~'~'~TOUKOTOIVEET~'~'~ vko 7~'~

Tänään olin siis keskiraskauden lääkärissä ja paikat olivat hyvin kiinni.Lääkärikin oli tälläkertaa hieman monisanaisempi:) ja kun taas avauduin noista jännityspaineista totesi vaan tyynesti että jos kotona ok niin ei hätää minkäänlaista.



Miimi: Mullakin "onneksi" tuo pulssi näyttää sellaisia lukemia kuin jumpassa olisi, joten ei jää todellakaan epäselväksi ettenkö jännittäisi! Rasittavaa silti...



Mulla oli Hb 145 ja sitä hieman ihmeteltiin kun olen kuitenkin ollut flunssassa edellisen viikon ja vieläkin ääni käheänä ja pienessä yskässä, terkkari ehdotti minulle jo ennen mittausta raudan aloittamista (tosin Kättärilläkin ollessani Hb oli tuolloin 132,eli ei raudan tarvetta..) mutta perui mittauksen jälkeen sanansa. Lääkäri katsoi huulista ja kielestä että saattaisi merkitä pientä kropan kuivumista. Nyt siis pitää kiinnittää enemmän huomiota juomiseen, veden juomisessa olen kyllä aina ollut huono, mutta maitoa kyllä päivittäin litkin ainakin 4-5 lasillista.



Pikkuinen oli kääntynyt masussa raivotarjontaan ja peppu tuntuu hauskasti "ei niin kovana möllykkänä" ylhäällä. Ihanaa tunnustella ja arvuutella mikä missäkin viuhtoo:)) Vielähän on tosin tilaa kääntyillä vaikka mihin asentoon...



Uuniz: Mullakin alkaa vatsassa tuntua syönnin jälkeen kiristelyä ja painetta,mutta jotenkin olen sen liittänyt vain siihen etten ikinä osaa ottaa niin pientä määrää sapuskaa jottei ole tulisi niin täydeksi... makuulla ollessa ei varsinaisesti närästä mutta kyllä nykyään meinaa helposti ruoka nousta kurkkuun:( Töissä en enään viitsi käydä ruokalassa syömässä kun tulee syötyä turhan suuria annoksia.

Kivuttomia harjoitus-supistuksia mulla tulee päivittäin ja usein juuri maatessa tai jos rakko on kovin täynnä.



Eipä kai tältä päivältä muuta:)

Mulla äippäloma alkaa 8.4 eli sitä odotellessa;) Onneksi on tuossa parin viikon päästä tiedossa viikon talviloma!



-Anne rv 26+4

Itseasiassa minulla on aikamoinen kiire, mutta täytyyhän jonkun nostaa pinoa ennenkuin ihan kokonaan toiselle sivulle tipahdetaan. :)



Vietin eilen viikon viimeistä vapaapäivää siivouksen merkeissä. Ilmeisesti tahtoi oli liian kova tai raskaiden mattojen tamppaus liikaa, sillä koko loppuillan kärvistelin inhottavien supistusten kanssa. Siihen päälle lenkit peilijäällä koiran kanssa ja minä olin jo valmis suuntaamaan päivystykseen. Jotenkin sitten kuitenkin ajattelin, että kyllä helpottaa jossain vaiheessa ja jätin päivystyksen väliin. Liikelaskentaa tein jatkuvasti ja supistusten voimakkuutta tarkkailin. Loppuillasta kun mieskin tuli kotiin n. klo 22, olo oli jo ihan kohtalainen. Yöllä kuitenkin heräsin koviin menkkakipuiluihin, mutta nekin loppuivat aikanaan. Nyt sitten jännittääkin miten lähtee työviikko käyntiin...no katsotaan.



Tälläistä masentavaa oloa taas tänne tällä kertaa. Nyt pitää jo kiirehtiä.



Terv. Rice + pikkune rv 28+3

Viime viikolla kirjoitin ihan kamalan pitkän sepustuksen enkä tietenkään kopsannu sitä ja mun tuurilla kone tilttas just lähetys hetkellä....meni kiinnostus koko konetta kohtaan ja luovutin, en ruvennut sitten väkertään kiukuspäissäni mitään uuttaa tekstiä, ei olis varmaan ollut ihan kivaa luettavaa :)



Tänne ei mitään erikoista juurikaan...jos vaivoista puhutaan niin, ärsyttävimmät on tällähetkellä nenän tukkoisuus vaikka ei ole edes nuhaa ja nivuset on todella kipeät. Yöllä herää joka kerta kun kääntää kylkeä. Nenästä tulee aina tuoretta tai kuivunutta verta kun niistää. Yöksi on laitettava nenäsuihketta, jotta pystyy nukkumaan edes jotenkin.



Vauvelin liikkeet tulee päivä päivältä voimakkaimmiksi. Ihanaa!



Sokerirasitus oli eilen, toinen kerta ja samalla viimeinen. Toivottavasti pääsen viimeisestäkin läpi puhtain paperein. No, maanantaina on neuvola, että jos siellä kuulisi sitten tuomion. :)



Äitiyspakkauksen päätös tuli maanantaina, pitäisi tulla postiin kahden viikon sisällä, elikkäs mun järjen mukaan ensi viikon aikana. jee jee! Pääsee hipelöimään pikkuriikkisiä vaatteita yms...kivaa!! :)



Nyt alkaa välillä huomaamaan, että maha rupee olemaan jo hieman tiellä joissakin tilanteissa. Tänäänkin esim kyykistyin ihan normaalisti töissä alalaatikolle ja vatsahan se oli tiellä. Vähän sattu mahaan, mutta ei se kai niin vakavaa ole....eihän?



Jep, mut nyt kahvitauko pukkaa päälle....



Palailen taas joku päivä!



Katti-84 rv 26+3

Heippa kaikille! Kiitos Katti! Ihan kun olisit mun nenäntukkoisuutta kuvannut. Se on todella, todella ärsyttävää ja nenäsuihkein minäkin yöni nukun. Muutoin ei ole minkäänlaista flunssavaivaa. Mutta kuten sanoin, tämä sama on toistunut kaikissa raskauksissa. Kummallista!! Kiva kuitenkin kuulla että muillakin samaa.



Kiva kuulla Neidin kuulumisia. Kyllähän me kaikki elettiin sitä jännitystä matkallanne. Kiitos kun kävit meitä moikkaamassa!!



Uuniz taisi ihmetellä niitä supistuksia. Mä kutsuisin noita melkein mieluummin "harjoitussupistuksiksi" enkä ennakoiviksi. Miten vaan ja ovat varamasti vaarattomia. Kohtu vain harjoittelee koitosta varten. Näin olen käsittänyt. Täälläkin niitä on ihan riittävästi ja hullun tuntuistahan se on. :) Muistan ekan kanssa kun sitten tuli ensimmäinen "oikea" supistus, niin jo huomasi eron vaikka olikin vielä laimea! Mulla se oli sellainen aalto joka todella tuntui masussa ja selässä poltteena. Tämäkin kuuleman mukaan niin kovin erilaista kaikilla.



VOi miten on ikävä jo omaa vauvaa kun nuo ystävät poksahtelee ympärillä. Ja kaikki no olleet pieniä prinsessoja kuten meillekin tulee. En malta odottaa!!!!!! Vielä on vähän odoteltavaa. Enää ei oikein pääse vauvan vaatteiden ohi hiplaamatta niitä edes vähän. Vielä en ole langennut kovaan ostosvimmaan kun pitää käydä läpi vähään mitä kaikkea meillä onkaan. Ja tiedän että paljon on. Jotain uutta pitää kyllä saada. Kävin yksi päivä Bebesissä ja siellä myydään aivan ihania imetystyynyjä. Tuntuivat ihan superhyviltä ja monikäyttöisiltä. Ei siis vain imetykseen, vaan nyt jo unikaveriksi jalkojen ja masun tueksi, myöhemmin tietty imetyksessä ja vauvalle lattialle tueksi ja istumaharjoitteluihinkin sitten. Ehkäpä käyn sen lauantaina ostamassa. Olivat vielä tosi kivan näköisiäkin.



No nyt jatkamaan lounastamista,



-Callaway rv 28

Täytyykin heti kirjoitella että sain odotetun pakkauksen eilen postissa. Oli taas joulu talossa. : ) Tänä vuonna oli tosi kivanväriset haalarit ja asusteet niihin, makuupussi sekä paljon nättejä beigen värisiä potkareita ja paitoja. Muutama erikoisen räikeä väri, mutta kokonaisuudessaan kivoja vaatteita. Positiivisesti olin yllättynyt vielä että kestovaippoja oli laitettu neljät pakkaukseen! Luulin että siellä olisi vain yksi kokeeksi. Käytän kyllä kertakäyttövaippoja pääasiassa, mutta välillä on mukava pitää päivisin kestoja. Esikoisellakin käytin usein harsoja päivällä, niin peppu sai ilmaa. On kiva kuulla muiden kokemuksia pakkauksesta kun saatte niitä..



Myös täällä kuulostaa tutulta nuo supistukset. Kävin tänään neuvolassa ja siellä sanottiin että harjoitussupistukset on ihan ok, eli vatsan kiristys ja kovettuminen, jotka laukeaa muutaman minuutin päästä. Mutta minullakin on välillä niitä kuukautiskipujen kaltaisia polttoja alavatsassa ja -selässä, niiden kanssa kannattaa olla tarkkana ja käydä äitiyspolilla jos jatkuvat pitkään laukeamatta. Esikoisestakin noita harjoitussupistuksia oli tosi paljon, liikkuminen oli aika tuskaa jo näillä viikoilla.



Neuvolassa mulla oli enää 200 g vajaat lähtöpainosta. Ihanaa! Paino kun tippu 5 kiloa kun oksensin niin rajusti 18 viikkoa. Nyt on alkanut tulla takaisin pikkuhiljaa. Paineet 100/60 ja sf 26 eli suoraan keskikäyrällä. Vauva potki terkkaria eikä tykännyt ollenkaan dopplerista. Liikkeistä tulikin merkintä vilkkaat.



Jouduin sairaslomalle täksi ja huomiseksi päiväksi flunssan takia. Tuntuu että on tosi sitkeessä. Onneksi edes panadolia ja nasolinia voi ottaa helpottaakseen oloa.



Nyt huilimaan ja tuijottamaan telkkaria..



Puolukka 28 tasan

Eilinen sype-käynti meni yllättävän mukavasti. Varoitus: saattaa sisältää paljon vuodatusta, joten intomieliset alatiesynnytyksen nimiin vannovat voinevat suosiolla jättää väliin..



Aikaa tuohon tapaamiseen kätilön kanssa oli alunperin varattu kaksi tuntia ja olin varautunut melkoiseen käännytysjuhlaan. Minut otti vastaan vanhempi naiskätilö, joka oli ihan ok. Kärkeen tuli vähän hölmö olo, kun hän ei ollut lukenut papereitani, korkeintaan silmäillyt ne. Hän pyysi minua kuvailemaan pelkoani, minkä sanoin löytyvän jo ennen ensimmäistä lääkäritapaamista täyttämistäni kaavakkeista kahden A4-liuskan verran, eikä pelkoni ole muuttunut oikeastaan mitenkään. Ensimmäisen käynnin ja lääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen oloni oli kyllä sikäli helpottunut, että tiedän saavani sektion sen halutessani, mikä on puolestaan vähentänyt paniikinomaisten kohtausteni määrää huomattavasti ja olen pystynyt myös nauttimaan siitä, että olen raskaana ja meille on tulossa vauva sekä ylipäätään näkemään jotain sen valtavan pelottavan synnytyksen lisäksikin, kun jokaikinen ajatus ei ole pelkästään siinä ja kaikki energia mene pelkäämiseen ja itkemiseen. Kerroin saavani edelleen ajoittain ahdistuskohtauksia sekä erittelin vielä kerran hyvin seikkaperäisesti pelkoni syyt, mistä olen kirjoittanut johonkin vanhoista pinkoistammekin.



Kätilö puheli, miten luonnollista on pelätä, miten kaikki jännittävät tai pelkäävät _jonkin verran_, hänellä itsellään oli sellainen tunne, että oppimis- tms vaikeudet laitetaan helposti synnytyksen piikkiin, kun muuta varsinaista syytä ei löydetä jne. Selitin, pääpiirteissään neuropsykologin tutkimusten kulun, miten yksityiskohtaisia ja useista testeistä koostuviauo tutkimukset ovat ja sen, etten ole oikea ihminen kommentoimaan niitä sen tarkemmin. Hän ei kuitenkaan kommentoinut millään tavalla, miten usein lapsen huomataan synnytyksen aikana olevan hapenpuutteessa, miten usein sydänäänet laskevat/romahtavat jne. Tuntui, että hän oli valmistautunut lähinnä esittelemään erilaisia kivunlievitysmenetelmiä ja kyseli moneen kertaan, millaisia kauhutarinoita olen kuullut synnytyksistä, miten äitini synnytykset ovat menneet ja pelkäänkö kipua, mitä kysyttiin vähintään neljään kertaan. Selitin, että synnytys "fyysisenä suorituksena" ei pelota minua, vaan lapsen vammautuminen. Tähän hän vastasi kertomalla, miten korkeatasoista synnytysten hoito on Suomessa ja että lähes aina kaikki menee hyvin, mutta kuitenkin joskus tapahtuu ikäviä asioita (myös sektiossa) kun ihmiset ovat tekemässä tätä työtä. Sitä, millaisia lukuja tuo joskus tarkoittaa, ei taida olla olemassa konkreettisia lukuja tai ainakaan niistä ei kovin julkisesti ja avoimesti puhuta.

Hän antoi minulle jo toistamiseen annetun paperin, jossa vertaillaan alatiesynnytystä ja sektiota etuineen ja haittoineen. Tietenkin on hyvä, että pelkopolilla tuodaan meille leikkausta toivoville kaikki mahdolliset riskit esille ja varmistetaan, että ne todellakin ovat tiedossa, mutta siinä vaiheessa kun tulen varta vasten minulle varattuna aikana puhumaan alan ammattilaisen kanssa, toivoisin avointa ja rehellistä keskustelua puolin sekä toisin, mitään kaunistelematta ja vähättelemättä. Tässä vihkosessa -joka muuten taitaa olla useammassakin sairaalassa käytössä- esimerkiksi lukuja esitellään hyvin mielenkiintoisella tavalla. Alatiesynnytyksen kohdalla edut esitetään muodossa % synnyttäjistä, mikä varmasti kuvaakin tilannetta hyvin. Alatiesynnytyksen haitoissa ei taas esitetä minkäänlaisia lukuja juuri ollenkaan. Haittoina kerrotaan synnytyksen ajankohdan ja kulun suunnittelemattomuus, kipu, istukan irtoamattomuus ja sen irrottamiseen liittyvä verenhukka, episiotomia haavan kipu, syvät repeämät 1-2% alatiesynnytyksistä. Esimerkiksi inkotenssivaivoista, lapsen sydänäänten laskusta, hapenpuutteesta, synnytyksen pysähtymisestä, kiireelliseen- tai hätäsektioon joutumisesta ei puhuta mitään. Sektion kohdalla luvut esitetään siten, miten iso riski on alatiesynntykseen verrattuna (esim. Keuhkoveritulppariski sektion jälkeen on 26-kertainen.). Minusta olisi vain huomattavasti informatiivisempaa antaa luvut lukuina mitään liioittelematta ja kaunistelematta: miten isossa osassa sektioista ja toisaalta alatiesynnytyksistä %:ssa tosiasiallisesti tulee keuhkoveritulppa. (Samalla tavalla voisi verrata esim sektiota ja vaikkapa keinosiementäjän työtä keskenään.) Anteeksi lillukanvarsiin takertuminen, tuollainen luvuilla kikkailu ja yritykset vaikuttaa luomalla mielikuvia lukujen esitystavalla ei vain oikein nappaa.



Selitin kertaalleen, että hapenpuutteesta (ja muunlaisista vammautumisista) johtuvat vammat ja vaikeudet ovat työssäni päivittäin läsnä; näen liiankin hyvin, millaista näiden lasten ja nuorten arki on sekä sen, että noita vammoja ei voi korjata. Selitin vielä kerran rautalangasta vääntäen, että olen tietoinen sektion riskeistä, toipumisajanpituudesta jne, mutta noista riskeistä huolimatta minulla on levollinen olo, eikä niiden riskien olemassaolo tai ajattelu häiritse jokapäiväistä elämääni. Toisin kuin niiden paniikin ja ahdistuksen sekaisten tunteiden kanssa, joita alatiesynnytys saa minussa aikaan keskusteluista ja asiallisesta, asiantuntijoiden antamista tiedosta jne huolimatta, mikä on tuskin kaikkein ideaalien mielentila olla raskaana ja valmistautua synnytykseen. Tässä vaiheessa kätilö totesi, että kohdallani taitaa olla paras vaihtoehto toimia niin, kuin lääkäri oli jo ensimmäisen sype-käynnin jälkeen papereihini kirjoittanutkin: saan itse valita synnytystavakseni sektion, jos sitä haluan. Käyntiin varattua toista tuntia ei edes käytetty eikä käyty synnytyssalissa ihmettelemässä vempeleitä.



Käynnistä jäi sikäli hyvä fiilis, etten kokenut tulleeni painostetuksi ja tieto siitä, että saan sektion, helpottaa kovasti omaa oloa. Olisin kuitenkin toivonut kokeneen ammattilaisen kanssa käydyltä keskustelulta enemmän juurikin sen suhteen, että kummastakin synnytystavasta voisi kertoa mitään vähättelemättä ja lisäilemättä sekä edut että riskit. Seuraava, kolmas ja toivottavasti samalla myös viimeinen sype-käyntini on parin viikon kuluttua, jolloin tapaan lääkärin.



Tänään alkoi hiihtoloma, ensi viikolla taidan roikkua täällä entistä enemmän ja laittaa kotia vauvaa varten kuntoon.



Mukavaa viikonloppua kaikille!

C 27+

Christinalla olikin paljon asiaa, mutta hyvä niin. :) Itse kun sain esikoisen masuaikana olla mukana valitsemassa synnytystapaa (tosin en hitaana miettijänä ehtinyt päättää mitään, ennen kuin lääkäri puolestani päätti sektion), mua juuri ärsyttivät nuo riskien luettelut ja veritulppaan vetoaminen. Ilmeisesti sama meno jatkuu siis edelleen! ;) Tosin mulla vaihtoehdot olivat siis perätilassa synnyttäminen tai sektio, siltikään lääkäriltä ei oikein irronnut tietoa perätilassa synnyttämisen riskeistä. Miljoonaan kertaan vaan toisteltiin, kuinka vauvan tilaa kyllä seurataan ja tarpeen tullen lähdetään sektio-saliin.. No, onnellinen olen omasta pienestä pojastani, vaikkei synnytystapa ollutkaan itselle se kaikkein mieluisin. Sektiosta ei mulla sinänsä ole pahoja kokemuksia, tietysti toipuminen vie aikansa ja kipu on ekoina päivinä päätä huimaava, mutta siitäkin selviää. :) Eniten mua jäi vaivaamaan omiin odotuksiin pettyminen yms. mutta enköhän niistä vielä yli pääse!



Nyt on pakko päästä sänkyyn, palailen myöhemmin..



Miimi, jolla ei tänäänkään ole pysynyt mikään sisällä :(