ihastunut toiseen
tuttu tarina. 10-v ollaan miehen kanssa oltu yhdessä. Tasaista yhteisoloa, kaikenlaista koettu yhdessä.. mm lapset.
Pidemmän aikaan olen miettinyt, että olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia. pidämme eriasioista ja minä olen se, joka joustaa esim. lomamatkoilla. Varmaankin lapsuuden erilaiset taustat ovat tässä pohjalla. Minua myös väsyttää se, että olen perheessämme ainut, joka kantaa vastuun lähes kaikesta. Aikatauluista, siivoamisesta, ihan kaikesta.
Nyt tapasin miehen, johon olen syvästi ihastunut. Eihän se vielä tarkoita mitään, mutta on ihmeellistä olla miehen kanssa, joka jakaa samoja kiinnostuksen kohteita ja jatkaa juttuani, siihen mihin minä lopetan. Mitään hätiköityä en ole tekemässä, annan nyt vain ajan olla..
Mitä ihmettä teen!!
Kommentit (4)
mun kirjottama. Mä myös ihastuin, mut onneksi en ole uskaltanut näyttää tunteita suoraan, jos olis tullut vastakaikua, en tiedä mis olisin :)
Hyvinä päivinä kuiteski mietin, että olinpa sekasin ku ihastuin toiseen ja onneksi mulla on tää ihana perhe, jota en ikinä halua rikkoa.
Niinpä, säästöliekillä tunteet, ku ei tuu omalta vastakaikua riittävästi. Ja olen yrittänyt piristää suhdetta, niin aina minä!
sama tilanne täällä!
Yhdessä ollaan oltu tosin vasta 8 vuotta. Ja nyt olen tavannut miehen..joka tuntuu olevan täydellinen.
Mutta en voi muutakaan kuin jatkaa tässä suhteessa, minulla päällisin puolin ok mies. Siivoaa, auttaa ruuanlaitossa, leikkii lasten kanssa. Meillä vaan ei ole juuri mitään yhteistä. Tässä jatkan kuitenkin..yritän saada jotenkin kipinän taas syttymään..Jostain syystähän olen tämän miehen valinnut, yritän löytää sen syyn uudestaan!
Tiedän mitä minulla on, en sitä mitä saan. Siksi pidän tämän mitä minulla on. Jokaisessa ihmisessä on niitä vikoja, tämän ukon viat jo tiedän ja osaan niihin varautua.
kyllähän se oma minä ja kipinä arjen alle hukkuu, mutta toinen mies, tai ylipäätään kukaan muu ihminen, ei voi sua KOSKAAn tehdä onnelliseksi.
onni ja hyvä fiilis elämässä lähtee SINUSTA. ensinnäkin, ala kiinnostua omasta hyvin voinnistasi, harrasta jotain, tee elämälläsi jotain mikä tuottaa sulle iloa, ehkä jännitystä, enkä tarkoita sivusuhdetta vaan vaikka opintoja, uutta työpaikkaa tms.... kun raaputat omaa pintaasi niin löydät taas itsesi ja oman persoonasi.. sen jälkeen alat pian näkemään myös omassa miehessäsi muuta kuin arjen... ainakin mulle kävi niin, että kun hankin itselleni oikeita haasteita niin tuntui että aloin taas elää.. myös mieheni halusi ruveta kokeilemaan uusia asioita ja kun touhuttiin yhdessä niin muistin, vau tuommoinen ihminen hän on aina ollut, se vaan peittyi tosi pitkäksi aikaa...
Ruoho on vihreämpää aidan takana. Miten totta!