Erilainen kuumeilija
Millä vauvakuumeesta pääsee eroon, vai pääseekö millään? Auttaako edes aika? Itselläni nyt 7v ja 4v lapset ja lisää haluaisin, mutta en saa. Nuokin tulivat hoidoilla, mutta enää ei ole tärpännyt hoidoissa ja vuosi sitten päätin, että hoitoja en enää jaksa ja käyhän se jo kukkaronkin päälle, mutta vauvakuume ei silti hellitä. Iloitsen vilpittömästi kavereiden vauvauutisista, mutta silti tunnen piston sydämessäni siitä, että itse en ehkä enää ikinä kanna sylissäni ja imetä omaa lastani.
Olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen olemassaolemista lapsistani, mutta kaipuu asuu silti minussa edelleen. Kauanko tätä jatkuu? Pohdimme kyllä mieheni kanssa adoptio ja sijaisvanhemmuusvaihtoehtoja, mutta totesimme, että siihen ei rahkeet riitä. On se niin erilaista kuitenkin kuin biologinen vanhemmuus.
Katsoin elokuvan "Onnen Varjot" ja se oli mielestäni aivan loistava. Osin terapeuttinen suorastaan ja itkin nauroin samaan aikaan, sitä katsoessani. Löytyykö kohtalotovereita? Olen käynyt mielessäni kaikki ns. hyvät puolet siinä, ettei enää ole eikä tule vauvaa, mutta ei auta.
niin tukiperheillehän on nyt taas hirmuisesti kysyntää. Uusimmassa helmikuuun kaksplussassa näytti olevan joku juttu muistaakseni perheestä, jossa oli osa omia ja osa tukiperhelapsia. Ja jos jostain saat käsiisi ABC+ -lehden niin siinä oli lisää tukiperheasiaa. Joillakin nimittäin on niin, että kerran kuukaudessa ottaa sen saman lapsen kylään viikonlopuksi ja lapsi toimii perheen mukana. Tukiperheitä tarvitsevat ovat useimmiten yksinhuoltajaperheitä, joilla ei ole sosiaalista verkostoa lähellä, jotta äiti pääsisi hengähtämään hetkeksi.
Netistä löytyy varmaan lisätietoa asiasta.
Itse varmaan miettisin tätä vaihtoehtoa, jos olisi teidän tilanteessanne. Siinä voi olla hyödyksi lapselle ja jollekin toiselle perheelle, mutta se ei kuitenkaan sido sen enempää kuin 1 vkonloppu kuussa.