Vl:ien ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia

on tehty niin suuri numero? Kun kuulemma äidit eivät ole uhreja, haluavat synnyttää ja jos eivät halua niin voivat ehkäistä. Eroaminen tarpeen tullen lahkosta sujuu käden käänteessä. Mikä tämän ihmisoikeuhomman pointti nyt sitten oikein on?

että miten niin "toisen luovuttua uskosta"? Miten jonkun eriävä mielipide ehkäisystä tarkoittaa, että hän luopuisi uskosta? Vl-yhteisöstä eroaminen ei siis tarkoita uskosta luopumista. Mikäli vl:t kokevat yhteisöstä eroavan luopuvan myös uskosta, on minunkin sanottava, että se on sairas yhteisö.

t. uskova, joka ei ole vl ja jonka sisaria ja veljiä ovat myös vl-yhteisön jäsenet.

normaalisti kyllä ei suku hylkää ja lähimmät ystävätkin pysyvät. Se on varmaan luonnollista että jos ystävyys on perustunut suurelta osin yhteiseen uskoon, niin toisen luovuttua uskosta ystävyyskin voi hiipua. EIkös se ole muutenkin ihan normaalia että ystävyyssuhteita kariutuu ja syntyy elämän varrella.

joitain yhteisöstä eronnneiden haastattelut. Suku hylännyt, ystävät jättäneet, eivät ole tunteakseen enää. Mikä lie totta, en tiedä.

16

Minä olen kolmen lapsen lestadiolaisäiti ja kannatan lämpimästä ehkäisykiellon hyväksymistä. Tiedän saavani tästä monien "sisarien" vihat niskaani, mutta haluan silti asiaani perustella muutamalla argumentilla.

Lestadiolaistyhteisöhän on hyvin perhekeskeinen, suurella perheellä on lähes aina mahdollisuus saada lastehoitaja äidin avuksi kotiin, tämä lastenhoitaja on äidin/isän veljen/siskon tyttö, sukulaisiahan riittää.....Uusi lapsi on helppo ottaa vastaan Jumalan lahjana, koska kaikki ihmiset joiden kanssa ollaan tekemisissä uskovat samalla tavalla....tiedän monia lestadiolaisia joilla ei koskaan ole epäuskoinen edes käynyt kylässä....

MUTTA.....te suurien perheiden äidit suuren tukiverkonne ympäröimänä unohdatte ne äidit jotka elävät lestadiolaisyhteisössä ilman vastaavanlaista tukivekkoa. teidän joukossanne on paljon niitä, joilla ei ole mahdollisuutta saada hoitajaa kotiin äidin avuksi, ei ole suurta sukua tukena, ei välttämättä edes isovanhempia. Monet suuren perheen äidit kokevat raskaudet ja synnytykset helpoiksi, entäpä jos tilanne olisi se, että pahoinvointia ja jatkuvaa oksentelua kestäisi lähes koko raskauden ajan (ketään ette kuitenkaan saisi avuksi, ja pienemmätkin lapset pitäisi hoitaa...) joka raskauden jälkeen sairastuisitte vakavaan synnytyksen jälkeisen masennukseen, omat voimat tahtovat loppua täysin......kuinka moni silloin jaksaisi????

ei tarvi muuta kuin kertoa ettei ole enää vl. Mutta koska vl-usko ei ole mikään "Ihan kiva harrastus", vaan jotain paljon paljon enemmän, ja syvemmällä ihmisessä, se irtautuminen voi olla pitkällinen prosessi. Se ei kuitenkaan johdu niistä muista vl-ihmisistä (vaikka niitäkin on joka lähtöön ja ikäviäkin ihmisiä mahtuu joukkoon), vaan se on enemmänkin sellainen sisäinen minuudenhakuprosessi.



Joillekin se irtautuminen on todella käynyt käden kääntessä, nimim tuttavapiiristä löytyy.

ns. tukiverkoton lestadiolaisäiti, eli ei löydy suvusta yhden yhtä lastenhoitajaa, ei ole suuria sukuja kummallakaan (mulla tai miehellä). Ainut suurpehe ollaan sukujemme keskellä. Raskaudetkaan ei ole helppoja, on ollut perheessä mt-ongelmaa ym ym., mutta minun omatuntoni ei salli ehkäistä. Minulle on ihan sama mitä joku jossain päättää, jos nyt jostain ns. "ylemmältä taholta" tulisi ilmoitus että "ehkäisykielto" (en koe tätä kieltona) on peruttu, ei se kyllä minun elämääni vaikuittaisi muuten kuin ehkä aiheuttamalla hämmennystä.

oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan oikein syvällisesti ja tosissasi, miksi omatuntosi ei salli ehkäistä? Mitä kuvittelisit itsellesi tapahtuvan, jos käyttäisit ehkäisyä? Oletko koskaan ajatellut, että vl-yhteisön ohjeet ja käsitykset eivät kävisikään yksiin Jumalan ohjeiden kanssa? Uskallatko edes ajatella, siis kysyin, uskallatko edes ajatella omassa mielessäsi vaihtoehtoa, että vl-yhteisössäkin voidaan olla väärässä?

T. uskova joka ei ole vl ja jonka sisaria ja veljiä ovat myös vl-yhteisön jäsenet.

ns. tukiverkoton lestadiolaisäiti, eli ei löydy suvusta yhden yhtä lastenhoitajaa, ei ole suuria sukuja kummallakaan (mulla tai miehellä). Ainut suurpehe ollaan sukujemme keskellä. Raskaudetkaan ei ole helppoja, on ollut perheessä mt-ongelmaa ym ym., mutta minun omatuntoni ei salli ehkäistä. Minulle on ihan sama mitä joku jossain päättää, jos nyt jostain ns. "ylemmältä taholta" tulisi ilmoitus että "ehkäisykielto" (en koe tätä kieltona) on peruttu, ei se kyllä minun elämääni vaikuittaisi muuten kuin ehkä aiheuttamalla hämmennystä.

olen tätä asiaa miettinyt paljonkin, välillä jo vl-uskosta luopunutkin mutta nyt tunnen että asiat ovat taas hyvin kun elän omantuntoni mukaan. Eli mm en ehkäise.

oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan oikein syvällisesti ja tosissasi, miksi omatuntosi ei salli ehkäistä? Mitä kuvittelisit itsellesi tapahtuvan, jos käyttäisit ehkäisyä? Oletko koskaan ajatellut, että vl-yhteisön ohjeet ja käsitykset eivät kävisikään yksiin Jumalan ohjeiden kanssa? Uskallatko edes ajatella, siis kysyin, uskallatko edes ajatella omassa mielessäsi vaihtoehtoa, että vl-yhteisössäkin voidaan olla väärässä?

T. uskova joka ei ole vl ja jonka sisaria ja veljiä ovat myös vl-yhteisön jäsenet.

Vanhemmat pyytävät koko perheen koolle, pienet sisarukset mukaanlukien ja itkien kertovat näille, että XXX ei ole enää uskomassa, XXX joutuu helvettiin. Kaikki alkavat itkemään hysteerisesti. Äiti ja isä sanovat että eivät voi olla enää missään tekemisissä lapsensa kanssa. Sukulaiset alkavat soittaa itkuisia puheluita että sinä joudut helvettiin kun kielsit uskosi. Mummi soittaa ja pelottelee sydänkohtauksella.



Onko eroaminen helppoa, käykö se todellakin kädenkäänteessä?

eroajiakin. Yleensä se on tietysti lähipiirille järkytys.

siis nimettömänä ja kasvottomana jolloin kuka tahansa voi olla olevinaan mitä tahansa js väittää totuudeksi ihan mitä tahtoo,



Mutta nyt en silti jaksa olla kommentoimatta paria juttua. Ensinnäkin se, että emme me lestadiolaiset oikeasti ole ihan tyhmiä ja ajattelukyvyttömiä hölmöjä.. Kyllä me näemme millainen maailma tämä on, teidämme että nyt eletään 2000-lukua. Emme niele pureksimatta kaikkea mitä joku "ylempi" keksii meille syöttää. Ainakin omaan elämääni kuuluu jatkuvaa kyseenalaistamista ja keskustelua. Epäilyksiä ja pohdintaa. Mutta myös uskomista ja luottamusta. Mutta ei mitään naivia ja sokeaa itsevarmuutta.



Ja toinen paljastus. Mikään ei olisi minulle iloisempi (ja suurempi) yllätys kuin se, että maaiman lopussa kuulisin että kaikki eri tavoin uskovat tai uskomatta jättäneet ihmiset pääsisivät ikuiseen elämään. En ihan varmasti tuntisi itseäni petetyksi tai surulliseksi sen takia, kunhan vain itse olisin pelastuneiden joukossa! Elän onnellista ja vahvasti elämänmakuista elämää näinkin.



Kolmanneksi. Perheen kasvaminen ja toistuvat raskaudet voivat olla rankka asia vaikka ihan itse omassa sisimmässään haluaisi jättää uudesta elämästä päättämisen Jumalan käsiin ja vaikka rakastaisi lapsiaan ja puolisoaan. Tätä vastaan tulee joskus kapinoitua ja kiukuteltua. Mutta koskaan minusta ei ole tuntunut että kukaan ihminen minua mihinkään pakottaisi.



Neljänneksi. Myös perheen isä voi kokea perheen kasvamisen kipeäksi ja vaikeaksi asiaksi. Isä ei tule raskaaksi eikä synnytä. Mutta myös hän hoitaa lapsia, heräilee öisin, koittaa parhaansa mukaan pärjätä vaimonsa mielialan vaihteluiden kanssa, pelkää synnytystä, huolehtii taloudellisesta pärjäämisestä... yms. Ei ne isät ole mitään alistavia ja sadistisia mörköjä!

Oletetaan, että vl-äitejä on kahdenlaisia: niitä jotka a) uskovat ehkäisyn synniksi ja b) niitä joiden mielestä se ei ole synti. Nyt a-äiti ei ehkäise vaan synnyttää 20 lasta ja on tyytyväinen tehdessään Jumalan tahdon mukaan. Ongelmaa? Ei.



Onko b-äidillä ongelma? Hänen mielestään ehkäisy ei ole synti, joten miksei hän vain ehkäise menemään? Eihän hänen tarvitse välittää muiden mielipiteistä jos hänen omatuntonsa sallii ehkäisyn. Eikä hänen myöskään tarvitse puhua ehkäisyasiasta a-ihmisten kanssa. Vai tarvitseeko?



Mä en näe missä tässä on se ongelma, kertokaa mulle!

Asumme ulkomailla, joten sukulaisten tukiverkko kaukana, tosin ystäviä on, mutta emme voi heihin joka käänteessä turvautua eikä täällä saa helposti lastenhoitajia kuin suomessa. Raskaudet eivät ole koko aikaa olleet helppoja, silti en näe elämässämme mitään negatiivista. Me pärjäämme koska olemme niin päättäneet =) Ja varsinkin kun täällä ulkomailla on paljon helpompi hengittää kuin suomessa missä riittää vl vihaajia pilvin pimein!! Valitettavasti.



Myöskin on kokemusta kun sisaruksista joku eroaa uskosta. Kokemusta on kahdesta sisaruksesta enkä todellakaan jaksa uskoa tuota kirjoitusta minkä yksi kirjoitti itkevästä suvusta ym. Hohhoijjakkaa sanon minä.



Ja katsoin tuon Voimala ohjelman mikä oli uusin. Ihmettelen juuri tuota juontajien esille nostamaa asiaa kun he olivat lukeneet netistä kirjoituksia kuinka vl yhteisö on kauhea ym. Siis kuka ihmeessä uskoo kaiken minkä pystyy anonyymisti kirjoittamaan? Oikein nauratti kun he sitä niin kovasti mainostivat kun niin paljon kirjoitellaan. Kuinkahan paljon tännekkin palstalle kirjoittelee muka vl ja eivät todellakaan ole niitä?!



Jokainenhan on oikeutettu valitsemaan oman tiensä kulkea. En nyt ymmärrä tätä vouhotusta yhtään!