Miten poistaa lapsesta itsekkyys?

vaan tarvitsevat "silmä silmästä"- meiningin pari kertaa, että ihan oikeasti oppivat ymmärtämään miltä muista tuntuu. Pelkkä puhe ei tosiaankaan tehoa kaikkiin.

että minä lopetan kaiken "passaamisen" kokonaan? En enää tee hänelle palveluksia tms?



ap

Nuoremmalle olisin ehkä ehdottanut sisarusta. Ehkä joku joukkuepeli, kerho, harrastus tms. jossa joutuu olemaan tekemisissä muiden lasten kanssa, odottamaan vuoroaan, olemaan tiimipelaaja, ajattelemaan muita. Tai sitten teette jotain kivaa toiselle ihmiselle, vain siksi koska sellainen on kilttiä. Vaikka viette kukkia mummille, poika saa valita. Juttelette, miten kivaa on olla vaan kiltti joskus ja tehdä kivoja asioita toiselle, vaikka siitä ei saisikaan mitään muuta kuin hyvän mielen itse. Lapset ovat luonnostaan itsekkäitä, useimmat ainakin, ja empatiakyky tosiaan tulee sitten iän myötä.

No silloin tietysti eri säännöt peliin. Ei kannata aloittaa passaamista todellakaan, muuten passaat siihen asti kun nuori herra muuttaa kotoa. ;)

Hänellä on 2 vuotta nuorempi veli. Juuri häntä kohtaan tämä itsekkyys on suurinta.



En minä nyt "passaa" häntä. Huomioitte varmaankin, että "passaus" oli lainausmerkeissä. Mutta jos hän pyytää minua voitelemaan leivän, teen sen. Ja sidon kengännauhat. Jos minulla on aikaa eikä muuta. Teen sen pikkuveljellkin, niin katson sen kuuluvan äidin asemaan, jotta hän ei koe itseään huonommaksi.



Kyllä hänellä muutama kaverikin on. Mutta minua ärsyttää hänen itsekehunsa. Kun kaveri tulee käymään, niin kamala kehuminen alkaa, paljon on rahaa ja mitä hän on saanut joululahjaksi ja minkä arvoista jne.

Ja eilen hän kehtasi sanoa minulle, että minä en häntä määrää... prkl... uskaltaakin...



ap

Kannattaako 8-vuotiaan kengännauhoja enää sitoa, ehkä ei enää 6 v. veljenkään... Taidat olla lepsu, ap, ja poika tietää miten saa oman tahtonsa läpi.



Ja minä olen kyllä vastannut omille, kun ovat yrittäneet tuota sinä et minua määrää korttia, aika voimakkaasti että kyllä vaan määrään, ja aika pitkään vielä.



Kovempi kuri kehiin, ap. Siinä sulle vastaus. Kasvatat lellipentua.

kuuntelisi hetkeäkään esim. tuollasita kehuskelua. NAapurin kersat on just ihan kamalaia itsekehujia, ja mä en tosiaan jaksa kuunnella niitäkään, ja näytän sen kyllä niillekin.



Sano lapselle, että se on huonoa käytöstä ja sen on loputtava. Kun lapsi käyttäytyy itsekkäästi, pystäytä hänet, ja laita miettimään, olisiko sama käytös häntä itseään kohtaan kivaa. Jos hokee, että olisi, niin sitten toteuta se asia käytännössä, kunnes lapsi toteaa, että ei se ehkä sitten niin kivaa ollutkaan.

Niin minä aina hänelle sanonkin itsekehusta. Poika menee ihan vaikeaksi ja sanoo, että hän vain kertoi asioista....



Olen puhunut siitä paljonkin hänelle. Minkäs teet, kun puhe ei mene perille?



ap

Mieheni sanoi minulle juuri eilen, että olen liian tiukka... Ja minun mieheni on sentäs koulutukseltaan upseeri...



Kyllä poika uskoo minua ja isäänsä. Ei siitä ole kysymys. Kysymys on siitä, että pikkuveli on juuri nyt kipeänä ja pyysi jotain huoneesta. Pyysin tätä 8 v poikaa tuomaan sen hänelle - mutta ei hän suostunut.



Jos juututaan pelkästään kengännauhojen sitomiseen, niin jotenkin ajattelen, että ei se ole minulta pois, jos välillä sidon hänen kengännauhansa tai pesen hänen hampaansa. Pystyn osoittamaan sillä sitä välittämistä - kun muuten olen niin tiukkis, enkä suvaitse pöydässä häröilemistä tms.



ap

Tiede- lehdessäkin oli vasta tutkimuksesta, jossa tuloksena oli, että kuopukset on itsekkäimpiä. Ei suinkaan ainokaiset. Meidänkin ainokainen on liian epäitsekäs. Ei ole joutunut taistelemaan "jokaisesta Keksinmurusta" eikä osaa pitää puoliaan.



Ja olisi aika hurjaa tehdä lapsi vain siksi, että esikoisesta ei tulisi itsekästä - jos niin olisikin.

Ja ensi syksystä menee myös sählyyn.



ap

Oppii se sitten kun kaverit alkaa karttamaan, olemaan vähän hienotunteisempi.

Vanhempien esimerkki on aika ratkaiseva. Teet aivan oikein kun välillä autat asioissa. Näin poikakin oppii auttamaan.

Mietippä onko sinulla tai miehelläsi tapana kehua tavaroillaan ynm. On voinut oppia teiltä tuon.



Meidän esikoien 8v on myös itsekäs. Mielestäni esikoisen luonteeseen kuuluu se, että haluaa olla parempi kuin pikkusisarukset. Tämä vaikuttaa aika itsekkäältä, mutta on mielestäni ymmärrettävää.

Kyllä meilläkin esikoinen määrää leikeissä pikkuveljensä kanssa. Antaa toki tämänkin päättää, mutta hän on selvästi se joka määrää leikin kulun.

Mustasukkkaisuus pikkuveljeä kohtaan aiheuttaa myös itsekkyyttä tätä kohtaan.



Älä ole liian ankara. Rakasta ja kehu aina kun käyttäytyy mielestäsi hyvin. Kun on hyvä itsetunto ei tarvitse olla itsekäs. Kun ei koe esim. pikkuveljeä uhkana.

Kyllä me kotona toisillemme kehutaan hyvistä ostoksista summuista. Mutta emme tietenkään ulkopuolella. Hyvä pointti on tuo - ehkä poika ei erota näitä kahta toisistaan.



Toivottavasti kyse on ikäkaudesta. Minusta pojalla EI ole huono itsetunto. Hän on harvinaisen rohkea ja itsevarma. Ja se sitten näkyy... Olenkin miettinyt, onko itsevarmuus todellista vain kompensointia.

Keijo Tahkokallio muistaakseni on kirjoittanut tästä asiasta, että ei se ole pilalle passaamista, jos voitelee leivän tai napittaa takin vaikka vähän isommalle tenavalle. Se on sitä välittämistä.



Esimerkki kai se on se tärkein. Mallia epäitsekkyydestä, kannattaa myös pohtia ääneen asioita pojan kanssa; olisikohan pikkuveljestä kivaa, jos poika opettaisi hänelle tämän tai tuon jutun, jne.



Yrittäisin siis löytää juttuja, mitkä olisivat erityisen kivoja pikkuveljestä, ja esittää ne isoveljelle sellaisessa valossa, että ne olisivat hänestäkin houkuttelevia. Meillä esikoinen on vasta 6, mutta häneen menee ainakin tämä "sinähän voisit opettaa pikkkusiskolle" -höpinä. Sitten, jos homma menisi hyvin, kävisin kuiskimassa isommalle jotain tyyliin "huomasitko, miten pikkuveljen silmät loistivat, se taisi tulla tosi iloiseksi kun sinä niin hienosti..."

empaattisia, mutta kun samanikäiset kaverit (pojat) tulee kylään, niin öykkäröinti alkaa välittömästi! Välillä ihan punastun häpeästä, kun poika oikein pääsee isottelemaan, mutta toisaalta näin tekevät kyllä kaveritkin...eli taitaa (valitettavasti) kuulua ikään.

Miten itse puhutte, kehuskelette...Yleensäkin millaiset tavat teillä.Monesti peiliin katsominen auttaa, mistäpä ne lapset muualta oppii kuin vanhemmiltaan...

Esim. vanhemmat ihmettelevät miksi lapsi valittaa koko ajan, eivätkä itse huomaa että ovat samanlaisia valittajia.

Tämä oli vain yksi esim.



Mutta kannattaa miettiä miten itse toimii...Tai onko lähipiirissä samalla lailla kehuskelijoita kuin poikanne.Matkiiko häntä?

Mutta jos hän pyytää minua voitelemaan leivän, teen sen. Ja sidon kengännauhat. Jos minulla on aikaa eikä muuta.



Älä nyt tosiaankaan sido kahdeksanvuotiaan kengännauhoja! Kyllä saa ihan itte jo tossa iässä sitoa. Eihän sitä negatiiviseen sävyyn tarvitse lapselle itselleen ilmoittaa, vaan kannustamalla, että:"näytähän pikkuveljelle mallia"/ "voisit opettaa pikkuveljellesi, kun osaat noin hienosti". Isoveljen roolin löytäminen voisi tuoda hänelle mukanaan empatiakykyä.