Lapsen raivokohtauksista..

Pienemmille kierroksille koko hopon poppoo. Kiire, stressi, väsymys ja muut sellaiset ajavat koko perheen ylikireään ärtymykseen, johon ei sitten tepsi mikään. Eli puhalla peli poikki ja koeta rauhoittaa koko elämää. Kyllä se oikakin siitä sitten tasaantuu.



Arvaisin näin sivullisena

ole sen kummempaa kiirettä tai stressiä, itse kotona ja mies töissä, poika on 2xviikossa hoidossa, että omaakin aikaa on. Sitä vaan olisin halunnu tietää, että onko muilla neljävuotialla samanlaisia kohtauksia? Neuvolasta sanottiin että voi liittyä uhmaikään, mutta kuitenkin helpottais omaa oloa, jos vois jakaa näitä kokemuksia jonkun kanssa, omassa lähipiirissä ei samanikäisiä lapsia ole..

hei, kyllä vika perheessä/ilmapiirissä, ei pojassa. poika vain se joka oireilee

Eli paljon vaan positiivista huomiota jne. niin sillä se hoitui.

tai jos poistaa sen vaikka toisesta huoneesta, kun tehnyt jotain älytöntä... ym.

vauva tulossa, ja voi kyllä tosiaan olla että reagoi jotenkin siihen.... Mutta kuitenkin tuntuu nuo kohtaukset niin kauheen voimakkailta... Muuten ei pojan kanssa ongelmia, tai muutenkaan perheessämme.

Kas kun ei neuvola osannut muka yhdistää...

sanottiin että voi olla tuo vauvan tulo se syy, mutta kun haluaisin muiden kokemuksia asiasta, miten muilla mennyt ohi nämä??? Kahdenkeskistä aikaa meillä on, ja poika kyllä saa huomiota.

Meidän poika 4v on ollut aina raivoherkkä ja tulistuva, muttei koskaan väkivaltainen. Nyt viimeisen parin kuukauden ajan tullut kuvioihin läpsiminen, sylkeminen (viimeksi tänään aamulla lattialle sisällä), raapiminen ja potkiminen sekä hirveä karjuminen ja äksyily. Hän on ollut isoveli jo 2v, joten ei elä mitään akuuttia mustasukkaisuuskautta. Ehkä veljesten välinen jatkuva mustasukkaisuus jatkuu läpi lapsuuden ja saa lapsen käyttäytymään noin.



Itsellä on hermot piukalla koko ajan lapsen kanssa, ja nään vaan punaista kun lapsi alkaa temppuilla. Meillä kanssa ongelmana tuo julkisella paikalla liikkuminen, verenpaine on koholla aina kun lapsen kanssa ollaan jossain esim. kaupassa. Periaatteessa osaa käyttäytyä hyvin ja uskookin, mutta koko ajan on lapsella sellainen testauspeli meneillään eikä tarvii kun jonkun tietyn ärsykkeen tai tilanteen kun homma riistäytyy käsistä. Kotona on mahdotonta, kun poika ei pysy jäähyllä eikä omassa huoneessaan, karjuu suoraa huutoa että haluan pois täältä, koska saan tulla pois! Jankuttaa ja jankuttaa, eikä kuuntele, jos sanon että äiti päättää koska saat tulla pois ja sitä ennen pitää rauhoittua eikä huudella koko ajan. Haastavan lapsen kanssa ei tuu ainakaan tylsiä hetkiä, jos jotain hyvää pitää keksiä :) Ja jokaisessa lapsessa on jotain hyvää, pitää koittaa vaan keskittyä siihen missä lapsi on hyvä ja kehua ja kehua. Tosin meillä sekään ei tunnu ehkäisevän yhtään tuota huonoa käytöstä, vaikka tosiaan syliä, haleja, kehuja ja kiitoksia saa ihan pitkin päivää. Jotkut vaan on hankalampia kuin toiset..

ymmärsi mistä puhun!! Meillä myös poika osaa olla oikein kiltti, kun sille päälle sattuu. Nyt just tuntuu siltä, etten lähde sen kanssa enää neljän seinän sisältä mihinkään! Ja tosiaan tuo punaista näkeminen myös tuttua... Ja sit ärsyttää oma itteni vielä enemmän, kun menee hermot, vaikkei pitäisi mennä lapsen tasolle.

Onko paljon muiden hoidossa? Annatko hänelle huomiotasi?

Tulee vain mieleeni, että hakee sinun huomioitasi tuolla tavoin. Ehkä ei muutoin sitä tarpeekseen saa?

Ehkä on myös sinulle vihainen siiitä, että kenties kokee, että ei olekkaan elämäsi tärkein asia?

Tiedän erään viikonloppuäidin, jolla saman ikäinen poika ja käyttäytyy samoin. Poika selvästi purkaa aggressiotaan äitiään kohtaan siitä, että jättää lapsensa päiväkausiksi säännöllisesti.

Sanoisin, että menee ohi ajankanssa. Toisilla lapsilla on uhmaa vielä 4v. ja saattavat olla tosi pahoja, näin sanoi neuvolan th.

ole viikonloppuäiti, ihan kokoaikaisesti olen poikani kanssa, paitsi tuo aika, minkä poika on 2xviikossa perhepäivähoitajalla. Voi toki olla huomion hakemista, tai vaan sopeutumista tähän tulevaan muutokseen, mene ja tiedä.. Mutta aikaa tosiaan poika saa, syliä ja rakkautta, siitä ei ole kyse.

joutumista esim ei kauppaan kahdestaan. Sitten kun menet, niin varmista, että on fyysistä voimaa estää karkailu. Ota kiinni, pidä kiinni, kanna ja kiellä ehdottomasti. Älä huuda. Jälkeenpäin kerro, että miksi ei saa karata ja ettei karkailulla saavuta mitään, vaan päinvastoin menee enemmän aikaa kaupassa. Lapsi saattaa yrittää vältellä ei niin mieluista kauppareissua ja siinä syy karkailuun. Poista syy seurauksilla.

karannut kaupasta kuin kerran, ja todellakin olen siitä lähtien pitänyt huolen, ettei sieltä enää yksin lähde. Ja olen yrittänyt selittää, mitä voi tapahtua jos karkaa (et ei löydä enää äitiä ym.). Ainakaan vielä ei ole toista kertaa sattunut....... Jos edes tässä asiassa olisi päästy voitolle :)

Joka harrastaa dramaattisia tilanteesta poistumisia jos suuttuu jostain. Tosin ei ole kuin kerran yrittänyt tehdä tätä kaupassa kun hermostui siitä, että ei saanut ostosta laitettua kassahihnalle. Kun huomasin, että tytöllä kierrokset nousee, otin häntä olkapäästä kiinni, kyykistyin hänen tasolleen ja saoin, että "sinä ET mene yhtään minnekkään. Nyt ollaan kaupassa ja täällä ET häviä". Ihme kyllä uskoi heti. Ylipäätään meillä kauppareissut ovat sujuneet hyvin, koska lapset (3 kpl, tämä tyttö on keskimmäinen) tietävät, että minun ei ole mikään pakko heitä kauppaan ottaa mukaan. He tykkäävät käydä kaupassa ja meillä onkin turhasta kauppatemppuilusta rangasituksena se, että seuraavan kerran järjestän kaupassakäynnin niin, että isänsä on kotona eikä lapsi pääse mukaan. Kertaalleen olen tämän keskimmäisen jättänyt kotiin ja sen jälkeen on riittänyt pelkkä vakava uhkaus.



Tuo lyöminen on sellainen, että en sitä hyväksy yhtään. En itseäni kohtaan enkä sisaruksia kohtaan. Jos lapsi yrittää lyödä, minä otan häntä kädestä kiinni ja sanon tiukasti "sinä ET lyö". Lyömisestä tai muusta toisen satuttamisesta joutuu jäähylle omaan huoneeseen ihan heti. Pelkästä kiukuttelusta meillä ei joudu jäähylle, mutta ei sillä myöskään saavuteta yhtään mitään. Olen tullut aika hyväksi turhan kiukuttelun sivuuttajaksi. Lapsi saa aivan vapaasti olla kiukkuinen ja raivota, mutta tosiaan ketään ei saa satuttaa eikä mitään rikkoa. Sanon vaan, että "palataan asiaan sitten kun olet rauhoittunut" ja sitten tosiaan palataan asiaan ja jutellaan mikä meni pieleen.



Minun neuvoni on, että yritä itse pysyä rauhallisena ja pysäytä ei toivottu käytös vaikka ihan fyysisesti. Siis lasta satuttamatta, mutta päättäväisesti. Puhu lapselle niin, että katsot häntä silmiin ja puhu vakavalla äänellä. Älä koskaan uhkaile sellaisella mitä et aio toteuttaa, äläkä sellaisella mitä lapsi ei ymmärrä. Kerro lapselle selvästi mitä haluat hänen tekevän ja anna paljon positiivista palautetta silloin kun homma sujuu. Tsemppiä!

Meillä kolmevuotias poika ja lyöminen ja potkiminen on ongelmana. Yksi osatekijä meillä varmasti se, ettei nuku enää päiväunia. On selkeästi väsynyt iltapäivisin, mutta nukkumaan ei saa enää kuin n kerran viikossa. Potkimista ja lyömistä esiintyy eniten juuri iltapäivisin...

kuulostaa niin tutulta

poika voi olla enkeli tai sitten ihan saatana, raivarit on mittavia ja ne voi alkaa ihan pienestä. Ei hallitse tunteitaan, menee helposti yli.



Nyt olen havainnut parhaaksi keinoksi pyytää syliin rauhoittumaan ennen kuin menee täysin helvetiksi, välillä ajoitus onnistuu välillä ei.



Käytämme myös "keltaista korttia" vaihtelevalla menestyksellä, tietää että jos saa keltaisen kortin pitää miettiä ja muuttaa omaa käytöstään ettei mene raivariin joka tietää jäähyä.



Muistan myös antaa positiivista palautetta joka päivä pienistä asioista, jos kauppareissu meni kiukutta jn jne



Välillä elämä tuntuu epätoivoiselta kun päivä on raivaria kokoajan.



Mutta olen itsekkin tempperamenttinen ja nopea luonne, joten tiedän mistä poika on perinyt tuon piirteen.

..ja kyllä hävetti! Ihan ekaa kertaa vielä kävi niin ettei _mikään_ tehonnu ja en saanut poikaa tottelemaan niin hyvällä enkä pahalla. Tosin 1.5 tuntia oli ajatkin myöhässä, eli turhautumiesesta johtui kai suurimmaksi osaksi, mut silti, ihan hirveetä..



Olen nyt siitä viisastuneena antanut paljon positiivista huomiota ja hyvin menee. Ennakoin sellaset tilanteet jolloin mopo lähtee käsistä ja annan pojalle jonkun pienen homman/vastuun silloin kun tiedän että kohta lähtee (kaupassa saa pakata sillä aikaa kun maksan tai kantaa jonkun ostoksen kainalossaan kotiin asti.). Puhun myös silloin erityisen ystävällisellä ja houkuttelevan kiinnostavalla äänellä kun tiedän että kohta karkaa homma käsistä. Huomasin että jos olen kireä niin poika vaistoaa sen ja sitten on peli pelattu ja se oikein kärttää että hermoostuisin->noidankehä.. Nyt kun hermostun en näytä sitä vaan puhun rauhallisesti ystävällisellä äänellä, mutta kuitenkin napakasti.



Poika on muutenkin energinen ja turhautuu jos ei ole tarpeeksi fyysistä tekemistä päivän mittaan, niin olen sitten lisännyt yhden ulkoilukerran iltapäivään. Sadepäiviä varten ja muutenkin puhalsin ilmapatjan vierashuoneeseen, jonka pâälle laitoin sinisen lakanan ja johon ompelin tyynyillä tâytetyn "kiven" sekä niitä ikean meriaiheisia sorminukkeja (kaloja yms). Eli hällä on nyt sitten oma meriaiheinen peuhupaikka jossa saa hyppiä energiat pois. Suosittelen!!

Pidä sylissä, anna hellyyttä, lue satuja. Vedä selkeät rajat, mutta anna myös päättää joitain asioita itse. Jos lapsi on tarhassa, selvitä ehdottomasti myös, mitä siellä tapahtuu.

Tsemppiä!