Imetyspelkoja

Mulla oli myös vaikeuksia, ensin ei maito noussut ollenkaan, ja sitten vaan sairaalassa käskettiin imettää, vaikka pisaraakaan ei yksinkertaisesti tullut. Lopulta alkoi vähän tulemaan, mutta sitten oli jo rinnat niin kipeät että itkin ja imetin. Vauva ei enää halunnut tissiä, kun sieltä ei kerran mitään tullut ja lopulta rintakumi apuna sain aloitettua jonkinlaisen imetyksen.



Yritin saada maitoa tulemaan ja rintapumpulla lypsää lisää, mutta saalis oli aina noin 10 ml ! Vauvalla ei paino noussut ja se oli tosi kärttyinen ja kun tätä oli aikamme kestetty menin, ostin pullon ja maitoa ja aloin antamaan lisäruokaa, joka oli täysin oikea ratkaisu. Välilä maitoa oli niin että heräsin lammikosta, välillä ei mitään.....



Noin 4 kk imetin osittain ja sitten vaan yksi kaunis päivä sitä maitoa ei enää tullut ollenkaan. Kun ei tullut niin ei tullut. Itselläni on taustalla hormonihäiriötä ( PCO ) Ja nyt olen kuullut ja löytänyt tietoa, että se saattaa vaikuttaa maidon herumiseen. Mitään apua tai tukea en saanut esim. neuvolasta.



Nyt olen raskausviikolla 24 ja toivoisin toki että imettäminen sujuu, mutta jos ei niin ei - en aijo siitä syyllistyä, jos kuitenkin olen parhaani yrittänyt.

En ikinä voisi esim. päättää että en imetä tai synnytä omasta mukavuuden halusta, pelosta tai muusta syystä. Ihmisen täytyy joskus myös sopeutua asioihin jotka tuntuu epämukavilta. Mutta jos joku ei onnistu vrt. alatiesynnytys/imetys niin ollaan kiitollisia että muitakin konsteja löytyy.

Voisitko kuvailla millaisia ongelmia sinulla oli imetyksessä, niin voisin antaa neuvoja. En toki tiedä kuin hyvä neuvoja olen, mutta itselläni on imetyksestä kokemusta ja olen saanut opiskelujen myötä jonkin verran tietoa imetykseen ohjaamisesta.

Mitäpä, jos soittaisit imetystukipuhelimeen?

Ks. http://www.imetys.fi/itu/puhelin.php

Kannattaa ottaa etukäteen selvää, mistä ja millaista apua on tarpeen tullen saatavilla. Imetystukihenkilöt eivät ole mitään fanaattisia hörhöjä, ja päätös imetyksestä on aina äidin.



Ei se imetys aina niin vaikeaa ole, mutta yleensä ei ihan ongelmatontakaan. Mulla on kokemusta sekä keskosen että täysiaikaisen imetyksestä, ja molemmissa oli omat hankaluutensa. Ennenkin on jouduttu joskus turvautumaan imettäjiin ja muiden nisäkkäiden maitoihin. Pääasia, että vauva saa ruokaa.



Äidinmaidon antamiseen on vaihtoehtoja. Aina imetys ei onnistu sitten millään, mutta äiti jaksaa ehkä pitkäänkin lypsää maitoa. Jokainen äidinmaitotippa on vauvalle hyvästä, lyhytkin imetys, ja monille osittainen imetys on parasta, mihin kykenee.

On tosi harmi, ettet saa neuvolasta tuohon tukea ja neuvoja! Sitä vartenhan siellä käydään, johan sen kertoo paikan nimikin, NEUVO-la! Är ja mur!



Edellä oli kuitenkin hyvä neuvo imetystukipuhelimesta. Lisäksi kysy neuvoa synnytyksen jälkeen sairaalan vuodeosaston kätilöiltä - myös he osaavat auttaa ja antaa vinkkejä. (Jollei satu yhtä huonoa henkilökuntaa kuin tuo nlantätisi...)



T. Pi-Ki, nyt rv 39+4, ja joka esikoisen kanssa teki heti päätöksen, että imettää vain osittain - nyt oikeinkin terve 2-vuotias, vaikka sai ä-maitoa vain 3kk, siis osittain.



P.S. Kaikkein parasta on, ettet "ressaa" asiasta. Koitat saada apua ja tukea, mutta jollei imetys onnistu, niin se ei onnistu - ihan terveitä ja hyvinvoivia lapsista tulee, saavatpa he sitten korviketta tai äidinmaitoa :D

Onnea odotukseen!

Minulle saa aina antaa neuvoja - tuskin niistä haittaakaan on. Sen verran luotan omaan arvostelukykyyni, etten lastani heitä kaivoon, vaikka joku sanoisikin sen tekevän hyvää vesipelolle ;)



Esikoisen imetys ei tosiaan jättänyt mitään hyviä muistoja asiaan liittyen. Maito ei noussut, imetykseen ei ohjattu ja lapseni oli keltaisuuden vuoksi niin uninen, ettei omasta aloitteestaan nälkäänsä parkunut. Kello kädessä oli kuljettava, mutta siitäkään ei ollut apua, kun en tiennyt mitä pitäisi tehdä.



Silloin ongelmina olivat pääasiassa juuri se, ettei maitoa tuntunut tulevan lainkaan ja lapsi ei suostunut rintaa imemään. Sairaalasta kotiuduttuamme yritin vain muutamaan kertaan imettää, mutta koska esikoinen huusi ja huusi vain, luovutin.



Nyt ongelmani ovat juurikin nämä pelot, jotka valvottavat. Olen aivan vakuuttunut siitä, ettei maito nouse lainkaan, lapsi on jälleen keltainen eikä suostu imemään... Ajaudumme väkísin pullomaitoon ja jään ilman imetysohjausta.



Esikoista odottaessani rintani eivät reagoineet raskauteen mitenkään ja sama juttu tälläkin kertaa. Ei ole ollut nipistelyä, ei pingottunutta oloa, ei mitään... Olen kuullut kaksi erilaista mielipidettä siitä, onko rintojen valmistautumisella merkistystä. Molemmat ihan ammatti-ihmisten suusta. Toinen sanoo, ettei vaikuta mitenkään, toinen toteaa, että valmistautumattomat rinnat eivät _tietenkään_ toimi maidontuottajina.



Eipä siinä, imetys ei tee kenestäkään automaattisesti hyvää äitiä enkä koe olevani huono äiti, vaikka esikoiseni korvikkeilla kasvoikin. Siksi onkin niin "huvittavaa", etten saa rauhaa ajatukselta, että minä olen epäonnistuja, enkä tälläkään kertaa onnistu imettämään.



Itseänikin huvittaa juuri nyt tämä hermoilu imetyksestä :) Mutta puolen tunnin kuluttua saatan olla jälleen sitä mieltä, että ihan ihan turha muija olen. Kyllä tämä raskaus on ihmeellinen asia.



Onko muita tahoja, joilta voisi hakea tukea imetyspelkoon kuin neuvola? Meillä tosiaan todella kultainen neuvolatäti, mutta joka ei kertakaikkiaan ota tosissaan ihmisten pelkoja. Sama juttu oli viimekin kerralla.

Minäkin neuvoisin soittamaan tuonne imetyspuhelimeen. Imetystukihenkilöt myös tulevat tarvittaessa kotiin ohjaamaan kädestä pitäen. Jos asia pelottaa, soita heti ja pyydät jo joitain vinkkejä /juttelette aiheesta muuten vaan ja sovit, että joku tulee teille kun vauva on syntynyt ohjaamaan. Hyvällä onnella saat opastusta jo sairaalassa, mutta et kyllä pyytämättä, mutta voi hyvin jäädä saamattakin, kun kätilö ei osaa /ennätä.

Minulla on taustalla kaksi onnistunutta imetystä ja esikoisen kohdalla rinnat olivat pinkeät kuin mitkä jo odotusaikana, toisen kohdalla eivät olleet pinkeät missään vaiheessa ja hyvin onnistui homma molemmilla kerroilla. Toisella itse asiassa veilä helpommin, kun ei ollut niin nesteistä pinkeä rinta ja sai lapsi paremmin otteen.

Esikoinen oli myös keltasirkku ja nukahteli tissille helposti. Minunkin siellä sairaalassa käskettiin kulkea kellon kanssa, mutta en kulkenut. En voinut millään tajuta, mitä hyötyä minun on herättää lapsi 3h kohdalla imetyksen aloituksesta, kun se ei silloin ime vaan nukkuu siinä rinnalla. Lapsi kuitenkin aina heräsi 4.5h kohdalla imetyksen aloituksesta ja jaksoi silloin syödäkin.

Maitohan sitten nousee, kun lapsi imee. Jos lapsi ei ime, ei nouse vaikka mitä muuta tekisi asian hyväksi. Minä tein niin, että käytin esikoisella 'huutopulloa'. Kun kitisi nälkäänsä annoin rinnan suuhun, jota imi aikansa, kunnes kiukustui ja alkoi huutaa. Annoin huutopullosta juoda vähän, että jaksaa taas imeä ja vaihdoin takaisin rinnan suuhun. Taas imi aikansa, kunnes alkoi huuto ja annoin pullon, että rauhoittui ja taas sama homma. Muutama syöttö mentiin tällä systeemillä ja sitten se maito nousi hyvin ja huutopullo ja pullo muutoinkin jouti pois.

Nyt tulee sitten oma mielipide, mutta sitten on minusta hyvä muistaa myös se, että mikä on kohtuullista äidille ja vauvalle. Minusta imetys on erittäin suositeltavaa ja parasta ruokaa vauvalle paitsi joskus on parempi kääntyä lähikaupan puoleen. Joillain äideillä sitä maitoa ei yksinkertaisesti tule, vaikka mitkä temput tekisi ja yrittäisi ja haluaisi. Joillain sitä tulee kyllä varmaan ihan riittävästi, mutta se on hirveän työn takana. Minusta ei ole oikein vauvan kannalta ( ei kyllä äidinkään), että päivittäiseen ruuan hankintaan menee kohtuuton osa ajasta. Jos vauva esim syö kerran tunnissa puoli tuntia vuorokauden ympäri, niin minusta se on sairasta. (Olen kuullut, kun yksi marttyyriäiti tilitti ylpeänä, että hänpä imettää vaikka vaikeaa on).

Imetyksen suosiminen on hyvästä, mutta joskus tuntuu, että on menty jo liiankin pitkälle. Älä siis huoli jos ei homma toimi, kyllä ne lapset tuntuvat sillä muksullakin kasvavan:)



Hyvää vauva-aikaa teille tavalla tai toisella ja toivottavasti saat pelkoihisi apua ja asiallista ohjausta.

Helppo sanoa, mutta älä ota neuvoista paineita. Kaikki konstit eivät sovi kaikille, ja joskus äiti ja vauva vain ovat ikään kuin eri paria. On asioita, jotka edesauttavat imetystä, mutta jos kaikki edellytykset eivät olekaan ihan kohdallaan, imetys ei silti välttämättä ole tuhoon tuomittua. Esim. tuttia kehotetaan välttämään, mutta meidän tytöllämme tutin käyttö vahvisti imuvoimaa ja antoi lohtua, kun hän ei saanut olla vanhempien vieressä. Joillakin pulloruokinta sotkee imetystä, mutta on täysin mahdollista, että vauva oppii syömään sekä rinnasta että pullosta.



Esikoista sain kokeilla imettää, kun hän oli 8 päivän ikäinen, ja senkin jälkeen imetys rajoittui 1-2 kertaan päivässä, kunnes vauva pääsi kotiin n. 5-viikkoisena. Pumppasin maitoa sairaala-aikana 3-4 tunnin välein. Mulla oli ongelmana pääasiassa maidontuotannon niukkuus, joskaan heruminenkaan ei ollut kovin vauhdikasta. Etenkin pumpulle heruin tosi huonosti. Mitkään kotikaljat, imetysteet ja muut vippaskonstit eivät auttaneet, vaikka tiedän, että monille niistä on iso apu. Maidontuotanto oli mulla todella stressiherkkää, ja väsymys näkyi selvästi maitomäärissä.



Imetys vauvan kotiuduttua oli tosi haastavaa. Aluksi ajattelinkin, että yritän jaksaa vielä tämän päivän tai ehkä vielä huomisen. Imuote oli hyvä, onneksi, mutta vauva hermostui, jos maitoa ei tullut heti. Ja kun itse jännitin tilannetta, heruminen kesti. Sitten, kun maitoa tuli, sitä tuli sellaisella paineella, että vauva hermostui. Joskus vauva imaisi muutaman kerran ja jäi sitten parkumaan mahakipuja. Pienikokoista vauvaa, jolle rinnasta imeminen oli iso ponnistus, ei voinut väsyttää jatkuvalla tissin tuputtamisella. Toisaalta tytölle oli joka tapauksessa määrätty keskoskorviketta, joten lisämaitoa oli kuitenkin annettava. Tarjosin aina tissiä ensin ja sitten pullosta korviketta päälle pieniä määriä kerrallaan. Tuo edellä mainittu "huutopullo" kuulosti hyvältä idealta. Meillä huijattiin usein tyttö ensin imemään tuttia ja sitten livautettiin tissi tilalle.



Ratkaiseva käänne tapahtui siinä vaiheessa, kun itse todella sisäistin, että vauvalle on se ja sama, mistä ruoka tulee, kunhan sitä tulee tarpeeksi. En enää yrittänyt "pakolla" imettää enkä ottanut itseeni, jos melkein koko syöttö meni pullosta. Ajattelin vain, että imetän niin kauan ja niin usein kuin hyvältä tuntuu. Muutaman viikon sisään maitoa alkoi tulla enemmän kuin ennen ja vauvankin kanssa alkoi synkata paremmin.



Maidontuotantoa ja herumista saattaa edesauttaa se, että pitää vauvaa paljon ihokontaktissa: kenguruhoidossa, kantoliinassa jne. Ja vaikkei maitoa sen enempää tai helpommin tulisikaan, läheisyys on yleensä molemmille nautinto.