Sain yllätyksekseni tietää olevani raskaana ja..
tunteeni on kaikkea muuta kuin onnelliset. Olen tiennyt asiasta nyt muutaman päivän ja koko ajan enemmän ja enemmän tunnen että en halua tätä, kaikki raskausoireet oikeen inhottavat minua.
Raskaus on ihan alussa ja olen miettinyt mitä tehdä. haluaisinkin kysyä nyt teiltä onko kellään ollut vastaavanlaisia tuntoja, kuinka niistä selviää, jos edes selviää..
Kiitos vastauksista.
Kommentit (42)
"sillain" niin mahdollista on aina tulla raskaaksi. ja silloin kannat tietysti vastuusi, ja opettelet elämässäsi uuden vaihteen.
Lapsella on siis ilmeisesti syy syntyä tähän maailmaan
Meillä on kaksi lasta (4v. ja 8kk)
Oltiin miehen kanssa jo varattu aika vasektomiaan, kun huomasimme, että ehkäisy on pettänyt. Molemmilla oli aivan kauhean ristiriitaiset tunteet. Aluksi kuvittelimme, että totta kai meidän pitää pitää tämäkin lapsi, mutta viikkojen vieriessä olimme niin stressantuneita ja ahdistuneita asiasta, että menimme lääkärin juttusille ja pyysimme keskeytystä. Viikon päästä lääkärissä käynnistä teimme keskeytyksen ja tietysti se aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia, mutta stressi ja ahdistus katosivat ja olemme sitä mieltä, että se oli oikea päätös meidän perheellemme.
Jokainen lapsi ansaitsee syntyä haluttuna ja tämä lapsi ei olisi ollut haluttu, vaikka uskonkin, että olisimme siitä jotenkin ehkä selvinneetkin.
miten saatoit murhata lapsesi sinä jolla jo 2 lasta. voisitko tappaa nykyiset lapsesi?
aivan järkyttävää luettavaa. en voi ymmärtää että abortin saa tehdä heppoisin perustein, ainut syy vois ehkä olla raiskaus milloin sen sais tehdä luvalla mun mielestä.
Minulla ei ole tarvetta arvostella toisten perheiden päätöksiä (varsinkaan tietämättä tarkkaan taustoja), joten jätän kommenttisi omaan arvoonsa.
Jokainen tehköön omat valintansa ja eläköön niiden seuraumusten mukaan.
t. 4
AV-palstan sävyt haistaa jo kilometrien päähän. Voimia sinulle AP, mitä ikinä mietitkin, täältä ei kannata liikoja odottaa tukea. Kiusaajia on liikkeellä nimettömyyden turvin.
Kannattaa ottaa yhteyttä ammattilaisiin, ei provosoiviin älykääpiöihin.
Tsemppiä!
pahalla arvostelin kerroin vaan omat tuntemukseni. itse pidän sikiötä aivan yhtä arvoisena kuin muitakin lapsia. en ymmärrä miksi muiden mielestä sen voi murhata. en ymmärrä miksei se olisi sama asia kuin murhata jo olemassa oleva lapsi. tosiaan jos joku raiskaa niin ehkä silloin voisi olla ok tehdä abortti jos äiti niin haluaa. silti se on kamalaa mutten voi tietää kuinka pahalta tuossa tilanteessa tuntuisi. mieluiten silloinkin adoptio. En voi ymmärtää ihmisten itsekkyyttä että otetaan valta ihmiselämästä. On muka oikeus murhata pieni ihmisen alku. Antakaa adoptoitavaksi. Tietty tuntuu pahalta mut parempi sekin kuin murha, olkaa kiltit ihmiset samaa mieltä. Voisin harkita adoptoimista kunhan lapsesi saisi elää!
jonka odotusaikana olimme miehen kanssa molemmat opiskelijoita eli rahat olivat todella tiukilla. Valmistuimme koulusta ja mies meni sitten heti töihin. Itse olen ollut kotona lapsen kanssa nyt 2,5 vuotta lyhyitä työkeikkoja lukuun ottamatta.
Meillä OLI tarkoitus että etsin itselleni hyvän työn, ostamme asunnon ja laitamme talouden kuntoon ja sitten EHKÄ mietimme toista lasta. Toisin kävi.
Huomasin tammikuussa olevani raskaana. (joo, olen aikuinen ja joo, tiedän että jos on miehen kanssa yhdynnässä niin voi tulla raskaaksi mutta silti voin sanoa että tämä oli VAHINKO).
Aluksi kielsin koko asian. Mieskään ei hirveän ilahtunut tästä uutisesta ollut. Ehkä hetken ajattelin että en halua pitää lasta, mutta se ajatus kaikkosi aika äkkiä. Pitkään olin jotenkin välinpitämätön koko raskaudesta ja ehkä vasta nt-ultran jälkeen tajusin että meille tulee lapsi. Olisi voinut tulla paljon (taloudellisesti) parempaan saumaankin, mutta se nyt vaan tulee nyt.
En oikein osaa auttaa. En minäkään ole vielä mitenkään hekumoissani tämän asian suhteen, mutta uskon että kun potkut alkavat tuntumaan ja synnytys lähestyy niin se äidinrakkauskin sitten nostaa päätään...
olin alussa hyvin epävarma, torjuva jopa. Samalla jotenkin alitajuisesti tiesin, että lapsi kuuluu meidän perheeseen. Torjunnan tunteet hellittivät muutamassa viikossa. Mieheni oli silloin lujilla, hän halusi täysillä kolmannen, mutta halusi myös tukea minua, joka olin hyvin häilyväinen.
Oletko yksin, ap, ja onko raskaus ensimmäisesi? Mielestäni nämä asiat vaikuttavat paljon jatkopohdintoihin. Tilanteesi on hankala, joten älä lotkauta korvaasikaan abortti on murhaa-tyypeille tai mikset ehkäissyt-ääliöille. He kiillottavat vain omaa kilpeään eikä heistä ole sinulle apua. Onko sinulla ketään, jonka kanssa voit pohdiskella tilannetta IRL?
Oikeasti luulen, että tiedät mitä tehdä ja teet oikean ratkaisun kunhan olet selvinnyt alkujärkytyksestä.
lasta ap, niin voisitko antaa adoptoitavaksi? jos mielesi raskausaikana muuttuu niin sitten pidät lapsen, muuten annat adoptoitavaksi. mielestäni tässä ei ole muuta vaihtoehtoa. näin saat myös lisäaikaa miettiä pidätkö lapsen vai et. Abortti ei ole mielestäni koskaan oikea vaihtoehto mutta omaa kantaani en nyt tuo enempää esille. Mutta ainut ihmisarvoinen asia on tuo adobtio tai lapsen pitäminen.
Lestat on vissiin liikkeellä MURHApuheineen. Älä mieti heitä ap, tee sellainen ratkaisu, jonka itse hyväksyt ja jonka kanssa voit elää. Voimia vaikeassa päätöksessä! T. murhaajaäiti... Plääh! Ps. Täällähän tunnetusti tiedetään kaikkien tilanteet ja on vain se oma pieni musta tai valkea maailma...
Jokainen tehköön omat valintansa?
Minulla ei ole tarvetta arvostella toisten perheiden päätöksiä (varsinkaan tietämättä tarkkaan taustoja), joten jätän kommenttisi omaan arvoonsa.
Jokainen tehköön omat valintansa ja eläköön niiden seuraumusten mukaan.
t. 4
kysyttiin ja sitä myös saatiin.
ja kyllä minä saan arvostella murhaajia. oli se sitten koulumurhaaja tai yksittäisen henkilön murhaaja.
Minusta maailmassa on jo tarpeeksi lapsia, joista ei oikein jakseta pitää huolta tai joista kukaan ei aidosti välitä. Toivoisin että yhä useampi tekisi abortin jos tuntuu siltä ettei lapsesta oikeasti jaksa huolehtia. Suurempi vahinko aiheutuu jos lapsi pidetään ja siitä ei huolehdita, siitä tulee hänen henkilökohtainen tragediansa ehkä koko loppuelämän ajaksi ja aiheutuuhan siitä myös kustannuksia yhteiskunnallekin. Yksi suurimmista ongelmista maailmassa on tällä hetkellä liikakansoitus, joten siltä kannalta ajateltuna en pitäisi pahana jos jokainen lapsi ei syntyisikään. Uskonnolliset kysymykset minä jätän omaan arvoonsa, ihmisen oman tunnon asiat ovat sitten asia erikseen, pystyykö kestämään abortista aihutuneet tunnontuskat. Tutkitusti suurin osa katuu ja tulee abortin jälkeen uudelleen raskaaksi aika pian.
Minun mielestä kuitenkin oma pohdinta, pystynkö ja haluanko minä oikeasti sitoutua lapseen loppuelämäksi ja pystynkö minä huolehtimaan hänen tarpeistaan auttaa päättämään asian ja on ainoa oikea, ei uskonnolliset näkemykset eikä muiden moralisoijien mielipiteet. Abortti ei tee sinusta rikollista.
Minulla on pian kaksi vanhinkolasta, molempien kohdalla olen puntaroinut vaihtoehtoja, onko minusta äidiksi ja miten sairauteni kanssa jaksan raskauden. Ensimmäinen on näin jälkeen päin ajateltuna elämäni paras vahinko ja vaikka en olisi enää lisää lapsia halunnutkaan niin luultavasti myös toisesta tulee yhtä rakas. Jos vielä sterilisaation jälkeen tulen raskaaksi, varmaan myös meidän perheessä abortti voisi olla se vaihtoehto.
Kiitos asiallisista vastauksista, en ole tämän asian kanssa yksin. minulla on ihana ja tukea antava poikaystävä johon voin luottaa teimme minkä päätöksen tahansa.
Jokaisellahan on oikeus mielipiteeseen, mutta mua nyt lähinnä huvittaa nämä abortti=murhaa jutut. Teidän pitää sitten joka paikkaan nämä juttunne kirjottaa, vaikkei teillä ole edes asiaan kuuluvaa vastausta kysyttyyn asiaan.
mullekin tuli paha olo, kun tuo kolmas lapsi ei saanutkaan syntyä tuohon perheeseen, jonne se oli tuloillaan.
eiköhän se kolmaskin ois menny siinä samalla. En voi ymmärtää tuollaisia ihmisiä.
Kai nykyaikana jokainen aikuinen tietää miten raskaus alkaa.
meille tuli yllätysraskaus! kondomi petti ja 13 tunnin päästä siitä otin jälkiehkäisypillerin ja sekin petti. nyt meillä 9kk tyttö. :) että ihmiset älkää arvostelko kun ette asioista välttämättä kaikkea tiedä..
Pitääkö sinun soittaa kirkolle vai Seiskaan? Vielä kysymys: Miten se raskaus nyt oli niin suuri yllätys? Raskauduitko saunan lauteille tippuneesta siemennesteestä vai oletko ollut ihan "sillai"? Oliko pyhällä hengellä tekemistä asian kanssa?