Olen ihastunut ystäväni mieheen.

ap

Mikäs tuossa on oikeasti hankalaa?



Nautit rauhassa ihastuksen tunteesta, mutta et tee sille mitään.





Aina voi käydä ikkunaostoksilla vaikka on rahat lopussa.



Mut älä nyt kaiva mistään mitään luottokorttia esiin.

Ihastumisen tunne on ihanaa, tiedän. Näet tästä miehestä vain hyvät puolet, varsinkin, jos hänkin on vähän ihastunut sinuun. Ei siinä ole mitään pahaa, että ajattelee toista, tai ei sille ainakaan mitään voi. Mutta sen sinä itse voit päättää kuinka pitkälle annat mennä. Toivon, että pidät järkesi mukana ettekä loukkaa kumppaneitanne ja ystäviänne ja lapsianne..

Olen minäkin ihastunut mieheni kavereihin, työkavereihin ja vaikka kehen, mutta pientä flirttiä lukuunottamatta olen pitänyt tunteeni omana tietonani. Aina olen selvinnyt, vaikka kerran luulin olevani jopa rakastunut ja tuon ihastumisen laantumiseen meni vuosi. Nyt olen tyytyväinen, etten tehnyt mitään hätiköityjä ratkaisuja.

pidä kiinni siitä mikä on pysyvää. Laitan lapseni elämässä kaiken edelle, myös omien halujeni. En halua hajottaa heiltä perhettä, vaan pyrin tekemään paljon myös suhteen (aviomies) eteen, vaikka välillä tympii rankasti, nytkin... ;)



Voithan tietty kerran panna sitä ja katsoa onko se niin auvoista. Mutta jos jommankumman kantti pettää ja asia tulee ilmi, voit hyvätellä aika monta asiaa elämässäsi,....

Juuri niinhän se menee. En aio tehdä mitään ja nautin vaan tästä tunteesta. Sitä vaan kaipaisi enemmän, kun on ihastunut. Kosketusta, halauksia, suudelmia. Mutta niitä ei tule, se on pakko hyväksyä. Olemme halanneet pari kertaa onnittelujen yhteydessä ja muistot niistäkin muutamista sekunneista....



Rakkauden alkuhuuma on ihanaa aikaa ja siitä on niin kauan, kun olen sen kokenut. Eikä sitä saa koskaan takaisin, siitä on vaikea luopua, niin vaikea.



ap

ap

Älä annan homman edetä alkua pitemmälle. Ihastunut haluaa luonnollisesti koko ajan lisää. Tunne on ihana ja sitä olisi kiva ruokkia, mutta mitä enemmän annat periksi, sitä syvemmällä kohta olet paskassa - suomeksi sanottuna!



Eteneminen aiheuttaa lopulta vain mielipahaa ja huonoa omaatuntoa, joka heijastuu myös omaan parisuhteeseen. Sitä ikään kuin kaivaa koko ajan syvemmälle, mutta perille ei pääse koskaan. Ja mitä syvemmälle on kaivautunut, sitä tuskaisampaa on nousta.



Kun tunteet saa pidettyä siinä harmittomassa ykkösvaiheessa, niin jutusta ei ole kenellekään haittaa. Silloin voit nauttia hetken pienestä vipinästä ja pystyt myös päästämään siitä irti satuttamatta itseäsi tai muita.

Aikuisen ihmisen on hyvä ymmärtää, että kaikkea ei voi saada. Eikä kaikkea ole järkevää edes tavoitella.



Se, että kirjoitat tänne aiheesta kertoo sen, että aivan liikaa uhraat aikaa ko. mieheen. Voit loppupäivän ajatella omaa miestäsi.

Yritän toimia oikealla tavalla. Asiaa vaan vaikeuttaa sekin tosiasia, että oma parisuhde on ollut niin väljähtynyt jo kauan aikaa. Siksi ehkä liikaa innostun tästä ihastumisen tunteesta.



ap