miehen kanssa riittaa vauvan nukuttamisesta

Pakko avautua jollekin, kun niin paljon harmittaa taas...

Meillä on 8kk vauva, joka on parin kuukauden ajan nukkunut yöt ihan miten sattuu. Minun mielestäni se kuuluu asiaan, harva vauva osaa nukkua ihan koko yötä heräämättä. Uudet taidot, hampaat, mikä milloinkin tekee levottomaksi.

Välillä on ollut ihan hyviäkin öitä, jolloin ei itke yhtään.

Nyt flunssan jäljiltä ollaan jymähdetty klo yhden huutamiseen. Huuto alkaa aina samoihin aikoihin, kun vauva nukkunut 3-4 tuntia hyvin. Tassuttelu rauhoittaa hetkeksi, mutta uni ei vaan tule. Parikin tuntia saattaa itkeä kovaan ääneen.



Mies on ruvennyt nyt kiukuttelemaan sitä, että vauva pitäisi laittaa toiseen huoneesseen, ovi kiinni ja antaa huutaa vaikka aamuun asti. Minä en suostu, koska mielestäni nukahtaminen pitää tapahtua niin, että vauvalle jää lopuksi turvallinen olo. Annan huuhtaa pahimman kiukkunsa ohi ja menen sitten laittamaan tuttia ja peittoa ja kyllähän se uni lopulta aina on tullut.



Harmittaa, kun mies ei päivisin viitsi asiasta kunnolla keskustella ja kuitenkin tämä asia selvästi hiertää meidän välejä =(.

Yhtäkkiä alkanut poikkeava itku on kyllä syy viedä lääkäriin. Lapsella lienee joku flunssan jälkisairaus tai muu komplikaatio.



Tietysti tavoitteena on se, että lapsi oppisi nukahtamaan itsekseen eikä tarvitsisi nukuttaa ollenkaan. Mutta onhan se nyt aikuiseltakin aika paljon vaadittu, että rauhoittaa ensin itsensä mahdollisesta kivusta ja hädästä ja sitten vielä nukahtaa itsekseen.



Öitä saattaisi helpottaa se, että sinä ja miehesi nukkuisitte eri huoneissa jonkin aikaa. SInä vauvan kanssa sängyssä ja mies sitten vaikka varavuoteessa.

Ei hän nyt ihan täyttä huutoa 2 tuntia huuda. Siis huutaa ja juttelee, konttailee ja seisoo pinnasängyssä. Enemmänkin se on sellaista kiukuttelu huutoa. Tiedän että syynä on osaksi se, että flunssan aikana otimme omaan sänkyymme nukkumaan, koska tuntui siellä parhaiten nukkuvan sillä hetkellä ja sitten imetin useammin. Nyt tietenkin toivoo saman palvelun jatkuvan...

Olisiko mahdollista, että miehesi muuttaisi ainakin muutamaksi yöksi nukkumaan toiseen huoneeseen kuin vauva? Ymmärrän kyllä, että mies on varmasti väsynyt (samoin kuin epäilemättä sinäkin), mutta välit tulevat usein parempaan kuntoon ihan vaan sillä, että on saanut nukkua kunnolla :)



Olet varmasti oikeassa siinä, että yöheräilyt ovat jälkimaininkeja flunssan aikaisesta erikoispalvelusta. Pidä linjasi ja anna vauvan nukkua omassa sängyssään, niin yöt varmasti ennemmin tai myöhemmin helpottuvat. Kunnes tulee seuraava flunssa...

Täytyy varmaan yrittää puhua miehelle tuosta toisessa huoneessa nukkumisesta, kun se pienellä huonekalujen järjestelyllä kuitenkin on mahdollista.



Kun sais sen miehen vaan tajuamaan, että kärsivällisyyttä tarvitaan ja asioista vois puhua päivällä eikä sitten raivota keskellä yötä. Aika aikaansa kutakin...

Astma oirelee just yöllä, eikä lapsi pysty nukkumaan. Vie nyt ihmeessä sinne lääkäriin.

Muuten sun mies on ihan väärässä, jos sä jätät lapsen yksin hätänsä kanssa, niin se ei kun pahenee ja pahenee tai sitten lapsi menee apaattiseksi. Lasta kuuluu hoivata eikä laittaa yksin hylättynä omaan huoneeseen.

Jos olis astmaa, niin kyllä sen pitäisi oireilla päivälläkin. Ja kuulua vinkunaa hengittäessä. Vauvan astma alkaa obstruktiivisena bronkiittina, eli flunssan yhteydessä tulee vinkunakohtauksia, jopa niin pahoja, että tarttee mennä sairaalaan. Sitten kun niitä on usemapia, niin aletaan puhua astmasta.



Ap:n vauvalla ei ymmärtääkseni ole ollut vinkunakohtauksia tai mitään oireilua päivisin. Minä komppaan sitä vaihtoehtoa, että johtuu väliaikeisesta palvelujen lisääntymisestä. Ja tämä menee ohi kyllä ajan kanssa, kun vauva oppii taas ettei palveluja tule.



Jos olis taas korvatulehdus, joka seuraavana tulee mieleen flunssan jälkitautina, niin siinä olis kyllä melko varmasti myös itkuisuutta päivisin. Ja kyllä äiti yleensä erottaa huudon laadusta, onko kipuja vai ei.



Mies omaan huoneeseen väliaikaisesti nukkumaan, muuten sama linja. Antaa ensin huutaa pahimman puhdin pois ja sitten rauhoittelua jotta uni tulee. Tsemppiä!!

menköön se mies toiseen huoneeseen! Just näitä, huutamalla keuhkot vahvistuu ja liika sylissä pito tekee lapsen riippuvaiseksi jne... schaissea. Herra on tosiaan hyvä ja painuu itse sinne toiseen huoneeseen!

Jos olis astmaa, niin kyllä sen pitäisi oireilla päivälläkin. Ja kuulua vinkunaa hengittäessä. Vauvan astma alkaa obstruktiivisena bronkiittina, eli flunssan yhteydessä tulee vinkunakohtauksia, jopa niin pahoja, että tarttee mennä sairaalaan.

Oma lapsukainen oli kova heräilemään tuossa alle vuoden iässä, mutta kyse ei kyllä ollut hengenahdistuksesta. Oli vaan oppinut liikkumaan ja ei sitten yölläkään malttanut olla paikoillaan ja unessa. Nukuin vauvan kanssa eri huoneessa että mies sai nukuttua yöllä.

Ja lapsella on nykyään astmadiagnoosi, mutta se hengenahdistus on kyllä sellaista että sen huomaa, lapsi yskii ja käyttää koko ylävartaloaan siihen hengittämiseen.

Lisäksi kannattaa tutkia onko patja ja petivaatteet ok vai aiheuttaako ne jotain hankaluutta.



Astmalapsen äiti

menköön se mies toiseen huoneeseen! Just näitä, huutamalla keuhkot vahvistuu ja liika sylissä pito tekee lapsen riippuvaiseksi jne... schaissea. Herra on tosiaan hyvä ja painuu itse sinne toiseen huoneeseen!

Lapsilla kun tulee unissaankävelykausia, mörköjen pelkoa ja ties mitä. Huutakoon herra siellä toisessa huoneessaan.

näitä juttuja, kun joku kysyy unikoulusta,niin se on sitten ihan ok, mutta yhtäkkiä ei taas olekaan.Ap:n tapauksessa ohittaisin kyllä miehen kommentoinnin, mutta yrittäisin selvittää asian kuitenkin sekä miehen että lääkärin kanssa.

Oma lapsi söi tuossa vaiheesa kaksi kertaa yössä.

miltä siitä tuntuis, jos silla olisi mahd. kovat kivut ja vähintään kamala paniikki, niin että se oikein huutaisi kauhusta. Sitten se laitettaisiin häkkiin yksin pimeään huoneeseen, eikä kerrottaisi milloin pääsee pois. Johan siinä aikuinenkin olisi kauhuissaan, entä sitten lapsi?

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.



Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen.



Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.



Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80-85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"



Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml



Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta.



Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen.

Loput artikkelista:

http://imetystukilista.net/sivut/index.php...&Itemid=139

Mutta leeluen, että vauva ns. odottaa samaa palvelua kuin mitä oli kipeenä ollessa. Muistaakseni meillä myös lapset(3kpl) nukkuneet todella hyvin yleensä, mutta juuri siinä vaiheessa kun opittin uusi taito tai hampaita tuli, niin uni oli levotonta. Muistan hyvin sen, kun seisoi siellä pinnasängyssä yöllä =).



Minä en siirtäisi omaan huoneeseen, koska luulisi, että mitä nopeammin reafoit, niin sitä nopeammin rauhoittuisi. Ole vain "määrätietoinen" ja älä juttele lapselle yöllä. Hysyttelet ja laitat nukkumaan vaikka kuinka monta kertaa, mutta älä juttele. Ja muutekin poistut omaan sänkyyn nopeasti.



Mutta kuten sanoin, niin se mikä toimii jollekin ei toimi toiselle olenkaan. Tämän olen huomannut ihan näiden kolmen lapsenkin kohdalla.



Ymmärrän toki, että harmittaa miehen kommentti. Johtuisiko väsymyksestä ja siitä "stressistä", että ei saa nukuttua tarpeeksi kun pitäisi töihinkin aamulla lähteä? Yritä asiasta jutella.



Tosin joku toinenkin ehdotti, että mies nukkuisi toisessa huoneessa. Teillä on kaiketi toinenkin huone, jonne mies vauvaa ehdotti. Mitä, jos sinne tekisi ns. varavuoteen, jonne mies voi yöllä siirtyä, jos tulee näitä itkukohtauksia. Meillä mies siirtyi sohvalle nukkumaan, jos ei saanut nukutuksi omassa sängyssä.

Huudatusunikoulua ei Searsien mukaan kannata kokeilla, koska lapsi oppii siitä turvattomuuden lisäksi vain sen, ettei tämän tarpeisiin vastata. Heräilyn todellinen syy ei selviä, mikäli oletetaan lapsen olevan hemmoteltu tai oppineen heräilemään.



Uimaopetus on oiva vertaus: eihän lasta heitetä veteenkään suinpäin, ja toivota tämän oppivan kerrasta uimaan. Eli ei myöskään laiteta pinnasänkyyn, ja toivota että osaa nukkua... Nukkumisjuttuja opetellaan vähitellen, aloittaen siitä ettei nukkumista tarvitse pelätä; nukkuminen on mukavaa eikä vauvaa hylätä olemaan yksin. Lopuksi opetetaan keinot pysyä unessa.



Kannattaa olla joustava. Jos valitset jonkun metodin, ei sitä ei tarvitse noudattaa 100 prosenttisesti. Tee sitä mikä toimii, unohda loput. Nukutuskeinoista muodostuu kokemuskansio, ja vaikkei joku keino jonain yönä toimisikaan ei se tarkoita, että yöheräilyt silti jatkuisivat vuosia. Aika on puolellasi, ja kaikista yrityksistä viisastut. Joku konsti, joka ei toiminut kuukausi sitten saattaakin nyt toimia. Kannattaa koittaa opettaa vauvalle monia eri keinoja nukahtaa (sekä iltanukahtamiseen että yöheräilyihin), tämä lisää omaakin jaksamista jos ei aina tarvitse tehdä saman kaavan mukaisesti.



Loput artikkelista:

http://www.babyidea.fi/vinkkeja/einuku.html

Onhan se mukavaa, jos lapsi on semmoinen hiljainen tuhisija, jonka vieressä voi nukkua. Oma lapsi on ihan vauvasta asti ollut kovin äänekäs ja kova liikkumaan. Potkuja sataa joka suuntaan, on unissaan kikatusta, kiljuntaa, örinää, naurua, huutoa ja puhumista. Mä en yksinkertaisesti voi elää, jos yön aikana pitää herätä tuon samban takia 20 kertaa ja unta tulee vartin pätkissä. Vaikka se olisi kuinka luonnotonta, niin tuo lapsi nukkuu omassa huoneessaan. Toinen vaihtoehto on mielisairaalaan lähtö.

Meillä astma kyllä näytti oireensa aina öisin ja kun lapsi meni makuulle.Siis infektio astma todettiin lapsella 2,5v.Ei nukkunut ja huusi yöllä.Kauhea yskiminen alkoi aina nuhien ja tautien yhteydessä.Itselläö ei edes pienessä mielessä käynyt,että pojalla astma olisi,ennen kuin lääkäri sen sanoi.Järkytys oli kyllä suuri,mutta niin vaan oireilu loppui,kun lääkitys alkoi.

Pojalla tuli myöhemmin mukaan hengen ahdistus rasituksessa,jolloin otettiin avaava lääke käyttöön.Pioka nyt jo koululainen ja lääkitys lopetettu.En edes muista milloin olisi viimeksi avaavaa lääkettä ottanut.Allergiat on edelleen koivi ja koira ja kesällä allergialääke käytössä koivun pölytylsen aikaan,tällöin tarvitaan edelleen astmalääkkeitä.

Mä oon sitten varmaan hirvee äiti.Oon laittanu vauvat heti laitokselta omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn,välillä käynyt imettämässä ja sitten taas jatkamaan unia omaan sänkyyn..univaikeuksia meidän muksuilla ei oo liiemmin ollut.Tottakai meilläkin on valvottu sairauksien takia,mutta muuten lapset nukkuvat hyvin.Minusta tärkeintä on se että kaikki saavat tarpeeksi unta ja ovat tyytyväisiä,nukuttiin sitten omissa huoneissa tai perhepedeissä..jokaisen täytyy itse löytää omalle perheelle sopiva malli..ei se nyt oikein ole että mieskään ajetaan vuosiksi omaan huoneeseen,parisuhteelle ei tee varmasti hyvää..