Vaimo riehui mielipuolisesti

Eilen hain lapset päiväkodista aivan normaalisti ja puuhastelin heidän kanssaan illan, kuten aina. Vaimo katsoi TV:tä olohuoneessa ja hänen silmänsä suorastaan kiiluivat hulluutta. Olin levoton ja hermostunut, koska pelkäsin, että mitä hän tekee?



Ollakseni ystävällinen hänelle ja estääkseni tilanteen konfliktoitumista lupasin vähän ennen lasten nukkumaanmenoa kirjoittaa hänen puolestaan virallisen mailin, koska olen hyvä sellaisessa kaikessa tylsässä. Ennen mailin lähettämistä vaimo luki viestin ja suuttui jostain kohtaan. Ei kuulemma ollut oikein... Deletoin tämän osan Ja kysyin, että onko nyt hyvä? Sitten hän sanoi, että tämä jolle olen lähettämässä mailia on väärä henkilö. Tyypin nimi oli Sari-jotain? Minä sanoin, että voi herra Jumala, en minä tuolla perusteella voi lähettää kenellekään viestiä, pitää tietää tarkka osoite. Ääneni kuulosti varmasti turhautuneelta.



Tämä riitti vaimolle. Hän suuttui ja alkoi huutamaan ja rikkomaan paikkoja. Hän heitteli tavaroita ympäriinsä. Siirtyi keittiöön riehumaan ja sai aikaan paljon lasinsiruja. Ei heittänyt minua tai lapsia kohti. Mutta tilanne oli pelottava lapsille. 3-vuotias tuli puolustamaan minua eteeni, josta otin hänet ja pienimmän ja me menimme omaan makuuhuoneeseen. Minä en tehnyt yhtään mitään muuta, otin vain lapset ja menin pois.



Koska oli lasten nukkumaanmenon aikoja, niin suoritin pikapikaa iltatoimien loppuosat ja menin nukuttamaan lapsia. Lapset nukkuvat minun huoneessani ja he nukahtivatkin sitten parivuoteeseen. Tämän jälkeen menin siivoamaan vaimon tekemiä sotkuja, hän oli omassa makuuhuoneessaan. Yöllä en saanut unta, vaimon silmitön, tarkoitukseton riehuminen vaivasi. Ajattelin yöllä, että soittaisin turvakotiin, mutta en voinut jättää lapsia siihen yksin. Sitten ajattelin, että aamulla soitan ja teen jotain... Mutta sitten vaimo tuli yöllä meidän vuoteeseen ja sanoi, että rakastaa minua. Ja koetti siinä jotain silittää tai jotain.



Hän koetti selittää pahan olonsa syitä. Ihan turhaan, kyllä minä tiedän syyt! Paremmin kuin hän itse.



Mutta lasten edessä ei saa/ei voi riehua tuolla tavalla.



Mitä minä voin tehdä? En halua olla kuten akat, jotka menevät vinkumaan turvakotiin ja jossa yhdessä porukassa tehdään siitä ukosta syyllinen kaikkeen. Ja eropaperit vetämään. Nyt syyllinen tehtäisiin vaimosta. Mutta hän ei halua ottaa psyykelääkkeitä. Eilen oli psykiatrin aika, mutta hän unohti sen. Kävi edellisellä viikolla kallonkutistajalla. Tämä oli kuulemma sanonut, että vaimolla on vain vähän stressiä, joka menee ohi.



Mitä voin tehdä? Tuntuu, että jotain täytyisi tehdä, tilanne on ajautunut täydelliseen umpikujaan. Minä näen vaimon silmistä, että hän menee päivä päivältä huonommaksi. Mutta en halua vahingoittaa häntä mitenkään, en halua tehdä mitään sellaista, että vaimolla ei olisi paluutietä perheensä luo. Minä en ole kostonhimoinen tai -haluinen. Olen vain hyvin väsynyt ja ahdistunut tästä kaikesta.

ei se ole akkamaista, vaan juuri oikea ja ainoa vaihtoehto sinulle ja lapsillesi.Voimia!

saa aikaiseksi tollasen tekstin. Tosin vaihda vaimo=mies niin siinähän se juttu sitten on

Jos olet niin lähde nyt sinne turvakotiin!!!!

Voi olla, että vaimosi hakee sitten apua, tai siis suostuu hoitoon, jos asetat sen ehdoksi kotiinpaluullenne.



Lapsen etu tulee kuitenkin ensin, eli lasten turvallisuus on ykkönen. Toivottavasti vaimosi saa apua, ja saatte vielä elää ihan kunnollista perhe-elämää.



Tuo kiilto silmissä minua kyllä vähän ihmetyttää.

on omat huoneet?

Et ole ainoa mies maailmassa joka ahdistuu naisen väkivaltaisesta käytöksestä.



Ja muista, sinä et voi vaimoasi auttaa koska olet liian läheinen.

sanoisin että on tosi hienoa ettet halua hylätä vaimoasi vaikeuksien keskellä. Nyt on tilanne kuitenkin se, että asioita on ajateltava lasten parhaan kannalta, ei aikuisen. Silloin kun kaikki ovat terveitä, aikuisten ja lasten paras on useimmiten sama asia, mutta ei enää.



Kerroit että vaimollasi on jo hoitosuhde, mutta hän ei käy tapaamisissa sovitusti. Sinuna veisin lapset mummolle, kummille tai jonnekin yöksi hoitoon ja otat asian illalla puheeksi vaimosi kanssa. Kerrot olevasi huolestunut hänestä ja siitä, miten hänen käytöksensä vaikuttaa lapsiin. Sanot että et ole häntä hylkäämässä, mutta ongelmat on selvitettävä. Voisit mennä hänen mukaansa seuraavaan psykiatrin tapaamiseen, varaatte uuden ajan vaikka yhdessä. Siellä voit ottaa näitä asioita puheeksi, voihan olla että vaimosi ei ole kertonut siellä kaikkea, jos on kerran arvioitu olevan pientä, ohimenevää stressiä. Kysy miksei hän halua lääkkeitään ottaa? Pelkääkö sivuvaikutuksia vai mitä? Jos lääkkeet eivät todella sovi, niitä voidaan vaihtaa, mutta noin vain niitä ei saa lopettaa.



Mikäli hän ei mihinkään suostu, sinun on pakko harkita erilleen muuttamista lasten turvallisuuden vuoksi ainakin toistaiseksi. Veilä kiukunpuuskat eivät ole ilmeisesti lapsiin kohdistuneet, mutta siihen ei tarvita kuin yksi kerta. Jos tilanne menee tähän, sinun kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä sosiaaliviranomaisiin, jotta mahdollisessa erotilanteessa vaimosi ei pysty kehittämään tarinoita lasten kaappaamisesta tms. ja saa lapsia itselleen.



Tämä oli nyt vain yhden ulkopuolisen näkemys asioista, jotka sinä parhaiten tunnet, mutta joskus lähelle on vaikeampi nähdä. Voimia!

mutta jos joku riehuu tuolla tavalla, minä lähtisin turvakotiin

Vaimo ei ole aikoihin osallistunut millään tavoin lastenhoitoon tai kotiaskareisiin. Mielisairaus kääntää hänet täysin sisäänpäin. Ei hän ole paikalla kotona, vaikka fyysisesti olisikin.



Minä käyn lukemassa kaikkia lastenhoitoon liittyviä sivustoja, luen vauvalehtiä yms. Koska minun pitää olla selvillä asioista, minä olen yksin vastuussa tästä perheestä.

Sehän on aivan se ja sama onko ap nainen vai mies tilanne on joka tapauksessa kamala koko perheelle ja turmiollinen lapsille.



Voisitko harkita ottavasi yhteyttä neuvolaan ja kysyä sieltä neuvoa, apua?



Onko ketään läheisiä ystäviä, sukulaisia, isovanhempia jotka voisivat auttaa tilanteessa ja olla tukena ja turvana?



Älä arastele turvakotiin menoa tilanteen niin vaatiessa. Nappaat vaan lapset kainaloon ja menette porukalla turvakotiin turvaan riehuvaa äitiä. Ja jos turvakodit julkistaisivat jotain tilastoja niin voisi se avata miedän kaikkien silmiä, kuinka moni isä joutuu lapsineen hakemaan apua turvakodista väkivaltaisen ja hurhjan äidin kanssa. Ei ole akkamaista hakea apua itselle ja lapsille vaan se jos mikä on akkamaista ja raukkamaista on antaa lasten ja kaikkien kärsiä pelottavassa ja lasten kehitykselle vahingollisessa tilanteessa.



Sitä paitsi teet vaimollesikin karhunpalveluksen, kun säälit, paikkailet, salailet ja unohtaen annat anteeksi vaimosi käytksen ja teot, jos tuo on kerran jatkuvaa ja pahentuvaa käytöstä niin eihän siinnä silloin ole vaihtoehtoja. Ulkopuolista apua on haettava vaikka niidne oman perheen kaappien ja luurankojen tuulettaminen ei niin mukavalta tunnukkaan. Yhdessä te ne lapsenne olette maailmaan saattaneet ja yhdessä teidän heistä täytyy vastuu kantaa ja tässä tilanteessa, kun vaimostasi ei siihen ole korostuu sinun vastuusi lapsista. Ethän halua, että vaimosi käytösmalli ja sairaus periytyy omille lapsillesi ja mahdollisesti heidän lapsilleen, sinun tuleville lapsenlapsille.



Juuri sitä on vanhemman vastuu, että tekee myös niitä vaikeitakin valintoja ja asioita, kun lasten ja perheen hyvinvointi sitä vaatii.

ei halua apua, hae sitä itsellesi ja lapsillesi, eli sinun on lähdettävä.On vain ajan kyksymys kun käy huonosti;( Onko hän päivisin siis kotona?Viettääkö aikaa keskenään lasten kanssa?Olen erittäin huolestunut teistä,kun olen seurannut kirjoitteluasi ennenkin.Nyt sinun on aika tehdä jotain, oikeasti!

Esikoinen oli koliikki ja näin hän siirtyi minun kanssani toiseen makuuhuoneeseen, siitä asti olemme nukkuneet eri sängyissä. Vaimo tarvitsee näet unensa joka yö... Ja sitä myöten muutkin lapset nukkuvat minun kanssani. Ja vielä useimmiten minun vieressäni... Minä kuulema myös kuorsaan häiritsevästi.

Nyt sinun pitäisi pystyä ajattelemaan lasten parasta. Et sinä vaimoa hylkää, jos haet apua. Selitä se vaimollekin.



Voisitko näin alkuun keskustella asiasta läheistesi kanssa? Voisit saada vähän uutta perspektiiviä asiaan. Entäpä vaimon ongelmat: olisiko niihin myös muuta apua kuin terapia?



Yksin tuskin pystyt asiaa nyt ratkaisemaan, koska sinulla on "oma lehmä ojassa". Muista, että väkivaltaisellä käytöksellä on taipumus pahentua. Seuraavalla kerralla sinä tai lapset voitte olla maalitauluna.

"rauhoittavia saa terveyskeskuslääkäriltäkin"

Hei, minä olen sinun miespuolinen pomosi, jolla et ikinä voisi kuvitella olevan moisia ongelmia kotona. Luulen vielä, että se mukavin pomosi... Minä olen alan ihmisiä ja siksi tekstini voi vaikuttaa akkamaiselta.



Ja jatkuva lapsista huolehtiminen tekee kyllä akan. Mutta minkäs teet, jos toinen on kuin ruukkukasvi kotona ja ei reagoi/tee mitään? Ei siis yhtään mitään... Paitsi käyttäytyy huonosti.

Tämähän ei ole ainoa viestisi. Jos olet provoilija, niin haista. Mutta jos nää sun viestit on totta ja teidän elämää, niin tee nyt lopultakin jo jotain. Me eletään muuten samanlaisessa arjessa, mutta mä en pelkää että mies tekisi lapsille jotain, joten mä vielä kituuttelen. Mutta sun jutut on sen verran rankenpia, että ehkä olis jo aika alkaa tehdä jotain oikeesti?