Mitä sijaisvanhemmuudesta maksetaan?

Itsekin aloitin saman prosessin rahan kautta ajatellen, koska pakkohan se on miettiä, ennen kuin voi pidemmälle mennä. Ja aika- ja rakkausjuttuja ootkin varmasti miettiny, koska et haluaisi mennä enää töihin lapsen tultua ja tahdot kohdella saman arvoisesti omien kanssa.



Lapset on oikeesti hyvin oirehtivia, monenlaista juttua taustalla. Normi sijaisperheeseen ei vaikeimpia tapauksia edes anneta. Itse työskentelen jälkihuollossa tällä hetkellä ja minulla on ollut "sijaisveli". Voin kuitenkin sanoa, että rakastavalla ja huolehtivalla sijaishuollolla saadaan paljon aikaa, kunhan jatkuvasti muistaa, että edellyttää ei voi aikuisenakaan samaa kuin ehjässä perheessä kasvaneilta ihmisiltä, mm. masennusta on hyvin monella läpi elämän.



Mutta aivan varmasti kaikki haasteet ovat sellaisia, että niistä sosiaalityön tuella selviää.



Sijoituksia ei pureta hetken mielijohteista, tilanne selvitetään aina perinpohjin. Alle 3-vuotiasta voi toki toivoa, helpommin saakin, kun on valmis jäämään kotiin. Pienet halutaan aina kotihoitoon ja heistä saa myös ansionmenetyskorvausta kolmivuotiaaksi hoitopalkkion ja kulukorvauksen lisäksi.

Sijaisvanhemmuus ei aina ole yhtä juhlaa, ei pidä miettiä että mitenkä kiinnyt tai tulet lapsen kanssa toimeen, aina pitää muistaa että lapsen mukana tulee myös lapsen biologiset vanhemmat ynnämuut sukulaiset kuvioihin mukaan, joskus lapsen kanssa voi olla helppoa mutta biologisten vanhempien/sukulaisten kanssa saattaa olla hyvinkin paljon ongelmia.



Enkä lähtisi näin alkuun miettimään että riittävätkö teillä rahat, vaan riittääkö teillä aika, rakkaus ja kärsivällisyys myös sijaislapselle, sillä hän tulee tarvitsemaan niitä enemmän kuin omat biologiset lapsenne.



Valitettavasti turhan moni sijoitus päättyy kun sijaisvanhemmat eivät jaksakkaan jatkaa syystä tai toisesta hankalaa sijoitusta, joten asioita kannattaa miettiä todella paljon etukäteen.



Itse olen asunut 7-vuotta sijoitettuna kahdessa eri perheessä. Ensimmäisen sijoitus meni mönkään. Kyseinen perhe oli todella kylmä ja enemmänkin rahan perään. Sieltä perheestä siirryin toiseen perheeseen mistä minulla ei ole mitään muuta kuin hyvää sanomista! Todella onnistunut sijoitus. Tämän perheen kanssa olen luultavasti koko elämäni ajan yhteyksissä ja heistä voin sanoa että he kuuluvat perheeseen.



Luultavasti itsekkin jonain päivänä pyrin sijaisvanhemmaksi, koska minäkin sain kodin, niin tahdon sen myös jollekkin antaa.



Toivottavasti teistäkin tulisi hyvä perhe jollekkin. Jos vaan tuntuu että teistä on siihen niin eikun onnea yrittämään!

Silloin se hoitokorvaus pienenee. Helsingissä maksetaan ihan kohtuullisesti palkkiota ja kulukorvausta sijoitetusta lapsesta. Muualla maassa palkkio on lähinnä nimellinen. Ei kukaan parin sadan euron takia ota ympärivuorokautista vastuuta vieraasta lapsesta. Eli ei siinä raha ole se merkitsevin asia, mutta sitäkin tarvittaisiin että eletään.

hoitopalkkio olisi jotain 400 euroa. Alin kulukorvaus jotain 300. Mutta varma en ole. Kotihoidontukea ei yleensä saa, tosin jotkin kunnat tekevät poikkeuksen. Samoin lapsilisän saa tai ei, sekin on kiinni sijoittajakunnasta. Sijoittajakunnalla on oikeus pitää lapsilisä itsellään, mutta voivat antaa sen sijaisperheellekin. Lapsilisä on muistaakseni aina se matalin mahdollinen (eli nyt 100 euroa).

Saako sijaislasta ottaessa toiva lapsen iältä jotain? Meillä on pieniä lapsia ja haluaisin, että sijoituslapsikin olisi vielä pieni. Minulla ei ole kokemusta teineistä.



Entä voiko toivoa lasta, joka asuisi meillä? Lasta, joka mahdollisesti jäisi luoksemme pysyvästi?

Pysyvää sijoitusta ei voi toivoa, koska sijoitukset ovat aina toistaiseksi.

Ja pieni lapsi olla pitää, että ei kerro eteenpäin huonosta kohtelusta ja jämistä, jotka sijaisperheet sijoituslapselle syöttää ja vaatettaa.



Ottakaa mielummin tallinnasta katukoira.

Mutta rahankiilto mielessä laskette nyt että, lapsi sen olla pitää.

Jään nyt miettimään asiaa. Tämä sijaisvanhemmuus on pyörinyt mielessäni jo pari vuotta. Täytyy käydä miehen kanssa pitkät keskustelut siitä, olemmeko valmiita sijaisvanhemmiksi.



Jos tietäisimme, että lapsi asuisi meillä pysyvästi, voisimme lähteä sijaisvahemmiksi heti. Mietityttää jo valmiiksi se, että miten uskaltaa antaa lapsen takaisin ongelmaiselle vanhemmalle. Miten sen eron kestää itse. Miten kestää se, jos näkee lasta palloteltavan.



Annetaanko näitä sijoitettuja lapsia helposti takaisin vanhemmilleen? Joutuvatko monesti kokemaan pettymyksiä, että takaisin oman perheen luokse meno ei mennytkään suunnitelmien mukaan ja joutuvat taas uudestaan sijoitettaviksi?



Jos lapsi palaa takaisin biologisille vanhemmilleen ja sitten joutuukin taas uuestaan sijoitettavaksi, niin sijoitetaanko takaisin siihen kotiin, josta lähti? Vai ihan eri perheeseen?



Onko olemassa jokin raja, jonka jälkeen lastaan ei enää saa takaisin sijoituksesta? Siis joku määrä retkahduksia tai väärinteon vakavuuteen liittyvää arviointia?



T: Ap

Me todellakin haluaisimme lasta auttaa ja perheeseemme uuden jäsenen saada. Lähinnä mietin juuri sitä, että käykö sijaisvanhemmuus henkisesti liian rankaksi, kun lapsi lähtee mahdollisesti takaisin omaan kotiinsa.



Pukisin lapsen kuten omanikin, siististi ja kauniisti. Tietenkin hän söisi samaa ruokaa kuin muutkin perheenjäsenet. Hän kävisi samaa yksityiskoulua kuin omat lapsemme (jonka tietenkin kustantaisimme). Kyse ei todellakaan ole rahasta. Emme ole huonosti toimeentulevia.





T: Ap

Tottakai jokaista joka sijaislasta harkitseepitäisi kiinnostaa, mitä sijaislapsesta maksetaan. Harva meistä on miljonääri tai muuten vaan ylettömän varakas. Eikö se vaan osoita, että ottaja on tosissaan asian suhteen ja haluaa tietää kuinka pärjäisivät rahallisesti. Ei niillä sijaislapsilla rikastu. Ainakaan yhdellä.

mutta se ei saisi olla ainut syy jättää ottamatta sijaislasta. Näin sanottiin jossain aiheeseen liittyvällä nettisivulla (oliskohan ollut pelastakaa lapset ry). Huostaanottojen purkuja ei kuulemma tehdä kovin heppoisin perustein.

ensin ap miettii onko varaa sijoituslapseen ja sitten onkin hyvin toimeentulevia, jotka laittaa lapset jopa yksityiskouluun.



Hommatkaa se koira nyt vaan, jookos?

Toki minun on tiedettävä faktat liittyen sijaisvanhemmuuteen. En lähde hätiköiden tekemään näitä päätöksiä. Olemme hyvin toimeentulevia, mutta emme miljonäärejä. Kotiinjääminen tiputtaa tuloja jokaisella, oli köyhä tai rikas.



Minä jäisin kotiin sijaisvanhemmaksi jäädessäni. En siis palaisi töihin. Toki haluan tietää, onko minulla perheemme tuloilla ynnä palkkiolla varaa tarjota uudelle perheenjäsenelle sama elintaso kuin jo olemassaoleville perheenjäsenille tarjoamme. Mikä pitää siis sisällään luomuruoan, yksityiskoulun, siistit ja kauniit vaatteet, lomat yms.



En ikinä ottaisi sijoituslasta ja sitten pitäsi häntä eriarvoisessa asemassa perheessämme.



Muttatiedän toki, että tarkoituksesi on vain haastaa riitaa ja ärsyttää minua, joten enempää en viesteihisi vastaa.





T: Ap

Adoptio on pitkä ja epävarma prosessi. Meillä on jo lapsia ja olemme kykeneviä niitä vastakin saamaan. Emme ole listan ykkösiä siis. Lisäksi olen sairastanut masennuksen nuorena aikuistumiskriisissäni ja se on yleensä adoption kaatava asia.



Tässä on kyse siitä, että halauaisi antaa lapselle paremman tulevaisuuden. Kodin, lämpöä, rakkautta ja pysyvyyttä. Jos halauaisin vauvan, voisin hankkiutua raskaaksi. Haluaisin kuitenkin auttaa. Ja tämä ei käy perusteeksi adoptiolle, silloin pitää haluta vain saada lapsi, ei auttaa.





T: Ap

että sijoituslapsi annetaan vain jos jompikumpi vanhempi jää kotiin lasten kanssa... ei siis perheeseen jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä.

Jos nimittäin koulu onkin sellainen, jota biol. vanhempi ei hyväksy, esim. tietty ideologia, jota ei kannata. Tuskin esim. ateistivanhemmat haluaa lastaan kristilliseen kouluun jne.

Haluan kuitenkin, että se on mahdollista. Että päätös on kiinni lapsen vanhemmasta, ei siitä, että meillä ei ole varaa. Se tuntuisi varmasti pienestä ihmisestä käsittämättömän pahalta, jos huomaisi olevansa perheessään erilaisessa asemassa kuin muut lapset.





T: Ap

on se, että ne huostaanotetut lapset saattaa olla hyvin vaikeita vaikka ovatkin pieniä . Niille ei aina riitä kauniit vaatteet ja hieno koulu, eikä aina syli ja rakkauskaan. Ne lapset ovat jo alle 3 vuotiaina nähneet ja kokeneet paljon asioita, joita ei aina pelkällä välittämisellä ja rakastamisella korjata.



Toki turvalliset olosuhteet kantaa pitkälle, mutta on syytä varautua vaikeisiin ja työläisiin alkuvuosiin, jolloin käydään terapiassa yms. Joten alkuperäinen kysymyksesi siitä korvauksesta ja syystä miksi siitä kyselet on tärkeä. Jos lapsi on vaikea ja hankala niin varmaan olisi ehdottomasti hyvä jäädä kotiin ainakin aluksi.



Meillä on myös sijaisvanhemmuus harkinnassa. Suurimpana huolenaiheena minulla on juuri tuo hyvin haastava lapsi. Olen työskennellyt useita vuosia lastenkodissa juuri tällaisten sijaisperheisiin lähtevien lasten kanssa.

Me harkitsemme ihan samalla tavalla sijaislasta ja olen selvitellyt näitä asioita. Itselläni on myös sukulainen, joka työskentelee lastenkodissa ja tiedän jotain sitä kauttakin.



Pitkäaikaisista sijoituksista Helsingissä 98 prosenttia on sellaisia, ettei lapsi palaa takaisin vanhemmilleen. Lasta ei kuitenkaan sijoiteta koskaan pysyvästi, vaan aina on mahdollisuus palata biologisille vanhemmilleen, mikäli se on lapsen etu. Mitä pitempään sijoitus kestää, sitä epätodennäköisempää tietysti on, että paluu olisi lapsen etu. Palautusta ei koskaan tehdä myöskään yhtäkkisesti.



Lapsen kannalta yksityiskoulut yms. on ihan toissijaisia ongelmia verrattuna siihen, minkälaisiin ongelmiin sijaisvanhempi törmää. Kiintymyssuhdeongelma, erilaiset neurologiset ja psyykkiset vaikeudet ovat odotettavissa ja murrosikä ovat sijaislapsilla usein haastavaa aikaa.

sijaisvanhemmista on kova pula ja teitä tarvitaan.. eli tosiaan niinkuin täällä jo joku mainitsikin niin yleensä suositellaan että sijaislapsi tulisi perheen nuorimmaiseksi.. sijaisvanhemmat saavat hyvinkin pitkälle määritellä sen, minkälaisen lapsen olisivat valmiit vastaanottamaan (tällä pyritään välttämään sitä, ettei lapsi joutuisi vaihtamaan sijaisperhettä) saatte lapsesta ja hänen bio-perheestään kaikki tarvittavat tiedot ja voitte viimeiseen asti (mielellään ennen tutustumiskäyntejä) vielä muuttaa mielenne ja sanoa jos ettette haluakaan hommaan ryhtyä..



sijaisvanhemmuuteen saa myös tukea ja apua, etenkin lapsen biologisen perheen ja suvun kanssa toimimiseen.. näistäkin voidaan sopia niin, että jos sijaisperhe ei halua järjestää bioperheen tapaamisia heidän kotonaan, voidaan niihin käyttää tapaamispaikkoja ja valvottuja tapaamisia.. riippuu siis ihan tapauksesta..



huostaanoton purkaminen ei todellakaan tapahdu hetkessä ja sinun ei tarvitse surra sitä, että lapsi palautettaisiin moniongelmaisille vanhemmille. huostaanoton purku kun vaatii vanhemmilta yleensä usean vuoden näytöt siitä, että elämä on kunnossa (ei päihdeongelmaa ym).. lasta ei siis pompotella edestakaisin, ja huostaanoton purku on melko harvinaista, mutta toki siihenkin vaihtoehtoon on hyvä ainakin joltain osin varautua..