Muutama kyssäri aiheesta mies ja lapset:

Tottakai pärjää, miksei pärjäisi, jos minäkin pärjään.



Ja kyllä uskaltaa liikkua....

Jos olet päivän pois kotoa, pärjääkö mies lapsen/ lasten kanssa? Kyllä, ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Yötkin pärjää, ja useamman peräkkäin. Olen kolmivuorotyössä, joten mies on hoitanut lapsia yhtä paljon kuin minäkin alusta asti.

Osaako/ uskaltaako miehenne liikkua lasten kanssa julkisilla paikoilla ilman toista aikuista, käydä kaupassa tai kylässä? Kyllä.

Kuinka monta lasta? Iät myös! Kaksi, kolmas tulossa. 2v ja 5v.

Ja uskaltaa liikkua lasten kanssa. Teen vuorotyörä ja mies joutuu hoitamaan lapsia yhtä alilla kuin minäkin niin päivin kuin öin ja kotiasioita myös siinä ohessa. Lapset 1v, 3v, 5v ja 8v,

ja lapset 1,5v ja 3,5v ja onnistuu myös iltapuuhat ja nukkumaan menotkin.

usein hoitaa lapsia yksin ja ihan yhtä hyvin pärjää heidän kanssaan kuin minäkin, myös julkisilla paikoilla.

Lapset 2v ja 5v.

Pärjää, 4 ja 7-v. (Onko ap:n mies ns. rajoittunut lasten kanssa?)

Monesti kun tuntuu, että miehet eivät oikein pärjää lasten kanssa, eivätkä varsinkaan uskalla/ osaa liikkua heidän kanssaa ilman toista aikuista.



Meillä lapset 1,3 ja 5 ja mies pärjäisi vallan mainiosti vaikka yh: na, on täysin tasavertainen kanssani.

t. ap

Kyllä kaikkiin kysymyksiin.

ja isä pärjää hienosti. Tosin miehen äiti ei tätä aina usko, joten tarjoaa apuaan, jos mies "joutuu" olemaan lapsen kanssa kahden esim. 5 tuntia. Usein sitten mummolaan menevätkin. Miksiköhän se muuten joskus ärsyttää tosi paljon? Onko muilla kokemusta tästä? Tahtoisin, että mies eläisi joskus lapsen kanssa kahden sitä ihan tavallista arkea (siis sitä, mitä minä enimmäkseen pyöritän) edes yhden päivän ilman äiteensä apua. Pärjää siis, jos vain haluaa. Eikä sillä, etteikö apua saisi pyytää, pyydänhän itsekin, mutta pitääpä nyt tästäkin ärsyyntyä....:)

Teen kolmivuorotyötä, joten miehen on pakko pystyä samaan kuin minäkin. Lapset 1, 2 ja 4 vuotta. Juuri eilen tekivät viikon ruokaostokset neljästään minun ollessani töissä.



Ap:n kysymys ei ole ollenkaan huono. Tuttavapiirissänikin on paljon perheitä, joissa mies ei ole koskaan laittanut lapsia yksin nukkumaan, saatikka ollut kokonaista vuorokautta yksin lasten kanssa. Samoin, jos suunnitelmiin tulee muutos, toisissa perheissä se on aina äiti, joka joutuu joustamaan tai luopumaan suunnitelmistaan.

Kyllä sitä onkin kummallisia vähätteleviä naisia olemassa kun luulevat olevansa niin ylivertaisia lasten kanssa.

Asiat varmaan hoituvat kyllä ertavalla kuin äidin kanssa, mutta kukaan ei voi sanoa, että vain yksi tapa on oikea.



Lapset 1, 5 ja 6. Aina olen nuo mukaan ottanut mitä erillaisempiin hommiin.



m34

Mies pärjää ihan hyvin lasten kanssa ja voi käydä kaupassa heidän kanssaan. Mutta ei tosin yleensäkään tykkää käydä kaupoissa joten ei mene jollei ole pakko.

Kyläänkin menee joskus tyttöjen kanssa..

Vapaaehtoisesti ei kyllä lähtisi minnekään julkisille paikoille kuten keskustaan tai kauppaan, kyläilemään voisi kai mennä mutta omalla autolla. Eli lasketaanko tuo nyt sitten pärjäämiseksi? Lapset ovat 5, 2,5 ja 9 kk.

ja minä töissä pitkiä päiviä, joten aika hankalaa olisi jos EI pärjäisi.



Lapset on nyt 11kk, 2,5-vuotta, 4-vuotta ja 6-vuotta. Joka päivä onnistuu viemään esikoisen eskariin, kolmena päivänä viikossa vielä tuon toisen lapsen seurakunnan kerhoon ja kahden pienemmän kanssa kanssa ulkoilemaan ja hoitamaan kauppa ym asiat.



Jo silloin kun tuota esikoista odotin, niin sovittiin, että nyt on miehen vuoro jäädä kotiin.

ja hyvin pärjää tietenkin, teen vielä reissuhommia.

Meillä mies pärjää oikein hyvin nykyään lasten kanssa.



Lasten ollessa pienempiä, mies oli paljon töissä ja opiskelemassa. Silloin hän tottui siihen, että ei ollut juurikaan yksin lasten kanssa. Vähitellen tämä alkoi ottamaan minua niin paljon päähän, että ajattelin, että asialle on tehtävä jotain. Kävimme keskusteluja asiasta ja onneksi nyt on toisin. Nykyään minun ei tarvitse juurikaan "ohjeistaa" mitä tehdään jne. vaan voi ihan huoletta olla lenkillä/töissä/ostoksilla ja kotona kyllä pärjätään.



Tsemppiä kaikille äideille, jotka kokevat ottavansa yksin vastuun lastenhoidosta!

Kyllä sitä onkin kummallisia vähätteleviä naisia olemassa kun luulevat olevansa niin ylivertaisia lasten kanssa.

Asiat varmaan hoituvat kyllä ertavalla kuin äidin kanssa, mutta kukaan ei voi sanoa, että vain yksi tapa on oikea.

Lapset 1, 5 ja 6. Aina olen nuo mukaan ottanut mitä erillaisempiin hommiin.

m34

Ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa hoitaa hommat, pääasia että lapset tulee hoidettua!

En kyllä olisi tehnyt miehelle lapsia, jos ei niiden kanssa pärjäisi kotona ja vieraissa. Pitäähän kotiäidinkin päästä välillä pois kotoa tai miehen pystyä viemään lapset vaikka kylään.

On minunkin mieheni tosin sellainen, että jos menevät anoppilaan kylään, niin antaa tosi helposti äitinsä passata lapsia ja itse löhöää sohvalla. Mutta toisaalta, jos olen omien vanhempieni luona kylässä, niin mielelläni minäkin annan vaarin ja mummon hoitaa vessa- ja syöntirutiinit :-)

Ja pärjäsi myös silloin kun oli ykjsi vauva; sitten vauva ja leikki-ikäinen jne.



Liikkuu yksin lasten kanssa. On aina hakemut lapset hoidosta/koulusta iltapäivällä.



Ainoa paikka jossa hän toivoo toisen aikuisen läsnäoloa on uimahalli ja biitsi. Molemmat lapset ovat kovia vesipetoja.



Öitä ei ole miehen tarvinnut olla lasten kanssa kuin silloin kun olen ollut sairaalassa. Näitä on ollut kaksi sessiota (15 vrk ja 6 vrk).



Aika hassu kysymys - aivan kuin miehellä ei olisi täysiä kansalaisoikeuksia ...

Kaipa sitten jos olisi pakko niin pärjäisi, toistaiseksi siihen ei vaan ole ollut tarvetta. Huvikseen ei kyllä lähtisi minnekään ihmisten ilmoille. Lapsia 3 kpl, 4, 2 ja 8 kk ikäiset.

Mies kotona vanhemapainvapaalla kolmen lapsen kanssa iät 6v,3v ja nuorin 8kk.