odottajat ja muut
pakko kysyä.
onko kenelläkään ilmennyt odotus aikana ahdistusta,pelkoa ja paniikin oloista oloa?
rv 34+ ja kamala ahdistus yms alkoi eilen..enkä löydä mitään varsinaista syytä.
aouja neuvoja kaipaan
Kommentit (6)
kun minua ei huoleta synnytys jne.. asiat tämä vaan ns ylleis ahdistusta..ja mietin kuuluuko raskauteen.. aivan tajuton väsymyskin päällä..voisin vain nukkua
Masennuksen oireet tulee mieleen. Jos ei oikein osaa tarkemmin määritellä, mikä ahdistaa ja vain nukkuminen kiinnostaa - mutta tämä on kyllä ihan kyökkidiagnoosi, en taudinkuvaa ja etenemistä sen tarkemmin tunne. Kannattaa varmaan neuvolakäynnillä viimeistään mainita tuosta olosta.
Tai sitten olet vain väsynyt ja tarvitset unta. Tai olet kyllästynyt olemaan raskaana, onhan jo niin paljon viikkoja takana. Jos se jotain tällaista on, menee varmaan melko pian ohi.
Itsellakin on vahan samanlainen olo ollut viimeisen viikon ajan, ei mitaan "oikeaa" syyta, raskaus on kylla ollut vaikea (vuodelevossa jo 5 kk useiden eri syiden takia) MUTTA tahan saakka olen ollut periaatteessa optimistinen. Yhtakkia n. rv 32 sitten iski yleismasennus/ahdistus, en ymmarra etta miksi nyt, itse olen ajatellut etta liittyisiko loppuraskauden hormoneihin tai jotain?
kun jotenkin tuntuu että koko odotus sinänsä enää kiinnosta..et tulee kun tulee jne... itsekkin masennusta mietin..mutta voisihan tämä olla hormooneistakin.
olo tosiaan sellanen et haluan täältä kauas lomalle tai sit ajattelen vaan et jos nyt sit vain nukkuisi koko ajan niin kaikki ns helpompaa
Masennus tai hormonaaliset syyt käy järkeen, ja masennukseen ainakin tarvitset hoitoa - mitä pikemmin siitä parempi.
olo tosiaan sellanen et haluan täältä kauas lomalle
voisitko lähteä jonnekin? Noilla raskausviikoilla et tietysti enää etsi äkkilähtöjä Euroopan kultturikaupunkeihin, mutta jos voisit tehdä irtioton arjesta muuten? Kylpylään, mummolaan, naapurikaupunkiin yöksi hotelliin ja vaikka teatteriin/koserttiin illalla. Tämä ei tietysti masennusta paranna, mutta jos ahdistuksesi on jotain lievempää, kuvioiden muuttaminen hetkeksi saattaisi auttaa.
Vastaan, vaikka en ihan jaakaan kokemusta kanssasi. Odotan esikoistani raskausviikolla 32, jaa silloin tällöin iskee paniikki ja huolehdin synnytyksestä, fyysisesta palautumisessta synnytyksen jälkeen, pärjäämisestä taloudellisesti, siitä, osaanko olla kelpo vanhempi jne. Ilmeisesti sinun pelkosi on jotain normaalia huolia isompaa. Mikä sinua tarkkaan ottaen ahdistaa?
On varmaan aika yleistä vatvoa asioita, jotka sitten saattavat saada liian isot mittasuhteet. Lääke, joka tepsii vaivaan kuin vaivaan, on puhuminen. Joku synnyttänyt kaverisi tai sukulaisesi tai neuvola voisi auttaa.