Uskaltaisitko jättää 6-vuotiaan

.. pitää mun mielestäni oppia toimimaan myös, vaikkei vanhemmat ole paikalla tai ei saa edes kännykällä kiinni.



Juuri oli jossain arvosteltu sitä, kuinka lapset opetetaan luottamaan kännykkään tyyliin "saa aina äidin kiinni" - entäs jos ei saakaan? Jos kännykkä vaikka katoaa tai menee rikki?



En nyt tosiaankaan tarkoita, että 6-vuotiaan pitäisi pärjätä ilman aikuista koko päivää, mutta jostain se on aloitettava, pikkuhiljaa. Ja myös se, mitä sitten, jos jotain sattuu. Tyyliin: Missä on turvallinen naapuri, kehen voi ottaa yhteyttä. Voi mennä ja kysyä saako soittaa isälle, jos äitiä ei saa kiinni. Jne. toimintaa.

Entäs jos jää oven ulkopuolelle eikä kännykkä toimi, mitäs sitten?

Näitä tilanteita voi miettiä jossain vaiheessa, ja opettaa lapsi toimimaan itsekin.

Eikö paras aika ole se kun se lapsen luonteelle sopii? Myös koululaiselle voi palkata kotiin hoitajan. Kun on jo 7 vuotta maksanut päivähoitomaksuja, niin ihan sama vaikka vielä pari vuotta pidempäänkin.

Tsiisus sentään, 6 v on ihan lapsi!! Ne oppii itsenäisiksi sit 18 vuotiaana!!



Eipä todellakaan mikään ihme, että 14 vuotiaat vetää metsässä kännejä, kun kukaan ei välitä! Ja äidit on vaan ylpeitä, kun "meidän Nico-Petteri on NIIIIN itsenäinen, että ei mun tartte siitä välitää millään tavalla, kun se huolehtii itse itsestään."

Ei ole kyse ns. "liikaa, liian aikaisesta itsenäistämisestä". Lapsen luonteen mukaan. Mutta sanoisin, että valtaosa 6-vuotiaista on itse halukas kokeilemaan tiettyjä asioita yksin, haluaakin olla yksin välillä.



Ikätason mukaan toki.



Lapsilla on ns. herkkyyskausia, jolloin oppii tiettyjä asioita helpommin, esim. itse syöminen, potatus, lukeminen, yksinolo. Lasta kannattaa kannustaa silloin näihin, tukee itsetuntoa.

missä iässä lapsi on valmis.

Kaikki ovat yksilöitä.

Itse olin yksin kotona, en siis missään hoidossa tai ollut kotona hoitajaa kun äiti teki lyhyitä työpäiviä ollessani 5v.

6-vuotiaana aloitin eskarin, mutta iltapäivisin olisn yksin kotona.

En kokenut, etten olisi päjännyt tai että olisin hylätty yksikseni. Pärjäsin mainiosti, ei ollut mitään vaittamista järjestelistä. Oma poikani on nyt 6v. mutta ei tosiaankaan voi jättää yksin. On melko arka luonne, eikä HALUA olla yksin. EN siin jätä - vielä tässä vaiheessa.

Yksin on kyllä muuten ulkona, omassa pihassa mutta katselen sisältä jatkuvasti mitä touhuaa tai olen pienempien kanssa mukana. Yksin, enkä kaverin kanssa kyllä uskaltaisi jättää. Vähän väliä saa lukeakauhujuttuja. 6-v on vielä turhan pieni opettelemaan itsenäisyyttä ainakin mun mielestä,

kotipihaan leikkimään kavereiden kanssa jos itse lähtisit n. tunnin kävely lenkille? Lapsi leikkii pihalla kavereiden kanssa normaalistikin keskenään, mutta ikinä en ole kotoa pois lähtenyt jos ovat ulkona. Onko tapana sattua tapaturmia jos vanhempi ei "läsnä"?

aluksi kiersin pientä kehää että pääsisin äkkiä takaisin jos joku hätä tulee. Nykyisin on pari tuntia omin päin kotosalla, pihalla, luistelemassa. Pakkohan se on tottuttaa ettei koulun alettua itekseen oleminen tule yllätyksenä.Tähän asti (kop-kop) ei ole tapahtunut mitään.

sisälle kotiin kun olivat nyt kesällä 6½-vuotiaita. Silloinkin olin kyllä vain poissa vajaan puoli tuntia, kävin lähikaupassa 200 m päässä. Silloin olivat siis keskenään eikä mitään koskaan tapahtunut. Oven jätin auki että pääsisivät ulos jos sattuisi jotain (lukko oli vähän vaikea saada auki).



Lisäksi pojan olen nyt jättänyt yksin kun olen hakenut sisaruksia hoidosta. Kestää n. 45 minuuttia ja poika on nyt siis 7v3kk.



Vähän kyllä sitten ajattelee että mitä hän tekisi jos jotain sattuisi. Olisihan se hyvä jos hänellä olisi paikka minne mennä jos tulee joku hätä.

Jos jonkun neuvola sanoo hetki itsekseen niin onko se tunti?



Ja osaako 6- vuotias toimia hätätilanteessa oikein tai soittaa puhelimella jos menee paniikkiin?

Jos ei naapurin kanssa SOVI että katsotko lapseni perään niin mitä jos se lähtee jonnekin eikä ole paikalla? Tartteeko edes lapsen perään katsoa jos ei ole niin sovittu? Sinähän se vanhempi olet!



MInusta on ihan käsittämätöntä että täälä netissä taivastellaan miten lapsi on ekat 3 vuotta täysin äidissään kiinni mutta annas kun on pari vuotta vanhempi niin ihan itsenäinenhän se jo on!?!

Käsittämättömiä olette.



Eikö juuri tän lumen aikana joku reppana äiti jättäny 6- vuotiaansa kotiin nukkumaan ja piipahti ulos kaveriaan moikkaan jonka aikana lapsi lähti ulos ja eksyi siihen pihaan. Meni poliisiasiaksi, ja ihan syystä.

Se että äitinikin on 70- luvulla laittanu siskoni 4- vuotiaana kauppaan "vastapäätä" kotia niin se ei kuulu siihen lapsen oikeuteen joka lapsella on. Pitää hoitaa asiansa oikein. Eikä sanoa että johan ennenkin niin tehtiin. Vitsaa ei säästetty ja kuria lapsi tarttee.. Niin, niin..

Meillä kun lapset meni jo 6,5v kouluun (marras ja joulukuun lapset) niin källä siinä luottamusta vaadittiin koulumatkojen yms suhteen.

olen viime aikoina jättänyt kauppareissun ajaksi kotiin isoveljensä (8v) seuraan ja käynyt 500 metrin päässä maitopurkin hakemassa. Mutta ulos ei pääse vielä ilman valvontaa, varsinkaan näin pimeillä keleillä.



Asiasta toiseen: Syksyllä menee kouluun, kun on 6,5 v ja en tiedä miten se aamupäivän hoito järjestetään. Esikoisen aikaan olin vuorotteluvapaalla mutta nyt ei voi käyttää sitäkään. On ollut puhetta että mies tekisi iltavuoroa ja minä menisin töihin klo 6.30-14.45 kun on toi liukuva työaika+ että matkaan menee tunti suuntaansa Veli ei pääse enää silloin iltapäiväkerhoon, pahalta tuntuu että lapset olisi keskenään 12-16.



Kyllä Suomessa pitäisi olla iltapäiväkerhot kaikille ala-asteikäisille.

kyllä minä jo tokaluokkalaisena halusin tehdä mitä huvittaa iltapäivisin: leikkiä, lukea, hyppiä narua, luistella, laskea mäkeä... Eikä kännyköitä oltu keksitty. Mitä lapsista nykyään tulee, lihavia, arkoja, avuttomia?

olen viime aikoina jättänyt kauppareissun ajaksi kotiin isoveljensä (8v) seuraan ja käynyt 500 metrin päässä maitopurkin hakemassa. Mutta ulos ei pääse vielä ilman valvontaa, varsinkaan näin pimeillä keleillä.

Asiasta toiseen: Syksyllä menee kouluun, kun on 6,5 v ja en tiedä miten se aamupäivän hoito järjestetään. Esikoisen aikaan olin vuorotteluvapaalla mutta nyt ei voi käyttää sitäkään. On ollut puhetta että mies tekisi iltavuoroa ja minä menisin töihin klo 6.30-14.45 kun on toi liukuva työaika+ että matkaan menee tunti suuntaansa Veli ei pääse enää silloin iltapäiväkerhoon, pahalta tuntuu että lapset olisi keskenään 12-16.

Kyllä Suomessa pitäisi olla iltapäiväkerhot kaikille ala-asteikäisille.

Meidän 6-vuotias meni syksyllä kouluun. On siis syntynyt joulupäivänä 2001, joten aloitti koulun ollessaan 6-vuotias.



Meillä koulussa on käytössä alun pehmeä lasku, jossa ekaluokkalaiset käyvät koulua vuorossa. Lapsellani siis alkoi koulu heti 2. koulupäivänä klo 10.00 ja siitä se sitten jatkui seuraavat 5 viikkoa samalla tavalla. Sanoisin, että onneksi olimme jo aikaisemmin harjoitelleet yksin olemista ensin lyhyiden 10 min pätkien ja myöhemmin tunnin kauppareissujen ajan. Kyllä olisi ollut todella, todella kinkkinen tilanne, jos lapsi ei olisi tottunut olemaan yksin äidin postilaatikolla käymistä kauempaa.



Ei, meillä ei ole isovanhempia samalla paikkakunnalla ja ei, meillä ei todellakaan ole varaa palkata lapselle hoitajaa kahden päiväkoti-ikäisen lisäksi. Kaikki on sujunut hyvin ja itse asiassa parin kuukauden koulussa käynnin jälkeen lapsi alkoi haluta iltapäiväkerhosta aikaisemmin kotiin ja on nyt yksin kotona n. 1½ h ennen kuin tulemme kotiin.



Miten te ajattelitte lapsen oppivan koulutielle jos ei koskaan ole yhtään yksin ja vastussa itsestään? En nyt osaa sanoa onko 1 h yksin pihalla kovin hyvä idea, kommentoin lähinnä näitä keskustelun sivujuonteita joissa 6-vuotias eksyi kotipihassa ja siitä tuli poliisiasia. Varmaan eksyy juu jos ei koskaan ole missään itsekseen ollut.

poika leikkii hänen lapsensa kanssa...

Ovat rymynneet pitkin pihoja ihan vapaasti n. 5-vuotiaasta alkaen ja sitä ennenkin sovitusti kulkeneet "omalla" tiellä kavereille ja takaisin.



Olen jättänyt 6-vuotiaan yksin ja myös 5-vuotiaan pikkuveljen kanssa n. tunniksi, 7-vuotias on sitten ollut jo useamman tunninkin yksin.



Ikinä en ole pakottanut lapsiani jäämään yksin, aina on ollut mahdollisuus järjestää heidät joko mukaan tai aikuinen jäämään kotiin.



Lapset tietävät hätänumeron ja mistä hakea apua. Säännöt ovat selvät.

Ei ole ihmekään, että lapsi lähtee seikkailemaan jos hänet on jätetty nukkumaan eikä ole kerrottu, että äiti ei ole sisällä. Ja on kyllä kummallinen 6-vuotias jos omaan pihaan eksyy!

lapseni ollessa 5-vuotias aloittaessaan eskaria, olisin ollut aivan kauhuissani ja taivastelijoiden rintamassa. Silloin aloimme harjoitelemaan juuri 15-20 min yksin olemista ja tunti pihalla olisi tuntunut ihan pöyristyttävän kauhistuttavalta.



Se vaan on jotenkin niin käsittämättömän iso se muutos, joka tapahtuu eskarivuoden aikana suurimmalla osalla lapsia. Oma reviiri alkaa kasvaa ja meillä mm. eskarin jälkeisenä kesänä, jolloin lapsemme oli n. 6½-vuotias, sai pihalla ulkoilu aivan eri mittakaavan kuin aikaisemmin. Pyöräilivät kavereiden kanssa lähitienoilla (meillä rauhallinen omakotitaloalue ja talo päättyvän kadun varrella, josta alkaa hiekkatie ja koulun alue) ja leikkiä metsässä siinä lähellä periaatteella silloin ja silloin kotiin ilmoittautumaan. Tärkeää on tietenkin se, että lapsi tietää miten toimia jos tulee hätä - meillä esim. naapurit ovat se tuki ja turva vaikka ei ole erikseen joka kerta tietenkään sovittu, että nyt meidän se ja se on sitten yksin kotona.



Nyt koululaisena lapsemme ei suurin surminkaan haluaisi käydä iltapäiväkerhossa ja meilläkin on sovittu klo 15 kotiin lähtemisestä. Nauttii omasta ajasta ja leikkirauhasta. Toki tämä on lapsikohtaista, kaverin pojalle oli tosi tiukka paikka koulun alettua jäädä aamuisin yksin ja lähteä kouluun.

Tuon ikäisen voisin jättää 5 minuutiksi yksin katsomaan telkkaria. Ulos en jättäisi yksin, koska lapsi saattaa keksiä mitä vain. Ja ne muut lapset voivat myös keksiä jotain tyhmää.

ovatko kaverit esim. naapurissa asuvia lapsia? Onko mahdollista, että voisit pyytää vaikkapa naapuria katsomaan lasten perään sillä aikaa kun olet lenkillä?



Itse en luultavasti uskaltaisi, koska jostain syystä joku on istuttanut muhun sen uskon, että jos en ole paikalla, jotakin tapahtuu varmasti - ja jos jotain tapahtuu, tietävätkö lapset itse, miten tilanteessa tulisi toimia? Osaisivatko he hakea apua esim. naapurista? Mutta tiedän kyllä, että toiset vanhemmat uskaltavat, esimerkiksi oma äitini saattoi hyvinkin jättää minut jo alle 6-vuotiaana yksin pihalle kavereiden kanssa leikkimään (sekä valvomaan nuorempia sisaruksiani) lähtiessään esim. kauppaan. Tosin hän kyllä kävi meidän kanssa tarkkaan läpi, mitä tulee tehdä, jos tulee jokin hätä, ja oli myös sopinut yhden naapuruston äidin kanssa, että tarvittaessa voimme mennä sinne kysymään apuja.