isovanhemmat rakastavat lapsenlapsiaan ja haluavat viettää aikaa heidän kanssaan. Ja rakastavat lapsiaan ja haluavat auttaa heitä (esim lapsia hoitamalla)

Ja kuka sen määrää, että vastuu ja halu huolehtia lapsen hyvinvoinnista lopahtaa täysin, kun lapsi täyttää 18? Jo äidin sydänkin yleensä sanoo toista. :)

Normaalit ihmiset kyllä ovat kiinnostuneita läheisistään ja haluavat jopa auttaa aina välillä.

Nykyään vaan taitaa olla tuo yhteisöllisyys katoamassa yksilöllisyyden tieltä.

Ikävä juttu kaikkien kannalta. Kyllä meilläkin appivanhemmat tuppaa nykyään valittamaan, kun viikatemies niittää kavereita tihenevällä tahdilla ympäriltä, mutta on jo aika vaikea solmia läheisiä suhteita vaikka nyt lapsenlapsiin siinä vaiheessa, kun he ovat jo aikuistumassa.

isovanhemmat rakastavat lapsenlapsiaan ja haluavat viettää aikaa heidän kanssaan. Ja rakastavat lapsiaan ja haluavat auttaa heitä (esim lapsia hoitamalla)

käyttävät äitiään törkeänä lapsenhoitoautomaattina. Itse jo vanhat(n.40-v) akat käyvät kuppiloissa ja jättävät lapset äidilleen, joka pienillä tuloilla maksaa ensin matkakulut ja sitten ostelee kaikenlaista, ettei kumpikaan niistä ääliöistä suutu. Vanhimman lapsen se ällömpi siskoista on hoidatuttanut lähes kokonaan äidillään. Säälittävää sakkia, onneksi miestäni ei se rupuporukka kiinnosta.

Annetaan isovanhempien käyttää rahansa niin kuin haluavat. Annetaan heidän myös elää omaa elämää eikä pidetä heitä käskyläisinä.

Entä jos he HALUAVAT käyttää rahojaan ja aikaansa lapsenlapsiin?! Pitäisikö minun siis kieltää se vanhemmiltani ettei vaan ap:n kaltaiset ihmiset suutu?

Ja sikuisuutta on se vai ettei ole tekemisissä vanhempiensa kanssa eikä ota heiltä mitään apua vaikka sitä tarvitsisiskin?!

Minusta on jarkyttavaa, jos isovanhemmat eivat ole kiinnostuneita lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Itse toivon sydameni pohjasta, etteivat lapseni jata minua aikuisena "rauhaan", vaan pitavat tiiviisti yhteytta! Tulen aina rakastamaan lapsiani, ei se tunne mihinkaan havia noin vain. Haluan todellakin hoitaa omia lapsenlapsiani ja olla heidan elamassaan aktiivisesti lasna!

mikäli isovanhemmat HALUAVAT elää omaa elämäänsä ja käyttävät rahansa esim. matkusteluun, SALLITTAKOON se heille? Jos eivät jokaisesta kutsusta lennähdä lapsenlapsia katsomaan, ei syyllistetä heitä? Ap:llä on pointti.

isovanhemmat eivät käytä ainoisiin lapsenlapsiinsa koskaan euroakaan ja aikaansakaan eivät anna yhtään milloinkaan. Jos minä joskus saan lapsenlapsia, tottakai autan heitä kaikin tavoin jos vain voin. Ihan outo ajatus minulle, että en välittäisi lapsenlapsistani ja omien lasteni jaksamisesta tippaakaan.

varsinainen "velvollisuus" päättyy. Nykyään vaan ihmisten itsekkyydellä ei ole mitään rajaa; vanhemmat katsovat, että heidän osuutensa nyt tehty, kun lapsi täyttää x vuotta on muksun oma asia stten järjestää oman elämänsä asiat ja omien lastensa hoito.



Minusta on hirvittävän surullista kuulla noista "menevistä" isovanhemmita, jotka ennemmin pistävät rahaa matkoihin ja ylellisyyksiin kuin mahdollisesti tiukassa elämäntilanteessa oleviin lapsiinsa. Jos lapsilla on varaa yllin kyllin, eivät he sitten tarvitse apua, mutta muuten en voi ymmärtää mummojen ja pappojen itsekkyyttä.



Jos lapset eivät saa omilta vanhemmiltaan apua elämänsä varrella, karsii se tehokkaasti halut ottaa isovanhemmat omaan kotiin asumaan sitten, kun vanhukset sitä hoito kaipaisivat. Ikävä kyllä nykyisin sellaista ei oikein muutenkaan tapahdu - lieneekö se sitten seuraus juuri tästä itsekkyyden lisääntymisestä (plus että ihmisen elävät hyvin vanhoiksi, jolloin hoitajienkin ikä alkaa olla korkea).



Itse ainakin asennoidun omiin lapsiini siten, että he ovat minulle elämäni mittainen suhde ja huolenpidon kohde. Mieli voi tietysti joskus muuttua, mutta toivon, että jaksan aikanaan myös omistautua omille lapsenlapsilleni.

On lastensa palkkatuloja isommat eläkkeet ja omaisuutta sitäkin niin paljon, ettei lapset ikinä pääse samaan. Eikö sitä voisi jo vähän toivoa saavansa jotain edes? Jos itse olisin hyväosainen isovanhempi, pistäisin kyllä rahani jakoon. ja aikanikin.

ovat itse kasvattaneet omat lapsensa omilla vanhemmillaan, jotta ovat päässeet omiin huvituksiinsa. Hoitaisivat edes lastenlapsia, jos omia ei ole hoidettu. Vaikka edes kerran-pari vuodessa. Onko se muka liikaa pydetty?



Vai vielä pitäisi hoitaa niitä, kun itse eivät ole hoitaneet mua kun silloin tällöin?

Meillä just näin. Aina oltiin velipojan kanssa mummolla tai tädeillä hoidossa kun vanhemmillani oli menoja tai halusivat viettää omaa aikaa. Itse eivät koskaan hoida meidän lapsia, ei kuulu kuulemma heille kun ovat jo yhdet lapset aikanaan hoitaneet...

ovat itse kasvattaneet omat lapsensa omilla vanhemmillaan, jotta ovat päässeet omiin huvituksiinsa. Hoitaisivat edes lastenlapsia, jos omia ei ole hoidettu. Vaikka edes kerran-pari vuodessa. Onko se muka liikaa pydetty?

Vai vielä pitäisi hoitaa niitä, kun itse eivät ole hoitaneet mua kun silloin tällöin?