4v poika ei tottele..
Taas äiti eilen itki, kun on aika väsynyt ja pettynyt omaan vanhemmuuteensa.
Poika ei tottele mitään, koettelee tosi paljon äidin hermoja ja välillä jopa läpsii.
Lapsi on joka toinen viikonloppu isällään. Kun sieltä tulee, on ihan mahdoton. Ymmärrän, että lapsi kaipaa huomiota ja on ehkä kokenut "hylkäämistä" äidin puolelta isälle mennessää, mutta rajansa kaikella.
Isäpuoli tekee vuorotyötä ja on viikkoja, millon lapsi ei näen isäpuoltaan(joka on lapselle erittäin tärkeä ja rakas)ollenkaan, siis vasta viikonloppuna. Kun on tottunut jakamaan kasvatusvastuun arjessa, on välillä hankalaa kun toinen ei olekkaa ottamassa vastuuta arjen riennoista.
Olen yrittänyt jutella lapsen kanssa, mutta hän ei jaksa keskittyä kuuntelemaan, vaikka mielestäni 4v pitäisi jo jaksaa vähän olla paikallaan. Lapsi kaipaa jatkuvasti leikkikaveria ja kun menemme leikkimään esim. serkkujen kanssa kotiin tullessa alkaa taas hirveä tottelemattomuus ja esim. vaatteiden riisumiseen saattaa mennä jopa puoli tuntia..lapsi siis heittäytyy hankalaksi ja "vauvaksi".
Lapsi hoidossa(perhepäivähoito) unelma, ihana 4 vuotias, kohtelijas, kiltti ja helppo lapsi.
Olen aika väsynyt ja haluisin saada vinkkejä miten muut selviytyvät huominkipeen ja rajojaan koettelevan lapsen kanssa. Touhuan lapsen kanssa parhaani mukaan, mutta kotityöt on myös tehtävä. Lapsen otan kotitöihin mukaankin, mutta hän ei aina innostu niistä...
Kiitos avustanne!
Terkuin: Mimma vaan...
Minua parhaiten auttaa se, että muistutteln itselleni, että 4v-5v testailee niitä rajoja. Se kuuluu kehitykseen. Jokaiseen juttuun automaattinen vastaus on ei ja vastustus. Kun sen muistaa, asiaan ehkä suhtautuu eri lailla eikä ota sitä niin henkilökohtaisesti. Minua auttaa jämäkkyys. Kun haluan, että lapsi tekee jonkun asian, hän kerta kaikkiaan sen tekee. Esim. hampaiden pesu, nukkumaan meno ovat asioita, joista ei voi joustaa. Mutta minä lasken kolmeen ja jos ei tapahdu niin sitten äiti hakee ja tehdään yhdessä. Kun pelisäännöt ovat tarpeeksi selvät, lapsi ei koettele niitä rajoja kauhean montaa kertaa. Yleensä meillä auttaa tuo kolmeen laskeminen, lapsi on saanut uhmata rajoja ja sitten tulee kiltisti, koska tietää, että minä todella tulen sitten hakemaan ja vaikka kannan lapsen.
Yksi mikä myös auttaa niin sen positiivisen ajan lisääminen. Eli se yhdessä olo, kehuminen, kannustaminen, silittely, paijailu ja helliminen. 4-5v on vielä kovin pieni ja tarvitsee sitä hellyyttä ja höpösöttelyä. Kun huomiota saa hyvällä sitä ei tarvitse hankkia niin pahalla. Ja muista, että mitä piirrettä lapsessa vahvistat. Jos koko ajan on negatiivinen kierre päällä, kielletään, komennetaan niin sitähän se sitten on. Koettaa katkasta sen, huomioi pienetkin asiat, jotka menee hyvin niin lapsi alkaa tavoitella sitä.
Ja muista, että mitä läheisempi ihminen sen paremmin lapsi uskaltaa kiukutella. Se on siis käänteinen rakkauden osoitus. tsemppiä!