Kaikki sallittuako???

ei välitä niistä kummemmin, toteaa vaan että se on meidän perheen tapa:)

Me asutaan Helsingin keskustassa ja tämä on niin lapsikielteinen paikka, että tuntuu, että lapset ei saa näkyä eikä kuulua yhtään missään.



Minä tulen kuitenkin ihan hulluksi, jos olen aina vaan kotona neljän seinän sisällä lapsineni. Joten me mennään kahvilaan ja ruokakauppaan ja saattaa todellakin taaperot siellä vähän juosta ja mennä pöydän alle. Niin kauan kuin eivät mene suoraan häiritsemään tai huuda kovalla äänellä, annan heidän olla rauhassa. Ei ole mitään järkeä komentaa 1-2-vuotiasta, siitä kasvatustapahtumasta ei tule muuta kuin lisää häiriötä ulkopuolisille. Aikuiset saa törttöillä mitä vaan, mutta äitejä ja lapsia aina kytätään ja mulkoillaan, mihinkään ei saisi mennä!

Ei ole mitään järkeä komentaa 1-2-vuotiasta, siitä kasvatustapahtumasta ei tule muuta kuin lisää häiriötä ulkopuolisille. Aikuiset saa törttöillä mitä vaan, mutta äitejä ja lapsia aina kytätään ja mulkoillaan, mihinkään ei saisi mennä!

Sinun lapsen äitinä kuuluu katsoa, ettei lapsesi juoksentele ympäriinsä. Ei komentamalla, kun hän on noin pieni, vaan kiinnittämällä hänen huomio rauhallisiin touhuihin. Ota lapselle mukaan tekemistä pöytään ja jos hän haluaa lähteä tutkimusretkelle, lähdet itse mukaan ja saattelet lapsen tutkimaan vaikka aulaa tms: ei muiden asiakkaiden pöytiä/ niiden alustoja!

eteikö lapset saa kuulua ja näkyä, mutta käyttäytyäkin pitäisi osata tietenkin ikätason mukaisesti. Ja mitäpä muuta niista tulee kuin niitä törttöileviä aikuisia...

Sinun lapsen äitinä kuuluu katsoa, ettei lapsesi juoksentele ympäriinsä. Ei komentamalla, kun hän on noin pieni, vaan kiinnittämällä hänen huomio rauhallisiin touhuihin. Ota lapselle mukaan tekemistä pöytään ja jos hän haluaa lähteä tutkimusretkelle, lähdet itse mukaan ja saattelet lapsen tutkimaan vaikka aulaa tms: ei muiden asiakkaiden pöytiä/ niiden alustoja!

Höpö höpö, silloin kun isompi lapsi tutkii paikkoja, imetän pienempää, että se ei alkaisi karjua nälkäänsä ja häiritä ulkopuolisten herkkiä korvia. Enkä tiedä millaisia lapsia on ollut itselläsi, itse en tunne yhtään 1-2-vuotiasta, jonka huomio kiinnittyy kovin pitkäksi aikaa yhtään mihinkään.

Miten teille äiti-ihmisillekin on niin vaikeaa tajuta, että lapsille ja toisille äideille voisi joskus antaa vähän armoa? Jos minä näen joskus äidin jolla on kädet täynnä hommaa ja / tai on väsyneen näköinen, niin en ikinä alkaisi mulkoilla ja motkottaa siitä jos sen joku lapsi "karkaa" vaikka minun ravintolapöytäni luo. Sanon ystävällisen sanan lapselle niin äitikin tuntee kerrankin olonsa vähän mukavammaksi, eikä vain aina ja kaikkialla joudu pyytämään olemassaoloaan ja lastensa olemassaoloa anteeksi!

Millaisia mulkeroita sun lapsista on tulossa... äiti ei oikein ehdi eikä jaksa kasvattaa, ja naapuripöytien aikuistenkin pitäisi vaan jaksaa pienelle kirkujalle jaksaa hymyillä.



Vinkki: älä lisäänny sitä tahtia, ettet ehdi lapsistasi huolta pitää. Tai pysy oikeasti siellä kotona.



T: yksi joka osaa kasvattaa lapsensa, ja joka ei tosiaan kaipaa kenekään palleroita jalkoihinsa silloin kun omalle vapaalle pääsee.

Höpö höpö, silloin kun isompi lapsi tutkii paikkoja, imetän pienempää, että se ei alkaisi karjua nälkäänsä ja häiritä ulkopuolisten herkkiä korvia. Enkä tiedä millaisia lapsia on ollut itselläsi, itse en tunne yhtään 1-2-vuotiasta, jonka huomio kiinnittyy kovin pitkäksi aikaa yhtään mihinkään.

Miten teille äiti-ihmisillekin on niin vaikeaa tajuta, että lapsille ja toisille äideille voisi joskus antaa vähän armoa? Jos minä näen joskus äidin jolla on kädet täynnä hommaa ja / tai on väsyneen näköinen, niin en ikinä alkaisi mulkoilla ja motkottaa siitä jos sen joku lapsi "karkaa" vaikka minun ravintolapöytäni luo. Sanon ystävällisen sanan lapselle niin äitikin tuntee kerrankin olonsa vähän mukavammaksi, eikä vain aina ja kaikkialla joudu pyytämään olemassaoloaan ja lastensa olemassaoloa anteeksi!

Mutta minun lapseni (normaalin vilkkaita, nyt jo koululaisia) eivät pienenäkään saaneet häiritä muiden maksavien asiakkaiden olemista ravintoloissa, konserteissa tms. Ja osaavat nyt koululaisinakin käyttäytyä kauniisti. tietävät, että riehua saa, kun on riehumisen aika :)

Jos äiti on niin väsynyt ja/tai kyvytön hallitsemaan lapsiaan, niin voi pysyä kotona ja kokeilla uudestaan sitten kun hallitsee tilanteen ravintoloissa :)

T: yksi joka osaa kasvattaa lapsensa, ja joka ei tosiaan kaipaa kenekään palleroita jalkoihinsa silloin kun omalle vapaalle pääsee.

En mäkään kaipaa toisten palleroita jalkoihini kun olen vapaalla, mutta suvaitsevaiseen käytökseen kuuluu sietää jossain määrin vieraita ihmisiä iästä riippumatta, joten en ala tylyttää vanhempia siitä, jos heidän lapsensa käy moikkaamassa minua vaikka kahvilassa. Mikset mene johonkin anniskeluravintolaan jos haluat olla taatusi lapsista erossa vapaalla ollessasi?

En ole sitä mieltä, että äitien ja lasten pitää olla niin kauan kotona että lapset hallitsee täysin kaikki käytösmallit. Kaupunki kuuluu myös heille. Osaan pitää huolta lapsistani, mutta minusta heillekin kuuluu oikeuksia ja heilläkin pitää olla oikeus olla julkisissa paikoissa. Ja jopa ottaa juoksuaskelia.

Eipä meillä kotonakaan saa konttailla keittiön pöydän alla - ainakaan toisten ollessa syömässä. Omat lapset nyt 3v 11kk ja 2v 4kk ja kolmas tulossa lähiaikana.



Viimeksi kahvilassa lasten kanssa käydessä meni kahvittelut ihan hyvin, mutta lasten päästessä pöytämme viereiseen leikkipaikkaan alkoi tappelu ja kyllä itseä hävetti. Tein päätöksen, että vähään aikaan en lasten kanssa lähde kahvilaan yksin vaan vain silloin, kun mukana toinenkin kaitsija esim. isä, mummu jne.



Kaupassa on pakko pakko käydä välillä lasten kanssa ihan kolmistaankin, mutta en kyllä anna juoksennella hyllyjen välissä, kärryyn vaan molemmat jos yrittää. Onneksi on kahden istuttavia kärryjä. Kyllähän ne siinäkin tuppaavat välillä kielloista ja komennuksista huolimatta riitelemään, mutta silti hoidamme tarpeelliset ostokset. Eipä siitä lasten pienestä känästä ole yleensä saanut kuin ymmärtäväisiä hymyjä ihmisiltä.

Ei lapset kotonakaan ryömi keittön pöydän alla kun syödään, saati kylässä. Kyllä todella hävettäisi jos lapseni ryömisi ravintolassa siellä ruokailevien tuntemattomien ihmisten pöydän alle!

Kyllä se on vanhempien vastuulla katsoa ettei lapsi vaella vieraisiin pöytiin ravintolassa. Jos olen syömässä vaikka mieheni kanssa, ei ole minun asiani pitää seuraa jonkun toisen lapselle.

En koskaan anna lasteni riehua kaupoissa ja ravintoloissa. Kylässä ollaan nätisti. Jotkut vanhemmat antaa lasten syödä kaiken kahvipöydästäkin niin ettei muille jää mitään.



Kaverini, jolla vanhemmuus ollut aina vähän hukassa, vääntää lapsia maailmaan minkä kerkeää. Lapset saa juosta kylässä, hyppiä pöydillä, tutkia kaikki kaapit ja huutavat kovaan ääneen, eikö ole sitä ja tätä tarjolla.

mutta yksi kirjoittaja, mikä olikaan numeroltaan, tarkoittaa varmaan eri asiaa. Siis että lapsia ei joka paikassa yksinkertaisesti suvaittaisi edes olemassa, kärjistetysti. Aikuistenkin pitää käyttäytyä nätisti toisiaan ja lapsia kohtaan. Minä kyllä allekirjoitan tuon väitteen, että esim. Helsingin keskustassa ei olla mitään kovin lapsiystävällisiä. Itse olen siellä lasten kanssa liikkunut vain kerran ja sain hyvää kohtelua, mutta mitä sivusta olen seurannut muita.



Itse asun pienellä maaseutupaikkakunnalla, jossa lapsiin suhtaudutaan ystävällisesti ja rennosti, siis esim. jos kaupassa lapsi sattuu seisomaan siinä mistä aikuinen meinaisi kävellä ja ei heti mahdu ohi, aikuinen odottaa vähän aikaa tai huomauttaa ystävällisesti. Olen kuullut parilta kaveriltani isommista kaupungeista, että monet suhtautuvat lapsiin tosi tylysti, hyvä ettei tyrkätä jos on tiellä kaksi sekuntia. Tai jos lapsi on muuten aikuisen tiellä hetken aikaa tai kulkee hitaasti. Lapsi siis ei tietenkään saa muita häiritä eikä mennä ravintolapöytiin eikä lentokoneessa riekkua seisomassa ja vittuilla takana istujille.. Mutta saa hän olla olemassa lapsena, hänen ei tarvitse olla näkymätön ja kulkea samaa vauhtia virran mukana. Ja tiedän ihmisiä, jotka ärsyyntyvät normaaleista lasten äänistä, en taas tarkoita jatkuvaa kiljuntaa naapurissa kellon ympäri vaan että julkisilla paikoilla lasten pitäisi olla koko ajan ihan hiljaa.



Minusta näyttää siltä, että esim. Välimeren maissa lapset toisaalta käyttäytyvät paljon kauniimmin kuin Suomessa, ja toisaalta siellä aikuiset suhtautuvat lapsiin paljon ystävällisemmin kuin Suomessa.

Lapset on lapsia, mutta aikuiset luovat rajat käytökselle