Esikoista odottavat: Miten saatte äitiysloman alun kulumaan?

Seuraavat lähivuodet näet vain unta niistä.

Ja suojaa sänkysi muovitetulla froteella, jos vaikka synnytyksesi alkaa lapsivesien menolla.



Leivo ja tee ruokia pakastimeen.



Lepää.



Synnyttänet parin-kolmen viikon päästä, jos nyt on siivousvimmaa? Opiskele synnytys- ja imetysasioita, sillä eivät ne aina automaattisesti suju.

Tosiaan, tee ruokia ja leivo kaikenlaista valmiiksi pakastimeen. Helpottaa kummasti arkea synnytyksen jälkeen.



Neulo tulokkaalle itse villavaatteita. Saat pehmeitä, lämpimiä ja taatusti persoonallisia vaatteita.



Lue kirjoja, jotka kertovat lapsen hoidosta ja kehityksestä.



Nyt viimeistään on hyvä aloittaa laulaa jotain samaa kehtolaulua kerta toisensa jälkeen. Vauva voi oppia tunnistamaan laulun ja muistaa sen syntymänkin jälkeen. Sanotaan, että laulusta saa keinon rauhoittaa vauvaa.

Ei kai sitä nyt tarvi muovittamaan sänkyä alkaa? Ei kai lapsivedet mene niin kuin leffoissa?

Mikäs minä olen sanomaan, yhden lapsen synnyttänyt. Lapsivettä tulikin aluksi vain muutamia lusikallisia, sitten tihkumalla.

Mulla on kuulunut naps ja sitten on jo lorottanut vettä litra. Eikä ole tuntunut edes supistuksia, kun tuo on tapahtunut! Siinä ehtii nousta ylös, niin ei leviä yli muovin reunojen. Froteepyyhe vielä siihen muovin päälle ja se siitä jalkojen väliin.

tuttuni juuri sanoi nekljättöä odottaessaan että

-ei mee lapsivedet

-ei tuu ennen la:ta

-ei synny tyttöä



kaikki kävi toteen ja juuri aamutuimaan sängyssä

muovittaa sänky ;)



Muuten sanoisin niinkuin moni muukin, että nauti! Ota hyvällä omallatunnolla päikkärit päivisin, lue kirjoja ja lehtiä, katso hyviä leffoja, käy kävelyillä, shoppailemassa jos siltä tuntuu, tee ruokaa pakkaseen...



Mulla ei esikoisen kanssa lapsivettä juuri tullut kuin desi-pari varmaan kotona.

Toinen lapsi syntyikin sitten täysin yllättäen rv 33 (ja todellakin holahti sitä vettä sänkyyn litratolkulla..), joten siinä ei ehtinyt edes äitiysloma alkaa...teholla meni sitten se äitiysloman alku vauvaa hoitamassa, jolloin olin kuvitellut viettäväni ihanan leppoisia päiviä kotona... Joten sanon edelleen, että ennenkaikkea nauti ja helli itseäsi! :)

Voi kun olen kateellinen (hyvällä) noin energisille ihmisille. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada aikaa kulumaan, ei ennen eikä jälkeen lasten syntymän....

mutta sinun olisi tärkeä myös hengähtää. Maata sohvalla ja tuijottaa kattoon. Pohtia elämää ja kuunnella jääkaapin hurinaa.



Kun vauva tulee, joudut väistämättä hellittämään jatkuvasta touhuamisesta. Sinun on pakko kestää kodin epäjärjestystä, tunne-elämän kaaosta ja valvottuja öitä. Niiden keskellä on usein parasta vain levätä kuin voi, eikä säätää tukka putkella ja väsyttää itseään vain enemmän.

itse en juurikaan poistunut kotoa viimeisten 3 viikon aikana, sillä verenpaine nousi välittömästi kun rupestin liikkumaan reippaammin... Elokuvia, kirjoja, lehtiä... voi kuinka kaipaankaan tuota.

En ollut koskaan aikaisemmin viettanyt neljaa viikkoa kotona ilman mitaan ohjelmaa, lomatkin oli aina menneet enimmakseen reissatessa.



Ulkoilin, luin paljon kirjoja (niita muuten ehtii lukea paljon vauvan synnyttyakin, imettaessa esim.), tein ns. tekemattomia toita, esim. jarjestelin valokuvat, tein keskeneraiset kasityot loppuun jne. Ei tosiaan ollut tekemisen puutetta.



Sen sijaan en kylla leiponut tai laittanut ruokaa pakkaseen, enka muovittanut sankya, en kokenut tarpeelliseksi.

Katso joku leffa ihan kaikessa rauhassa, lue hyvää kirjaa...nauti kavereiden kanssa olosta. Älä suorita kokoajan.



Se vaatteiden lajitteleminen kokoluokittain on tietenkin tavallaan järkevää mutta....kun vaatemerkistä riippuen lapsellesi voi sopia yhtä aikaa jonkun merkin 68cm, toisen merkin 62cm ja kolmannen merkin 74cm. Eli elleivät vaatteet ole kaikki samaa merkkiä niin voi hyvin käydä niin että kun otat 68cm vaatteet esiin siellä onkin kasa vaatteita jotka eivät enää mahdu tai ovat ihan liian isoja. Nimimerkillä "kokemusta on". Lapsellani (8kk, 75cm) on tälläkin hetkellä päällä 68cm housut ja 80cm body. Ja kyseessä on vielä "pitkäsäärinen" vauva.

Tosin jäin opiskelijasta "äitiyslomalle", eli viimeiseen saakka kävin myös muutamalla luennolla yms. ja muutimmekin tuolloin, eli olisi pitänyt olla möllötellä vaan vielä enemmän! =) Jos saisin valita uudelleen, lenkkeilisin (koiran kanssa) vielä enemmän, kirjoittelisin, kävisin kaupungilla ihan vaan hiljaksiin notkumassa, vaikka taidenäyttelyssä! Vuokraisin leffoja, lukisin kirjoja, ja järjestelisin vaatteita yms. sen verran mitä ehtisin. Töitä ja opiskeluja olisin tehnyt vähemmän... Söisin rauhassa, sillä en tajua miten en edes yhden vauvan kanssa oikein ehtinyt ruokaa laittamaan tai ikinä syömään rauhassa.



Nyt on lapsia neljä alle kouluikäistä, jotka olleet aina kotihoidossa kun uusi vauva on tuloaan tehnyt, eli täysillä on painettu aina loppuun saakka. Kuopuksen syntymää odotellessa olin vielä sopinut perhekahvilan vetämistä ja ratsastustuntien pitoa (terkkuja tutuille :D), kun neitokainen sitten päättikin syntyä rv 38+3. Vedet menivät, ja minä järjestelin nuo sovitut työt, lapsille hoitajan, tein ruokaa ja laitoin pyykkiä, ja eikun synnyttämään! =)



Vesien menosta sanoisin, että minulla on kolme synnytystä alkanut kotona vesien menolla, joskus liristen ja joskus taas ihan kunnolla kaikki paikat kastellen. Riippuu vähän, mistä kohtaa kalvo menee rikki. Näinollen olen kyllä halunnut patjaa vähän suojata, se on tosi ikävä kuivattava, jos vaikka litrakin sinne nukkuessa holjahtaa.



Toinen on meillä ollut auto, arvatkaa mihin kuntoon ne penkinlämmittimen vastukset siellä menevät, jos niihin menee vedet? Eikä autosta edes pääse nopsaan nousemaan, jos vaikka moottoritiellä huristelee. Eli minulla oli muovifrotee autossakin loppuviikkoina.



Ap:lle toivotan ihanaa äitiyslomaa - ennen ja jälkeen vauvan syntymän!!

Olen huomaamattani aika lailla jo toteuttanutkin niitä. Jo pitkinä joulun pyhinä neuloin kaksi villanuttua vauvalle. Tein yhden pikkuruisen ja sitten yhden aika paljon isomman (ensi syksyä silmällä pitäen).



Ruokaa teen pakkaseen vähän pikkuhiljaa. Teen noin joka toinen päivä jonkun erilaisen lounassatsin (reilun), josta syömme miehen kanssa parina päivänä ja pistän osan heti pakkaseen annospurkkeihin.



Mulla on ollut aika kiireinen työ, joten koti on ollut sen vuoksi hieman laiminlyöty (tai kyllä ihan päällisin puolin siisti, mutta kaapeissa ihmeellistä turhaa roinaa). Nyt olen kerrankin "syväpuhdistanut" kodin, joten kaappejakaan ei tarvitse hävetä. Luulen, että lapsen kotiin tuoma epäjärjestys ei tuota mulle ongelmia. Meillä on yleensä aika siistiä (ainakin päällepäin), mutta ei mitään kliinistä. Koti on toistaiseksi niin pieni, että tämän siivoaa hetkessä, varsinkin, kun mies osallistuu projektiin.



Kosteussuojafroteeta ostin eilen Eurokankaasta ja ajattelin leikellä siitä sopivia paloja vauvanhoitotasoa ja vauvan sänkyä varten. Ei ollut hullumpi idea laittaa sitä myös omaan sänkyyn varmuuden vuoksi. Eipähän miehen tarvitse sitten minun sairaala-aikanani putsauttaa petaria, vaan voi keskittyä olennaisempiin asioihin.



Tänään tapaan ystäväni, joka sai vauvan pari viikkoa sitten. Hän lupasi ammentaa tietoa synnytyksestään (kuulemma täysin tavallinen, positiivinen kokemus, asiaankuuluvia kipuja jne. mutta ei mitään traumoja) sekä imetyksen aloittamisesta. Kirjallisuutta ja neuvolan perhevalmennukset onkin jo asian tiimoilta läpi käytynä.



Olen ajatellut, että touhuan tutulla vauhdillani vielä ensi viikon ja sitten koetan vähän enemmän rauhoittua aloilleni. Epäilen etukäteen, että se on suurin muutos vauvan myötä (aloilleen rahoittuminen), kun koittaa se aika, että olemme miehen ja vauvan kanssa tutustumassa toisiimme kotona, maailma on silloin kokonaan kotini (eikä edes telkkariin tai sanomalehteen tarvitse/ehdi kajota) ja ihmettelemme imetyksen alkua ja vaipan sopivaa tiukkuutta (kuulemani mukaan alussa käy ns. pissa- ja kakkavahinkoja, kun tuoreet vanhemmat eivät uskalla laittaa ihan riittävän napakasti pienen vauvan vaippaa kiinni).



- ap

Paras neuvo minka ma olen koskaan kuullut raskauteen/lapsiin liittyen tuli ystavaltani jolla on 2kk vanhempi lapsi kuin minulla (ja nama tytot ovat nyt jo 8-vuotiaita!). Han kehoitti minua vain rentoutumaan ja sanoi etta nuku hyva ihminen nyt, nuku kun viela voit!

En tietenkaan totellut vaan kuumeisesti toivoin vauvaa syntymaan mahdollisimman aikaisin ja touhusin kovasti kaikkea. No, vauva syntyi sitten lopulta rv42+1.

Toinen neuvo minka sain ja jalleen samalta ystavalta: vesi vanhin voitehista.

Minulle tehtiin sektio (tai kaksi sektiota olen jo nyt kokenut) ja haavat eivat parantuneet helposti, ja suihkuttelu oli parasta laaketta niihin.



Joten, minun neuvoni on myoskin etta nauti ajastasi ilman vauvaa ja NUKU, koska sitten onkin loppu elama vauva/lapsi aikaa. Vaikka lapset ovat kuinka isoja ne ovat meidan vauvojamme! Ikuisesti huolta ja murhetta seka iloa, onnea ja rakkautta!

Mä ainakin tapasin ystäviäni, yritin yhyttää joka päivälle jonkun työssäkäyvän lounasseuraksi. Kävin leffassa (lasten syntymän jälkeen ei helposti käy muuallla kuin korkeintaan baby biossa), shoppaamassa jne. Varsinkaan työssäkäyviä perheellisiä kavereita ei helposti näe, joten lounastreffit olivat hyvä sauma.



Meillä on sen verran pieni koti ja yleensäkin tavarat paikallaan, joten ei kodin järkkäämisessä saanut ikuisuuksia kulumaan. Samoin ei sillä vauvalla nyt niin kamalaa määrää vaatetta ole, että niiden pyykkäämisessä saisi päiviä kulumaan.



Nukkuminen on erittäin hyvä vinkki.



Mä kävin myös kampaajalla, manikyyrissä ja kasvohoidossakin.

piirrän, luen, käyn lenkillä, ostoksilla, laitan ruokaa, katsot telkkua jne.

Nyt on jo laskettu aika mennyt, joten koitan ottaa iisisti ja teen vain sitä mitä jaksan ja huvittaa.

esikoinen on jo 10-vuotias koululainen ei päiväni sinänsä täyty hänen hoidostaan. Olen lueskellut kovasti, nauttinut elämästä, tavannut ystäviä, laiskotellut ja nukkunut. Kampaaja-aika pitäisi varata jne. Ihan tällaista rauhallista olemista ilman turhia paineita.



Tietysti kolmasluokkalaisen koulupäivät ovat sen verran lyhyitä, että iltapäiväksi tulee aina seuraa ;)