ratsastuksenopettajien vihainen tyyli!
Olimme tallilla näyttämässä taaperollemme heppoja. Seurasin vähän aikaa tuntia, jota opettaja piti n. 10-vuotiaille. Mieleen palasi omat lapsuuden tunnit.
Miksi pitää huutaa lapsille niin vihaisesti kun kyse on ratsastuksen opettamisesta?
Tämä nyt näkemäni opettaja oli vihaisen oloinen, kuten myös lapsuuteni opettajat. Tämä opettaja huusi yhdellekin tytölle että ei saa syödä ennen tuntia kun maha menee sekaisin. No ei varmaan saakaan mutta ei sitä huutaa tarvitse.
Kyse ei ole siitä että ääni ei kuulu, huuto on minusta tylyä. Aerobicohjaajakin huutaa mutta ihan ystävällisesti.
Mikä ratsastuksenopettajia risoo?
Kommentit (9)
ihmeellistä, sillä ei niitä hevosiakaan hallita kiukulla ja huudolla..... aika monella voi into harrastukseen hiipua, kun kohtelu on tylyä.
Enkä tykkää käydä ratsastuskouluilla sen kauhean höykyttämisen vuoksi. Kurjaa.
Traumoja jäänyt siitä. Minusta vanhemmat voisivat antaa palautetta siitä.
Tosin huomasin jo silloin, että senioreille ovat paljon ystävällisempiä, mutta pikkutytöille kiljutaan kyllä kunnolla. Eipä haukku toisaalta haavaa tee ja ei niistä muistaakseni kukaan saanut mitään traumoja.
itse muistan myös tuon huutamisen ja kiljumisen, mutta pidin sitä silloin jotenkin asiaan kuuluvana.
Nyt omat tytöt ratsastaa ja olemme käyneet aika monella tallilla, eikä yksikään opettajista ole ollut tuollainen kuvaamanne tyyppinen opettaja. Olenkin kuvitellut, että ratsastuksenopettajien kouluts on mennyt niin paljon eteenpäin että sielläkin on alettu ymmärtää miten lasten kanssa toimitaan.
Olisi kiva kuulla, että missä päin Suomea olette näihin huutaviin opettajiin törmänneet. Me liikumme Salon seudun talleilla ja täällä siis opettajat ovat oikein inhimillisiä :).
Mä kävin Tapiolassa 80-luvun lopulla ja kyllä sitä opettajaa jännitettiin :D.
Joillain muilla talleilla millä kävin ei oltu ainakaan irtotuntilaisille/leiriläisille niin tylyjä.
Minä kävin myös 80-luvun puolesta välistä 90 taitteeseen tapiolan talleilla ja
kyllä tuli huutia... Jälkeenpäin olen oikein muistellut, ja ajatellut että olipa törkeätä käytöstä. Pelkoon meni puolet energiasta.
Siellä kanssa aivan karmee huuto ja vittuilu erityisesti meille irtotuntilaisille. Monesti sain alleni erään ikivanhan ja laiskan ponin, Manun, joka ei tehnyt mitään vaikka kuinka yritti. Siitä sitten opettaja raivosi ja karjui. Mitenköhän sitä viitsi sinnekin rahaa kantaa!
Karmea paikka, toivottavasti meininki on muuttunut.
Ne lehmät olivat kyllä jotain ihan muuta. Jospa niitä risoo kun elämä menee lapsia opettaessa vaikka oikeasti haluaisivat vaan laukata kaakeilla auringonlaskuun.