Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka olet vienyt ale vuoden ikäisen hoitoon!
16.02.2009 |
Minua kiinnostaa tietää mille se tuntuu? Tunteeko kaikki syyllisyyttä tai surua? Vai onko joku ollut vain tyytyväinen tilanteeseen?
Yksi tuttuni laittaa 9kk vanhan lapsensa hoitoon, koska palaa töihin. Ja mua surettaa sen lapsen ja äidin puolesta. Itse olen hoitanut lapseni pitkään kotona.
Ja nyt siis vaan tunnen mielenkiintoa tätä aihetta kohtaan. En arvostelu miesessä. Tiedän, että itse en voisi tehdä niin, mutta haluaisin ymmärtää, että joku voi olla tyytyväinenkin tuollaiseen ratkaisuun. Vai onko kukaan?
Kommentit (27)
en todellakaan tuntenut syyllisyyttä. Onneksi silloin vielä ei ollut samanlaista ajojahtia vanhempia kohtaan, jotka veivät lapsensa hoitoon heti äitiysloman loputtua. Enkä kyllä ole missään muualla sellaista arvostelua kokenutkaan kun AV-palstalla.
Olen kyllä sitten ollut kotona yhteensä 5v kun hoidin nuorempia lapsia ja samalla myös tuota 10kk vanhana hoitoon mennyttä, elämäntilanne oli silloin toinen, eli oli mahdollista/pakko olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoitaja näkee lapsen ensiaskeleet ja kuulee sanat ja lapsi on suurimman osan valveillaoloajastaan muiden kuin sinun luona?
Mietitkö töissä lapsiasi?
T: utelias ap
Niinpä niin, tämähän kuvastaa vallan mainiosti tätä asiaa. Vanhempi on se, joka tässä tilanteessa kärsii, ei lapsi. Olen tämän aiemminkin jossakin vastaavassa keskustelussa kertonut: minut on viety hoitoon 4-viikkoisena ja olen silti ihan kunnollinen ihminen, eikä suhteessa äitiinkään ole mitään vikaa.
hoitaja näkee lapsen ensiaskeleet ja kuulee sanat ja lapsi on suurimman osan valveillaoloajastaan muiden kuin sinun luona?
Mietitkö töissä lapsiasi?
T: utelias ap
Molemmat jäävät mielellään, tosin tämä toka sopeutuu vielä helpommin. kyllä lasten kanssa ehtii olla kotonakin, minä päätin tehdä töitä osa-aikaisesti.
Kaikenlaisia tuntemuksia oli - ikavaa ennenkaikkea. Lasta oli kova ikava toissa ja kylla vahan tunsin syyllisyyttakin.
Onneksi kaikki alkoi alun jalkeen menamaan ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleinen asennehan tuntuu olevan se, että äidin elämä ei saisi muuttua, ainakaan ei saisi jäädä "kotiin makaamaan" vaan äkkiä töihin. Se on minun kokemukseni.
mutta onnekseni ekat askeleet hän otti kotona ja ensimmäisen sanan sanoi kotona. eka sana oli Äi-ti! :)
kyllä se välillä harmittaa että on muiden kanssa niin paljon ja jossain vaiheessa pelkäsin että mitä jos "unohtaa" minut hoitopäivän aikana? ei ole ainakaan vielä käynyt niin. :)
Minulle tämä ratkaisu on ollut ehdottomasti minulle parempi kuin kotiin jääminen mutta meitä on niin monenlaisia. toiset eivät voisikaan ajatella jäävänsä kotiin ja toiset taas kieltäytyvät töihin lähdöstä ehdottomasti.
Mietin töissä lapsiani tosi paljon, en ehkä kuitenkaan niin paljon kuin silloin kun aloitin työt.
Tiedän myös että lapset ovat paljon tyytyväisempiä kun huomaavat että äiti on onnellinen ja tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kuitenkin ihan tyytyvainen tahan ratkasuun.
Yleinen kiire aina vahan vasyttaa, mutta kaikenkaikkiaan koko perhe voi oikein hienosti .
minä vein omani hoitoon 5kk. En ajatellut että joku muu näkisi lapseni kehitystä ennen minua. Ei se ole niin tärkeää kuka ensi askeleet ja muut näkee(en nähnyt myöskään eskari ikään kotihoidossa olleen lapseni ensiaskeleita) Kokonaisuus tärkeintä. Lapsi nukkui hoidossa joten oli iltapäivällä ja iltaisin hyvin virkeä.
Toki lastani ajattelin pitkin päivää. ikäväkin oli . Haikeaa oli alussa viedä hoitoon.
Kaikkeen tottuu. Minulle silloin oikea ratkaisu. En usko lapseni siitä paljoa kärsineen. Olihan vapaapäiviä paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olin onnellinen siitä, että minulla oli mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona niinkin _kauan_! Asuinmaassani lapset nimittäin menevät hoitoon yleensä 3-6 kk iässä. Onneksi minulla oli mahdollisuus lisäksi palata töihin osa-aikaisesti niin, että hoitopäivät pysyivät lyhyinä.
En tuntenut enkä tunne syyllisyyttä tai surua, vähän jännitystä toki että miten hoito alkaa sujua. Hyvin sujui ja lapsesta on kehittynyt tasapainoinen esikoululainen.
että päiväkodissa on kirjoittamaton sääntä; jos lapsi sanoo ensimmäiset sanansa/oppii kävelemään hoitopäivän aikana sitä ei kerrota vanhemmille. Korkeintaan mainitaan että pikkuinen melkein otti ensi askeleensa tmv. koska ei haluta riistää noita hetkiä vanhemmilta.
Vai onko todellista että (voitanee sanoa 99.9%) kaikki pieninä lapsensa hoitoon vieneet ovat mystisesti juuri kotona nähneet ne ensiaskeleet jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana perhepäivähoitaja oli, pidämme edelleenkin yhteyttä vaikka lapseni on "jo" reilu 5v. Kaikki meni todella mukavasti, minä menin töihin klo 6.30 ja mieheni vei lapsen hoitoon, minä hain sitten klo 14 kotiin. Eli ehdimme silti vaikka mitä, kiitos työaikojeni!
En ole katunut. Saimme toisen lapsemme kun esikoinen oli 1v8kk, hän jäi myös kotiin. Olin hankkinut itselleni vakituisen työn tuona pienenä hetkenä jonka ehdin olemaan töissä. Oli IHANAA olla kotona kahden lapsen kanssa, nyt tekemistä riitti. Palasinkin takaisin töihin kun kuopus oli 3v.
Kukaan ei ole minua pystynyt syyllistämään vaikka olisi halunnut. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja näkee tilanteet eri lailla. Ihanaa oli olla töissä, mutta oli ihanaa olla myös kotona.
mutta ei itseni takia, ei siis sen vuoksi että joku näkisi ensiaskeleet jne., vaan lapsen vuoksi. Murehdin sitä että pieni vauvani joutuu eroon äidistään ja sinne toisten (isojen) lasten jalkoihin. Saako riittävästi syliä, lohduttaako kukaan jne. Tunteeko itsensä hylätyksi, kärsiikö tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että päiväkodissa on kirjoittamaton sääntä; jos lapsi sanoo ensimmäiset sanansa/oppii kävelemään hoitopäivän aikana sitä ei kerrota vanhemmille. Korkeintaan mainitaan että pikkuinen melkein otti ensi askeleensa tmv. koska ei haluta riistää noita hetkiä vanhemmilta.
Vai onko todellista että (voitanee sanoa 99.9%) kaikki pieninä lapsensa hoitoon vieneet ovat mystisesti juuri kotona nähneet ne ensiaskeleet jne.
että lapsi on ottanut ensiaskeleensa. Suurimman osan päivästä se lapsi kuitenkin kotonaan viettää, että varmasti suurin osa näkeekin ne ensiaskeleet.
Uskon, että sinä olet suht normaali ihminen (vaikka sisälukutaito voisi oparempikin olla...) vaikka olet 4 vkoisena hoitoon mennyt.
Sitähän en kysynytkään.
Olin kiinnostunut siis äitien tuntemuksista, kun vie lapsen varhain hoitoon.
-ap
lapsi oli vain muutaman päivän viikossa hoidossa tai/ja hoitopäivät olivat lyhyitä,myös 3v sisarus oli samassa ryhmässä. Pieni ryhmä ja IHANAT hoitajat helpottivat tätä päätöstä. Näin jälkikäteen harmittaa,muttei sillon sille mitään voinut
eroahdistus oli kamala. Onneksi isänsä haki aikaisin ja minä juoksin aina bussilta kotiin...nykyäänkin muuten juoksen junalta pk:lle, on kova kiire nähdä lapseni, hän on nyt 5-v.
Uskon, että sinä olet suht normaali ihminen (vaikka sisälukutaito voisi oparempikin olla...) vaikka olet 4 vkoisena hoitoon mennyt.
Sitähän en kysynytkään.
Olin kiinnostunut siis äitien tuntemuksista, kun vie lapsen varhain hoitoon.
-ap
olet hassu :D
töihin. Eka hoitopäivä tietty kirpaisee niinkuin aina, mutta siitä se sitten lähtee niinkuin vanhempienkin lasten kanssa kun hoidon aloittavavat.
Toisekseen, asun Ranskassa ja täällä äippäloma loppuu kun vauva on _2.5kk_. Kaikki on siis todellakin suhteellista. Lapset eivät ole täällä sen "onnettomampia" kuin sielläkään, vaikka menevät hoitoon ajoissa. Tottumuskysymys. En tietenkään vâitä, että hoidon aloittaminen 2.5kk vanhalla on parempi kuin äidin kanssa oleminen, mutta hirveen monella ihmisellä ei vaan ole sitä mahdollisuutta olla lapsen kanssa kotona sinne 3v korville tai 5v korville (on ehkä otettu iso asuntolaina tms) ja sitä on vaan mentävä töihin. Turha sitä on sen kummemmin miettiä. Jokainen tekee oman tilanteeseensa sopivan ratkaisun.
alussa tunsin syyllisyyttä ja kauheaa ikävää koko ajan enkä pystynyt muuta kuin lapsiani ( 2v ja 9kk ikäiset silloin) ajattelemaan. mutta tilanne on ainakin meille ollut tosi onnistunut.
Vein alunperin lapset sen takia hoitoon kun rahat oli tiukilla. nyt rahaa on enemmän ja selvästi lapset ja minä nautimme enemmän toistemme seurasta koska emme ole 24/7 yhdessä. ja bonuksena tietysti että lapset saavat tutustua muihin lapsiin.
Suurin piirtein puolet ihmisistä joiden kanssa olen keskustellut on ollut sen kannalla että lapset kannattaa viedä hoitoon aikaisin ja toinen puoli sitten taas vastaan.