Huono omatunto: huusin kun hinaaja vajaa kolme vuotiaalle lapselleni

jos minuun sattuu, ja muutaman kerran on lapset päässeet yllättämään karmealla kivulla. Siinä on lentänyt ärkeleet, mutta minun lapseni ovat ilmeisesti niin kovaluonteisia, etten ole heitä vielä saanut omalla huudollani itkemään.

Pureminen on nimittäin niin veemäinen tapa, että jos se jää pois yhdellä kunnon säikähdyksellä, niin hyvä niin.



Mutta ymmärrän kyllä hyvin ton sun tunteen, munkin lapset on välillä mulle, että aina sä äiti vaan huudat ja komentelet... paha mielihän siitä tulee, vaikka itsekään en ikinä käy käsiksi.



Mulle kaikista hankalimpia on kyllä nuo tilanteet, joissa lapsi oikeasti satuttaa. Mä olen tosi huono kestämään itseeni kohdistuvaa "väkivaltaa", vaikka välillä se olisi vain vahinko, esim. lapsi astuu ulkokengillä mun paljaalle jalalle tms. Helposti silloin ärähdän, mutta pyydän kyllä myös anteeksi, jos siis ollut vahinko. Mun lapset ei kyllä edes uskaltaisi mua kahta kertaa purra...

hakannut taaperoasi neljää viikkoa niin, että pienen verisiä kädenjälkiä löytyi kaapista jossa häntä pidettiin suljettuna, kunnes kuoli tuskiin. Jokaisessa raajassa luun murtumia.. ja sitten heitettiin ammeeseen, jotta se olisi näyttänyt hukkumiselta.

Suuttusin minäkin.

Huutaminen nyt tietenkin on lähtökohtaisesti huono lastenkasvatusmetodi, mutta lipsahduksia sattuu jokaiselle. Aivan varmasti.



Hoidit tilanteen mallikkaasti kun pyysit lapselta anteeksi. Unohda moinen syyllisyys.

olo on vaan tosi huono. Lapsi nukkuu nyt tyytyväisenä, mutta kun mielessä on vaan hätääntynyt ilme ja itku kun pelästyi moista. Isä tuli juuri samaan aikaan kotiin ja oli myös ihmeissään kun molemmat itkee



ap

Huusin itsekin tanaan kuin hinaaja, kun ei ruokailu taas sujunut ollenkaan. Pelleili vaan ja naureskeli minulle, kun yritin houkutella syomaan. Huusin ja uhkailin jaahylla ja tytto alkoi itkemaan. 5 v poika vieressa pyysi, ettei aiti "aina" huutaisi. Tajusin sitten huutaneeni rumasti myos eilen. Sitten pyytelin kovasti anteeksi ja halattiin pitkaan. Oli kylla huono omatunto. Ei ollut eka eika varmaan vikakaan kerta, mutta yritan kasvattaa tuota pinnaa. Raskaushormonihuuruissa se pinna vaan katkeaa vahan liian helposti... : ( Onneksi jutellaan lasten kanssa kaikesta tallaisesta kuitenkin ja yritetaan ottaa kukin opiksi virheista.

Siksi sää olet hyvä äiti kun huomaat että menit liian pitkälle. Lapselta anteeksi pyytäminen on ihana asia. Kun oikein ajattelee että miksi itse voisi olla lapselle tyly ja kova, jos lapselle opettaa ettei saa olla: ei saa huutaa, ei saa lyödä, töniä.

Sää pystyt löytämään syitä lapsen käytökselle. Kaikki ei varmaan edes vaivaudu niin tekemään, mää luulen että tunnet aika hyvin lapsesi. ;)



Mutta koita jatkossa muistamaan miltä teistä molemmista tuntui. On minullakin ollut huonot hetket lapsien kanssa ja niistä olen koittanut ottaa opiksi.



Se että pieni lapsi puree johtuu pitkälti pahasta mielestä, tietty siitä väsymisestä, uhmasta ja ettei osaa sanoa.

Samat asiat aikuisillakin johtaa että satuttaa toista. Ja aikuisia niistä kasvaa.



Kolme vuotias on vielä kovin pieni. Itse juuri katselin 4- vuotiastani ja ajattelin miten se kohta on niin iso ettei monia asioita enää anna tehdä.

Se ei enää pure -ja kai se on tavallaan aika haikeaa?

Vuosi menee liian nopeasti. Ja kun yksi vaihe ja ikä on mennyt ohi, on uusia murheita ja huolia. Voi tätä!

Lapsen on hyvä ymmärtää, että äitikin on vain ihminen ja hänelläkin kulkee raja jossain. Lapseen käsiksikäyminen on asia erikseen, mutta huutaminen sillointällöin ei lapsellesi traumoja aiheuta jos koti on muuten lämmin ja turvallinen.



Sinä, joka kirjoitit tuon sairaan tekstipätkän. Uskon, että tämä on tosiaan tapahtunut, mutta oletko ajatellut mitä hyötyä tällaisesta sadismin sanan levittämisestä on? Miksi asia kiinnostaa sinua? Mitä saat lukiessasi tällaisista tapauksista?



Itse en halua paneutua ihmisen pahuuteen. Sitä on ja on aina ollut. Oksennus meinasi tulla kun luin tekstinpätkän.

Lapsen on hyvä ymmärtää, että äitikin on vain ihminen ja hänelläkin kulkee raja jossain. Lapseen käsiksikäyminen on asia erikseen, mutta huutaminen sillointällöin ei lapsellesi traumoja aiheuta jos koti on muuten lämmin ja turvallinen.



Sinä, joka kirjoitit tuon sairaan tekstipätkän. Uskon, että tämä on tosiaan tapahtunut, mutta oletko ajatellut mitä hyötyä tällaisesta sadismin sanan levittämisestä on? Miksi asia kiinnostaa sinua? Mitä saat lukiessasi tällaisista tapauksista?



Itse en halua paneutua ihmisen pahuuteen. Sitä on ja on aina ollut. Oksennus meinasi tulla kun luin tekstinpätkän.

Lapsen on hyvä ymmärtää, että äitikin on vain ihminen ja hänelläkin kulkee raja jossain. Lapseen käsiksikäyminen on asia erikseen, mutta huutaminen sillointällöin ei lapsellesi traumoja aiheuta jos koti on muuten lämmin ja turvallinen.



Sinä, joka kirjoitit tuon sairaan tekstipätkän. Uskon, että tämä on tosiaan tapahtunut, mutta oletko ajatellut mitä hyötyä tällaisesta sadismin sanan levittämisestä on? Miksi asia kiinnostaa sinua? Mitä saat lukiessasi tällaisista tapauksista?



Itse en halua paneutua ihmisen pahuuteen. Sitä on ja on aina ollut. Oksennus meinasi tulla kun luin tekstinpätkän.

Lapset on sen verran taidokkaasti luotu, ettei ne tuollaisesta yhdestä huutamisesta rikki mene. Niistä kasvaa silti ihan mallikkaita ja tasapainoisia aikuisia.



Pienet virheet sallitaan, ja tuo virhe on kuitenkin melkoisen pieni vaan.

on se, että itsellesi jäi paha mieli ja huono omatunto, koska tavaksi tuollainen käytös ei saa tulla. Tuollainen sännöllisesti loukkaisi lapsen turvallisuutta ja normaalia kehitystä. Hyvä, että myönnät olevasi väsynyt, nyt vaan alat työstämään väsyä pois. Tai sitten lapsi pk:hon ja sinä töihin jne.