Tutista vieroitus: Liian julmaa leikata tutti rikki ettei lapsi(1,5v) pysty imemään sitä?

mutta omaa kokemusta ei kylla ole. Me jatimme tutin vajaa kaksivuotiaalta pois ilman mitaan sen kummempaa kikkailua, yhtena iltana nukkumaan mennessa ei vain annettu sita enaa. Lapsi ei koskaan kysellyt tutin peraan ja nukahtamisetkin sujui ihan hyvin.

mun kohta 3-vuotiaalla on edelleen tutti, tosin vain ja ainoastaan kotona unilla. Mut on ostettu irti tuteista (ja niitä oli monta!) 5-vuotiaana, sain 5 mk/tutti sukulaismieheltä ja hyvin onnistui tuteista irtautuminen rahan voimalla tuon ikäiseltä :D No, itse en ajatellut ihan tuonne viiteen vuoteen asti tuttia lapsella katsella, mutta en toisaalta pidä mitään hirveää kiirettä siitä irrottautumiseen; kaikki muukin kypsyminen on tapahtunut ajallaan, ilman painostamista ja työlästä opettamista.

Tutin imeminen on totuttu tapa ja psyykkistä, tärkeää merkitystä imemisestä on vain 9 kuukauden ikään asti.



Ja kyllä se avopurenta kehittyy, jos pitkään tuttia syö!



t.hammaslääkäri

ja sen jälkeen hän ei enää edes halunnut sitä suuhunsa, kun oli tutti mennyt rikki. Lapsi oli tuolloin jotain 2-vuotias. Eli hylkäsi sen saman tien. Ei ollut mitenkään julmaa!

Kumpikin lapsemme on vieroitettu tutista erittäin helposti 1,5 -vuotiaina, vaikka aiemmin olivat suurkäyttäjiä. Tutista nipsastiin pieni pala pois ja sanottiin että tutti on rikki. Lapsi kokeilee tuttia ja toteaa sen olevan rikki ja laittaa pois. Vähän ajan päästä taas tekee mieli tuttia ja taas kokeillaan että rikki on. Vielä pari maistelukertaa ja sitten heitetään tutti yhdessä roskiin. Ekan kerran unille käynti ilman tuttia kesti 15 min kauemmin kuin tavallisesti, mitään muuta ongelmaa asiasta ei ollut. Seuraavana päivänä eivät edes kyselleet tuttia.



Tutiton elämä on niin paljon helpompaa kuin tutillinen. Kun lapset söivät tutteja monta kertaa päivässä tuli itkuja joihin piti kiireellä hakea tutti. Ilman tuttia eivät rauhoittuneet ja reissussakin piti tutteja olla monta mukana. Nyt tutittomina itkevät vähemmän ja lohdutukseksi käy syli tai puhallus pipiin.



Mieheni vanhemmat kuvittelivat pojan luopuvan lopulta itse tutista. Sinnikkäästi poika vaan vaati uusia tutteja rikkipuremiensa tilalle. Kaupassa heitti aina itkupotkuraivarit ja sai uusia tutteja. Lopulta 5-vuotiaana ei uusia tutteja enää annettu ja oli anopin mukaan todella kamalaa tuo vierottaminen tuossa vaiheessa. Sai nimittäin vihainen 5-vuotias melkoista tuhoa aikaan tuttituskassaan. Mikään lahjonta ei auttanut.



Olen muuten nähnyt joidenkin tulevan kouluunkin tutti suussa ihan oikeasti.

Meillä 3 vanhempaa ovat antaneet tutin joulupukille kun ovat olleet n. 2 vuotiaita. Nuorin antoi kissanpennuille vähän aikaisemmin koska luulin sen vaikuttavan hampaisiin kun vanhimmilla lapsilla on kaikilla raudat suussa. Hammaslääkäri sanoi ettei meidän lapset pääse ilman rautoja vaikka ei tuttia olisikaaan imetty. Heillä kun on vain niin ahtaat suut. ELI TUTTI POIS KUN LAPSI HALUAA JA KERRASTA!

Hiirivauva on käynyt haukkaamassa tuttia. Lapsi on sen jälkeen vienyt tutin itse roskiin ja seuraavana päivänä roskikselle on ilmestynyt hiireltä lahja. Täydestä meni kumpaankin lapseen eikä aiheuttanut mielipahaa. Lapset noin 2-vuotiaita kumpikin.

Äkillinen vieroittaminen tuntuu tosiaan aika julmalta. Lapselle voisi alkaa pikku hiljaa jutella siitä, että noin iso lapsi ei enää tarvitse tuttia, ja jätetään se pienemmille (tosin 1,5 vuotias on minusta vielä aika pieni, meillä tutti oli yli 2-vuotiaaksi).



Itse puhuin lapselle, että jätetään tutit pienemmille vauvoille, kun he tarvitsevat niitä. Sitten keräiltiin tutteja pussiin ja minä "vein" ne niille pienille vauvoille. Taisi meille jäädä hätävaratuttikin jonnekin, jota käytettiin silloin tällöin. Tosin en tiedä, onko se kovin järkevää, mutta ei asiasta suurta ongelmaa tullut.

on taas joku ihme lässyn lässyn friikki mamma joka tietää muka kaikesta kaiken parhaiten, koska ei vaan huvita tai jaksa olla äiti ja toimia oikein.

meillä tutti otettiin pian 1v synttäreiden jälkeen pois, lapsi saa tuen ja turvan ihan muualta kuin tutista, esim äidin sylistä.

tutti on haitaksi hampaille

joka sitä tuttia ei ottanu pois tarpeeksi aikasin, olin jotain 3-4v ku tutti vielä.

Etuhampaatkin on just sen näköset et on tuttia kauemmin syöny :(

Maitohampaat jäi nysäks ja rautahampaat ei kasvanu kunnolla ja ne sitten piti leikata että olis ees jonkinnäköiset etuhampaat..

Mun tapaus taitaa olla lievää vielä..

Jos äiti aikasemmin olis sen tutin ottanu pois..

Kyllä lapset aikanaan tutista luopuvat.

Älkää nyt väkisin niistä vieroittako!

Kun ei kerran tuteista mitään haittaakaan ole!



Lapsille turvallisuudentunnetta!

ja ihan hölynpölyä, että hampaat mukamas menisisvät vinoon.

Hammaslääkärikin sanoi, että kyllä ne siitä oikenevat.



Samaa kidutusta on lasten väkisin yksin nukuttaminen kuin tutistakin luopuminen.

Ihan järjetöntä.

Eikö vauvat edes näissä hyvinvointivaltioissa saisi nauttia turvallisuudentunteestaan. VÄKISIN pitää vieroittaa kaikesta läheisyydestä ja turvallisuudentunteesta.



Kauheaa ja kamalaa. Surettaa :-(((((((((((((

poika oli vajaa 2 v. Hän vain sanoi "oi, oi, tuti poikki" ja jätti sen lojumaan lattialle. Parin iltana oli nukahtaminen vaikeampaa, ei kuitenkaan edes itkenyt / kysynyt tutia. Muutaman päivän tutti lojui sängyn vieressä ja sit poika vei sen itse roskiin...

Miksei sitä voi tehdä kerralla vaan tollasta ihme säätämistä siihen vielä kun muutenkin vaikeeta

Ei kukaan mene kouluun tutti suussa.



Antakaa nyt hyvät äidit lapsenne nauttia edes tutin suomasta turvallisuuden tunteesta.

Eikä ole tullut yhtään ongelmaa. Aikansa on lapsi yrittänyt imeä rikkinäistä tuttia, mutta on sitten itse luovuttanut ja vienyt tutin roskiin.

Eikä siitä tutista tarvitse leikata, kuin ihan päästä pienen pieni siivu pois niin pää ei ole enää pyöreä.

Rikkinäistä tuttia EI saa antaa lapselle... siinä kun on jo tukehtumisvaara.

Meille ainakin hammaslääkäri ja lastenlääkäri suosittelivat tutin jättämistä pois vuoden kahden ikäisenä, koska se vaikuttaa puheen kehitykseen sekä hampaiden virheasentoon. Alusta asti tutti ei ollut ainoa turva. Enemmänkin läheisyys, turvallinen ilmapiiri, toistuvat rutiinit, rauhoittava puhe ja lisäksi harsot unirättinä. Tutista luovuimme 1,5 vuotiaana. Lapseni totesi vain, että rikki on eikä itkenyt tutin perään. Harsot, unilelu ja etenkin edellä mainitut muut tärkeät ja toistuvat asiat ovat muodostuneet tärkeimmäksi. Iloitsen siitä, kun lapseni puhuu paljon ja saa itsensä puheen kautta ymmärretyksi (pian kolme vuotta) ja näen myös hänen kasvoillaan ilon saada tulla ymmärretyksi.

kun pitää luopua tissistä, tutista, vaipoista, oppia kävelemään ja käymään koulussa. Miksei vaan voi kääriä lasta pumpuliin forever..



Elämä on pienellekin ihan turvallista kun lähellä on rakastavat vanhemmat ja sitten kestää noita elämän normaaleja vastoinkäymisiä.

paiskasin roskiin ja kahden illan jälkeen 1v 3kk ei enää muistanut omistaneensakaan mitään tutteja.

No huh huh!



Meillä käytiin heittämässä kalliolta tutit oravanpoikasille. Sitä ennen tutin käyttöä oli tietysti vähennetty ensin vain uniaikaan, siten vain yöaikaan ja lopulta 1,5v. pois kokonaan. Yhden illan lasi itki tuttia, mutta uni tuli silti silityksellä.

Hampaat ei ole vinossa ja puhetta on tullut jo vuoden kuin ruunebergilta..Nukahtaa päiväunille ja yöksi tutin turvin alta momentin. Miksi tehdä siitä ongelmaa, kaikki aikanaan..