Voiko masennuksesta toipua ilman lääkitystä?

Mutta uusiutuminen on todennäköisempää kuin ilman hoitoa. Lääkityksen voi kaiketi saada ihan tk-lääkäriltäkin.

Mutta ei siihen mitään tahdonvoimaa aina tarvita. Ihmiset on erilaisia ja varmasti eri syistä masentuneita. Minulla masennus parani kun ymmärsin masennuksen yhteyden tunne-elämän tukahduttamiseen.



Olin aivan järkyttävän masentunut ja ahdistunut yli 10 vuotta (ja sitä ennenkin oli aika rankkaa). Minä paranin kun käänsin ajatukset toisinpäin. Rupesin ajattelemaan että masennus on ok, masennus on järkevä reaktio asioihin jotka on pielessä systeemissäni, se kertoo jotain minusta - mitä se kertoo? Hyväksyin masennuksen, ahdistuksen, opettelin sietämään niitä ilman yritystä muuttaa itseäni tai päästä niistä eroon, ja rupesin kuuntelemaan masennuksen ja ahdistuksen alla piilossa olevia TUNTEITA, jotka tulee esiin vasta kun masennuksen ja ahdistuksen hyväksyy eikä yritä torjua. Tämä menetelmä vaatii sen että suostuu sietämään ja käsittelemään rankkoja tunteita jotka tulee esiin, mutta se on todellakin sen arvoista. Olen kuin uusi ihminen ja äärettömän kiitollinen siitä että sain kokea tämän! Sain tutustua piilossa olevaan minään, oikeaan itseeni!

Itsetuhoiset ajatukset eivät ymmärtääkseni tule esiin lievässä masennuksessa, vaan epätoivo on jo syvempää. Usein masennus ei parane pelkällä lääkehoidolla, vaan tarvitaan myös keskusteluapua (psykoterapiaa).



Tahdonvoima ei valitettavasti yksin riitä parantamaan, jos näin olisi, ei meillä olisi niin paljon masentuneita ihmisiä ja mielialalääkkeitä syöviä ja masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä olevia. Masennus ei tokene itsen tai toisten hokemisella: "Ota itseäsi niskasta kiinni!" Tahtoa ja sinnikkyyttä kyllä kysytään muun hoidon rinnnalla.



Onko sinulla tiedossa, mistä masennuksesi johtuu?



Hienoa, että jaksat ajatella asiaa myös lapsesi näkökulmasta; hänelle olet ainutlaatuisen rakas, ikioma äiti, vaikka sinulla nyt tekisikin tiukkaa elämänmielekkyyden löytämisessä.

psykiatrian polille päivystykseen samana päivänä, kun sanoin että olen pienten lasten kanssa kotona. Kyseessä tosin pieni paikkakunta. Ei kannata jättää hoitamatta ja odotella että menee itsestään ohi. Mene tk-lääkärille joka tekee arvion tilanteestasi ja määrää vaikka lääkityksen. Itse sain cipralex- lääkkeen josta oli ehkä apua. Puoli vuotta söin ja sitten oli elämässäni tapahtunut sen verran muutoksia parempaan että uskalsin lopettaa lääkärin valvonnassa.



Voimia!