Miksi miehiä ei voida kasvattaa valmiiksi avioliittoa varten?

Päästäis eroon kalliista ja vanhanaikaisesta pakollisesta asepalvelusta ja pojat laitettas aviopuolisokouluun. Siellä niitä KUNNON miehiä tehtäis, armeija kasvattaa vain vastuunpakoilijoita.

tasapuolisuuden nimissä naiset voisi käydä avioliittokoulun?



Ymmärtäisivät paremmin miehiä

mulle tuli mieleen liukuhihna, jolla miestä kasvatetaan, kehitellään ja hinkataan. Viimeinen vaihe tuotantolinjalla on Yksin asuminen, jonka aikana mies katkaisee napanuoran äitiin ja oppii itsenäisen arjen pyörittämisen. Sitten laaduntarkkailuun, leima otsaan ja alttarille! :D

Minä olen vakaasti sitä mieltä, että jos appivanhempani olisivat vähän edes panostaneet tiettyihin asioihin, olisi avioliittoni parempi.



Jos mies kykenisi empatiaan, esimerkiksi. Tai ymmärtäisi muidenkin väsymystä kuin omaansa. Tai tietäisi kotitöistä, mikä aika mihinkin menee.



Mutta kun ei niin ei. Minulla on sitten passaukseen tottunut mies, joka edelleen yli 10 avioliittovuoden jälkeen ja minun oltuani mm. jo vuosia töissä lasten syntymän jälkeen, mm. pitää minun hommanani ruuanlaittoa. Tekee kyllä viikolla ruokaa, jos en ole kotona - mutta tekee siitä myös ison numeron. Ja viikonloppuisin toki minä teen ruuan. Jos kerron olevani väsynyt ja haluavani levätä, on vastaus aina "mä olen kyllä kanssa väsynyt". Joten se sitiä lepäämisestä niin kauan kun lapset olivat pieniä. Nyt kun lapset ovat jo niin isoja, että saan tarvittaessa levättyäkin, vetää mies totaalisesti herneet nenäänsä jos esim. makoilen sohvalla. Se kun on nääs laiskaa... Eri juttu sitten, jos mies ottaa pienet torkut tai katsoo telkkaria. Heh.



Sanomattakin lienee selvää, että olen tähän mennessä nyt sitten korviani myöten täynnä koko tyyppiä? Enkä pysty enää luontevasti suhtautumaan appivanhempiini, kun nyppii niin paljon. Ja kyllä: minusta on tullut katkera ämmä. Tosin mielestäni ihan syystä.

Pojille puhutaan niin että kun tekevät jotain väärin, äiti sanoo: voi voi kun äiti ei huomannut sitä ja sitä. Tytöille puhutaan samassa tilanteessa: kato ny mitä teit, etkös yhtään aatellut.

Kun poika lähtee kotoa, se käyttäytyy kuin isänsä, vaikka äiti mitä olisi kasvattanut. Ja mies siinä kuin nainenkin osaa kasvattaa tai olla kasvattamatta lapsiaan.

että heistä kasvaa hyviä aviomiehiä. Menin naimisiinkin mieheni kanssa vasta kun hän oli läpäissyt koulutuksen. Osaa opettaa poikiansakin, mikä ei sulje pois sitä, että minä olen hoitanut heitä kotona kolmivuotiaiksi ja imettänyt 1,5 vuotiaiksi:)

Jos mies olisi lapsuudenkodissaan edes ikinä silittänyt paidan, lajitellut pyykkiä, tai vienyt pyykit edes pyykkikoriin, siivonnut, laittanut tavaransa paikoilleen, jne... Mutta kun ei ilmeisesti ole mitään noista tehnyt, kun ei sillä oo hajuakaan, miten noita tehdään. Pyykin ripustaminenkin on suunnilleen sitä, että koneesta otetaan vaateköntti ja lasketaan narun päälle siinä myttyrässä kuin sattuu koneesta nostettaessa olemaan. Huhhuh.



On sentään kotona oppinut ruuanlaittoa jossain määrin, joten tekee ruuan about kerran viikossa. Silloinkin kastike saattaa olla mökkeröistä, mutta on sentään tehtynä.



Vaan kun kaikki muu pitää opettaa alusta asti, niin siinä on oikeesti aika iso homma. Eikä ihme, että tuntuu isolta, kun tässähän yritetään kiriä menetettyjä pariakymmentä vuotta kiinni.