Tämän takia olen jättänyt niskapoimu-ultrat väliin...

En halunnut sellaisten kysymysten eteen, joihin en olisi tiennyt ratkaisua.

Olen myös työskennellyt kehitysvammaisten parissa, joten tuntumaa asiaan on.



Downin syndrooma ei ole kehitysvammoista ollenkaan pahimmasta päästä, tosin kaikki ovat yksilöitä.



Erityislapsen arjen pyörittäminen on jokatapauksessa vaativaa. Kuntoutukset, tuet, yhteistyökumppanit ... ja arki erityislapsen kanssa. Helppoa se ei ole, mutta kuitenkin todella palkitsevaa.



Oma erityislapseni ei ole kehitysvammainen, vaan vaativa ADHD ja asperger- lapsi. Elämä hänen kanssaan ei ole todellakaan aina helppoa, mutta hän on

vähintään yhtä rakas, kuin muutkin lapset, ellei rakkaampi.