Lue keskustelun säännöt.
Olen vaimo, joka ei "anna"
12.02.2009 |
Tulin lueskelemaan hetken mielijohteesta tätä palstaa. Huomasin että täällä on puhetta miehistä, joita "vaimo pitää puutteessa" ja miehiä säälitään, kehotetaan eroamaan jne, pihtailevia vaimoja pidetään mm. sadistisina yms. kamalaa.
Ajattelin sitten kertoa oman tarinani. En tiedä hyödyttääkö se ketään tai mitään, mutta antaa ainakin sitä toistakin näkökulmaa, ehkä?
Minulla on ollut tähän ikään mennessä (olen vähän yli 3-kymppinen) kolme vakavaa suhdetta. Kaikissa on mennyt aluksi hyvin, siis seksin saralla (kun siitä nyt puhutaan) eli seksi maittaa mulle, kiihotun, HALUAN.. usein. Tätä kestää noin vuoden, korkeintaan kaksi.
Sitten kun alkuhuuma (sitä tuo kai on?) häviää ja suhde muuttuu arkisemmaksi, ja mies tutuksi (tämä suhteen arkipäiväistyminen EI tarkoita, että suhde muuttuisi huonoksi, en siis tarkoita sitä!) niin mun seksihalut kaikkoaa. En halua enää ollenkaan miestäni. Ja vaikka kuinka yritän haluta, suostun seksiin silloin tällöin, yritän kiihottua (esileikeissä ja rakastellessa yritän ajatella fantasioitani yms) mutta mitään ei tapahdu. Ei tunnu miltään. Ei minkäänlaista kiihkoa, intohimoa, kipinää, ei mitään. Mies siinä touhuaa ja minä yritän olla mukana (no aina en sitten vaan edes jaksa olla mukana, odotan vaan että mies saa hommat hoidettua)
Turhauttavaahan tällainen seksi on, se on pakkopullaa, VELVOLLISUUS todellakin.
Enkä tiedä mistä tämä johtuu tai mikä tämän aiheuttaa, ei auta asennonvaihdokset, ei tosiaan fantasiointi, ei paikan vaihtaminen, ei mikään. Ei sytytä niin ei sytytä.
Kai minussa sitten on jotain vikaa.
Sen verran kuitenkin, että siis seksi kyllä kiinnostaa siis ajatuksena, että rakastelisin jonkun vieraan miehen kanssa, siis ei oman miehen. Harrastan välillä itsetyydytystä, mietin muita miehiä ja se on kyllä nautinnollista. En tiedä onko mulla sitten joku sellainen "vika" että kiihotun seksistä vain tuntemattomien (no siis yhden yön suhteita en ole ikinä harrastanut) tai siis osaksi tuttujen miesten kanssa, ja sitten kun se mies tulee liian tutuksi, mun kiinnostus seksin suhteen hiipuu??
Mitäpä tässäkään voi tehdä. Ei tämä mullekaan ole kivaa. Kuunnella miehen ruikutusta, tuntea itsensä kurjaksi pihtariksi, suostua välillä säälistä seksiin ja potea huonoa omaatuntoa, kun ei vaan millään saa itseään himokkaaksi, vaikka kuinka yrittäisi. Eikä sekään ole iloinen ajatus, että jos (kun) haluan kuitenkin olla miehelleni uskollinen, enkä siis lähteä vieraisiin, niin elän vissiin sitten koko loppuelämäni niin, etten enää koskaan saa kokea intohimoista rakastelua.
Kommentit (24)
nauti kotiseksistä. Annan velvollisuudentunteesta ja kun poden huonoa omaa tuntoa. Meillä ei koskaan oo seksi kovin kummoista ollut ja nyt kymmenen vuoden jälkeen mua hieman jopa ällöttää seksi oman miehen kanssa. Mulla on "rakastaja", jonka kanssa tyydytän tarpeeni. Hänen lisäkseen unelmoin naapurin miehestä. ;)
N 41v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja onko ne aina päättyneet tuohon?
se on korvien välistä kiinni. Et ole sinut itsesi kanssa.
Joku epäili minua taas sadistiksi, että "nautin kun saan pillulla määrätä".. joopa joo. Jätän tuon kommentin täysin omaan arvoonsa tai pikemminkin arvottomuuteensa.
Ja yhdelle kyselijälle vastaukseksi; suhteeni ovat kestäneet 2 - 5 vuotta, tämä nykyinen suhteeni siis tuo pisin, jatkuu edelleen. Erosta ei olla tämän asian vuoksi puhuttu. Tämä nykyinen mies näyttää kestävän kuitenkin näistä miehistäni parhaiten tämän seksin vähyyden.
Eikä nuo muutkaan suhteet ole kuitenkaan seksin vähyyteen kaatuneet (ainakaan pelkästään). Yhdestä suhteesta minä tein lopun sanoen esimerkiksi että nythän mies voi etsiä naisen, jolta saa aina kun haluaa (tämä mies oli erityisen käärmeissään seksin vähyydestä, sanoi potevansa fyysisiä oireita ja olevansa todella kovilla) Kummastelin, että kun erohaluistani ilmoitin, mies perui yhtäkkiä vuosia kestäneet puheensa, oli sitä mieltä että ei se seksi ole nyt niin tärkeää yms. No, ero tuli kuitenkin, siihen oli paljolti muitakin syitä.
Ja joku sanoi, etten ole sinut itseni kanssa, että asia on korvien välissä. No, voihan se näinkin olla, mutta tämä on erittäin ympäripyöreä kommentti, josta ei kyllä ole piirunkaan vertaa hyötyä. Ja ihmettelen, että kun aluksi kuitenkin seksihaluja mullakin on, eli olenko aluksi aina sinut itseni kanssa, ja sitten yhtäkkiä en muka olekaan..?
Mule taas itse seksi on tärkeää, ja nautin seksistä, mitä saan seksistä ja mitä pystyn antamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että vaihtelu virkistää, nurtsi on vihreempää aidan takana ja kuka nyt kaurapuuroo jaksaa syödä joka päivä jne...
Miten toi sun homma eroo miehistä jotka katselee vieraita naisia kun oman eukon kanssa seksi on sitä samaa vanhaa kaavaa?
Haluat siis vieraisiin, mitä muuta?
En oikein ymmärrä edellisen vastaajan kommentin pointtia?
Sikäli siis osut oikeaan, että kuvitelmissani todella ajattelen, että seksi vieraan kanssa olisi kiihottavaa. Oman mieheni kanssa se ei sitä ole, enkä tähän syytä tiedä.
Rutiiniasiat noin muuten eivät ole minulle mitenkään pakkopullaa, enkä koe kärsiväni mistään "mikään ei riitä/tunnu miltään" -syndroomasta noin niinkuin yleisesti elämässäni.
ENKÄ AIO PETTÄÄ MIESTÄNI, kuten jo avauksessanikin mainitsin. Ovatko fantasiat toisista miehistä mielestäsi jotenkin kiellettyjä/pettämistä? Vai mitä oikein ajoit takaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"se on korvien välistä kiinni. Et ole sinut itsesi kanssa."
- tuo on itse asiassa hyvä kommentti.
Kunhan selittelet tässä ja kohta annat naapurin Jormalle joka koloa.
n39
tästä aiheesta.
Tuntuu että ongelmani ja kertomukseni taitaa olla jotenkin niin outo, vieras (tai jotain?), että asia on monille liian vaikea asiallisesti käsiteltäväksi/kommentoitavaksi.
Toisinsanoen, onkohan asiani vaan helpompi käsitellä/kokea/lukea, kun suljetaan harmaansävyjen mahdollisuus pois ja ajatellaan hyvin mustavalkoisesti.... Eli
että "pihtaava vaimo" ei vaan voi olla oikeasti muutakuin kamala, sadistinen, pettävä ihminen. Kaikenkaikkiaan kakkosluokan ihminen?
Ja homma on sitten sillä selvä, vaietkoon mokoma pihtari, häipyköön tekaistun ongelmansa kanssa, älköönkä ottako sitä enää ikinä esille. Jalat vaan levälleen ja hammasta purren teeskennelköön halua ja kiihotusta, feikatkoon vaikka. Sitten on "sinut itsensä kanssa" ja kunnon kansalainen. Taputus vaan päähän ja kaikki on taas aurinkoista ja valtakunnassa kaikki hyvin. (tai ainakin seksipalstalla...)
T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no silloin ongelmahan on nimenomaan sinussa, ei miehellä ole siinä ongelmassa merkitystä kun se kaava kerran toistuu joka kerta.
ja ei, se ei ole mielestäni mitenkään normaalia, minä ainakin himoitsen miestäni oikein paljon vielä 12v. jälkeenkin, no problems!
tuollasia pääkopan sisäisiä solmuja selvitellään yleensä jonkun kanssa juttelemalla, voit aloittaa seksuaaliterapeutilta esim.
n33
täällä vauhkoilet, etkö saanut mieleisiä vastauksia? Että juu, me kaikki ollaan sellaisia. Harmi kun kaikki ei ole tuollaisia kuin sinä etkä löytänytkään yhtään sielun-sisarta.
Jotenkin tuntuu että sä olet kiihkoissas vaan kun olet endorfiinipilvessä uuden ihastuksen kanssa, mutta sitten kun tunteiden pitää tasaantua tai ne tasaantuu ja muuttua rakkaudeksi/kumppanuudeksi/ystävyydeksi et enää haluakkaan miestäsi.
Etkö oikeasti tajua että sun itse on tehtävä itsellesi jotakin, että haluat taas miestäsi tai sitten vaan vaihdat miestä parinvuoden välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotain tapahtuu minullekin, halut vain vähenevät ajan mittaan ja väkisinkään ei voi... useampi pitkähkö (1-8 vuoden suhde takana)
Olisi mielenkiintoista päästä esim. seksuaaliterapeutin juttusille asiasta, mutta siihen ei ole varaa.
N 40+
itsestään kukoista vuosikausia, niiden eteen pitää kummankin nähdä vaivaa ja haluta yrittää, niinä v-äisinäkin aikoina. eikä heti heitetä hanskoja naulaan.
jos seksipuolella alkaa mättämään, voi sitä yrittää piristää ottamalla uusia jänittäviä elementtejä mukaan, esim asentoja ja muita juttuja joita haluaa kokeilla,
mutta nimenomaan pitää itse tehdä asian eteen jotain myös, ei voi itsekkäästi olettaa olevansa vain saamapuolella suhteessa kokoajan.
seksi on kiva asia, ja usein se vuosien mittaan vaan muuttuu paremmaksi ja antoisammaksi sen tutun ja luotettavan kumppanin kanssa.
mutta jos sekin puoli hyytyy alkuhuuman jäkeen ja sen annetaan kuivua kokoon, on koko suhde tietenkin aika heikoila siinä vaiheessa.
n33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis ainakin uskoo niin.
Ap aika selvästi kertoo, ettei ole haluton mielellään. Ja musta se, että kirjoittaa asiasta tänne, osoittaa että tiedostaa itsekin asian kompleksisuuden.
Vittuilu tässä asiassa on aivan turhaa.
jos sinulla ei ole tätä ongelmaa, hyvä, painu johonkin toiseen threadiin.
Luultavasti olet kaikilla muillakin elämänalueilla ihan yhtä täynnä omaa erinomaisuuttasi, itseriittoinen typerä lehmä.
Ei halua olla haluton, mutta vaikka kuinka yrittäisi, ei enää natsaa.
Monissa kohdissa kirjoituksesi kuullostaa tutulta. Olen yrittänyt keskittyä, houkutella takaisin sitä fiilistä, tehdä työtä itseni kanssa, asennoitua oikein, mutta kun ei vaan toimi. Miehellä se varmaan sitten näkyy niin, ettei vaan nouse.....
naisille sanotaan, ettei ole sinut itsensä kanssa....
Seksi on alkanut ällöttää parin vuoden jälkeen, siis todellakin ällöttämään. Jälkeenpäin olen ajatellut, että niissä suhteissa meni moni asia pieleen ja se ehkä heijastui seksiin. Esim. kunnioituksen puuttuminen tms. Nykyisen mieheni kanssa seksi ei ole alkanut ällöttää ja meillä on 10 v. takana. Olin aikoinaan aivan varma, että tämänkin kanssa 2-3 vuoden päästä ollaan samassa tilanteessa, mutta ei. Ehkä sullekin löytyy kumppani, jonka kanssa näin ei käy ja voihan tässäkin mun suhteessani tilanne vielä muuttua =(
Jäin miettimään aloitettasi. Näitä tuli mieleeni:
Ehkä et ole vielä löytänyt "sitä oikeaa". Sitä, joka on sinulle niin rakas, että kävelisit vaikka käsilläsi, että hänen on hyvä olla ja joka kävelee vaikka käsillään, jotta sinulla on hyvä olla.
Tai sitten et kenties ole "luotu" pitkäaikaiseen suhteeseen. Eivät kaikki ole. Eihän kaikki halua lasta, eivät kaikki halua asua omakotitalossa, eivät kaikki ole kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta, eivät kaikki rakasta suklaan syömistä.
Ehkei sinun edes kannata vakiinnuttaa suhteitasi - eihän lastakaan saisi saattaa tähän maailmaan vain, koska "näin tulee toimia" tai kumppani haluaa lapsen. Eihän miestä kannata naida, jos mieluummin ottaisi naisen jne...
Ehkä sinun kuitenkin kannattaisi puhua seuraavan kumppaniehdokkaan kanssa jo ennen suhteen vakiintumista; kertoa hänelle, että sinulla on valitettavasti ollut mainitsemasi "ongelmat" edellisissä suhteissa. Silloin poikaystäväsi saisi mahdollisuuden miettiä, uskaltautuako kanssasi vakituiseen suhteeseen.
Kun näitä suhteitasi on ollut sen verran monta, joissa on samankaltaiset kuviot, olisi minusta kumppaniasi kohtaan asiallista ottaa asia esille - kumppanitarjonnasta erottuvat sitten sinulle sopivimmat uroot, luulisin.
Kutsun tätä asiaa nyt vaikka motivaatio-ongelmaksi. Ongelma on tosin monisyisempi, sillä en saa orgasmejakaan ellen itse niitä tee.
Erotuksena ap:n tarinaan on se, että rakastan miestäni niin kovasti, että tosiaan seison vaikka päälläni, jotta hän olisi onnellinen ja meillä on osin siksi vilkas seksielämä. Vähän säälihän se on etten itse saa tästä seksielämästä mitään muuta irti kuin tiedon siitä, että mies on tyydytetty ja onnellinen. Koska yhdyntä nyt on sellaista lievää pakkopullaa, annan mielelläni suuseksiä, koska se ei ainakaan ole tylsää.
Itse olin myös alkuun erittäin halukas ja näin on ollut kaikissa aiemmissa suhteissani ja sama taantuminen tapahtuu kuin mitä ap kuvasi. Saan pientä palaamista vanhaan aikaan ainoastaan sillä, että nautin hieman alkoholia, joka syystä taikka toisesta tekee minusta jälleen himokkaan naisen. Käytän alkoholia aika vähän ja hyvin harvoin, mutta kun sitä toisinaan käytän, on tuo villiintyminen aivan väistämätöntä ja mies poimii mieluusti hedelmät.
SADISTI NÄIN SE ON NÄHTÄVÄ NAUTIT KUN SAAT PILLULLA MÄÄRÄTÄ.
ANNA 45