Pullovauvalle on aivan sama, kuka sitä ensi kuukaudet hoitaa, näin ajattelen

Meillä poika pulloruokittu, koska minä en ollut sairauden vuoksi kykenevä imettämään. (jos haluatte tietää, niin maitoa ei vain synny)



Tällöin isä ja äiti ovat molemmat aivan yhtä hyviä hoitamaan lasta. Äidistä tekee tärkeämmän vain rintaruokinta, jos niin lasta ruokitaan.



Meillä isän ja lapsen keskinäinen suhde onkin erinomainen. Isä kun on saanut aina puljata lapsen kanssa siinä missä äitikin. Ei vauvan omimista :)

jos ei ensi viikkoina ole vauvan lähellä? Luulenpa, et olet väärässä. Toivottavasti sulla menee kaikki hyvin etkä saa mitään masennusta.

Koko eka vuosihan on ihan persiistä. Ei se vauva yhtään aikuisena muista, kuka sitä on ja miten hoitanut eks niin?



Terveisiä vaan lapsipsykologeille, jolla olis tässä ap:ssa vähän töitä.

enkä väsymyksestäni johtuen kiintynyt vauvaan ollenkaan ensimmäisenä vuotena. Tunsin vauvaa kohtaan vain ärtymystä ja velvollisuutta, joka piti sairaasta väsymyksestä huolimatta hoitaa.

lääkäriltä toiselle ja kokeilla viikot erityiskorviketta ja sitten taas tavis korviketta, helvetin kiva oravanpyörä oli ja monta kertaa potkin sitteriä ja menin toiseen huoneeseen huutamaan perkeleen penikkaa

ja annoin vauvan imeä, itse puuhailin jotakin muuta sillä aikaa. ap

rauhoittuu nopeammin kuin täys vieraan sylissä...

Tän on pakko olla provo! Ja jos ei ole, olet sairastanut aivan varmasti synnytyksen jälkeistä masennusta jo silloin esikoisen aikana. Hae apua!

Ja ihan selvästi se on jättänyt jälkensä. Mulla on huono itsetunto. Syömishäiriö. Ja nyt aikuisena on äiti kertonut, että ei koskaan pitänyt minua syötettäessä sylissä. Makasin vaan sängyssä ja pullo tyynyä vasten. Koskaan ei äiti kantanut, jos öisin heräsin jne.



Nyt teen omien lasten puolesta ihan kaiken, jotta niistä kasvaa rakastetuksi itsensä tuntevia ihmisiä.

vähintään 9 tunnin yöunet. Kauniita unia. ap

sain nukkua jopa 5 tuntia putkeen. Ja apua kyllä hain, soittelin monta kertaa ensikotiin ja sossuun että tartten maksusitoumuksen jotta pääsen ensikotiin nukkumaan, eipä sitä koskaan kirjoitettu.



Ihme että molemmat meistä on edelleen hengissä, lapsi ja minä

mutta muuten ei pitänyt lähellä jne.

No, mua kyllä pidettiin sylissä ahkerasti ja imetettiin vuoden verran, mutta niin vain olen aikuisiällä kärsinyt kaiken maailman masennuksista, ahdistuneisuushäiriöistä ja jopa kerran psykoosistakin. Katsokaas, kun lapsuusiän jälkeisellä elämälläkin on ihmisen psyykelle merkitystä...

eikä imetä koska "se oli niin hankalaa" ja yöimetykset vasta kauheita olivatkin, eihän siinä saanut itse nukuttua! Tämä äiti ei varmaankaan ole kunnolla kiintynyt vauvaansa kun ei kaipaa sen seuraa.