Keltikangas-Järvisen haastattelu päivähoitoasioista

kuuntelen juuri kun mies oli kuullut haastattelun autossa radiosta ja suositteli kuuntelemaan.



Tuntuu olevan aika selkeitä ja voimakkaita mielipiteitä. Esim. äidin pitäisi olla kotona lapsen kanssa noin puoleentoista ikävuoteen, alle 3-vuotiaan olisi hyvä olla perhepäivähoitajalla mieluummin kuin isossa päiväkotiryhmässä.



Kannattaa kuunnella, kiinnostavia pointteja lapsen kehitysvaiheista (esim. separaatioahdistus 9-kuukautisella, jolloin lapsen pitäisi olla äidin kanssa).

Mutta itselle on tuollaisen johtopäätöksen synnyttänyt tavallisen ihmisen tavallinen arkijärki.



Lapsi kunnolla käveleväksi ja puhuvaksi ennen kuin viedään mihinkään hoitoon ja mitä pienempi lapsi, sen kodinomaisempaan hoitoon.



Kolmivuotiaasta ylöspäin lapsi voi ihan hyvin olla asiallisessa päiväkodissa päivänsä ja pelkästään kotona en pitäisi kouluun asti.



Ihan ilman kasvatustieteen opintoja.

päivähoitomyönteinen.



Ennen oli selkeästi alle 3-vuotiaiden kotihoidon suurin puolestapuhuja.

Ettei tarvitse professorin sanomisia ninamikkosten selittää parhain päin, vaan saa ihmiset itse kuunnella, mitä on oikeasti sanonut.

On sitä edelleen

päivähoitomyönteinen.

Ennen oli selkeästi alle 3-vuotiaiden kotihoidon suurin puolestapuhuja.

syöttänyt mitään kotihoitopakkoa tietyn ikäisille. Tottakai pienelle lapselle (esim. alle 1,5v.) on paras paikka olla kotona mutta useimmista päivähoidetuista (niinkuin kotihoidetuistakin...) tulee ihan terveitä ja täysjärkisiä aikuisia, kunhan hoitomuoto ja resurssit ovat lapselle sopivat ja riittävät. Ja näistä K-J on puhunut enemmänkin kuin pelkästä kotihoidon autuudesta. Eli pieni ryhmä, pysyvä/pysyvät hoitaja/t, samana pysyvä lapsiryhmä, lyhyet hoitopäivät, kodinomaisuus, riittävän matala melutaso. Näyttäkääpä jostain ihan mustaa valkoisella, missä K-J sanoo, että alle kolmivuotiaat on hoidettava nimenomaan kotona.

Mutta itselle on tuollaisen johtopäätöksen synnyttänyt tavallisen ihmisen tavallinen arkijärki.

Itse hoidin kotona kolmevuotiaaksi. Mutta siis selvästi tuossa kolmen vuoden tietämissä lapsessa tapahtui muutos, jonka jälkeen ei tuntunut enää pahalta viedä sitä päivähoitoon.

Lisäksi olen kokenut oikeiksi ne säännöt, että lapsi voi olla yökylässä kodin ulkopuolella niin monta päivää kuin on ikävuotta. Niin se vaan meni, todella hyvin matsasi oman intuition kanssa.

Nuo on aina sellaista omien mielipiteiden tunkemista auktoriteetin suuhun.



Tuossa haastattelussakin sanoo, että äidin olis hyvä olla yli sen noin 9-kuisena tulevan eroahdistuksen lapsen kanssa vallan. Ja sen jälkeen voi jatkaa isäkin, jos on ollut läsnä lapsen elämässä kiinteästi.



Sen sanoo, että alle 3-vuotias ei sovellu lapsiryhmään, vaan olemassaolevista hoitomuodoista paras on perhepäivähoito. Tai sellainen hoitaja kotona, joka hoitaa pari naapurin lastakin vuorotellen parissa eri kodissa.



Se niistä Mikkoskan siteerauksista, että lapset on hoidettava kotona ja vain huono äiti vie hoitoon ennen kouluikää.



Ei kai kukaan oikeasti kouluja käynyt ihminen sellaisia vouhkien juttuja puhu.

vaarantavat monen lapsen stressivasteen kehityksen ja ryhmäkokoja pitäisi saada pienennettyä (max. 7 1-3v/max 14 isompien lasten ryhmässä). K-J on huolissaan stressivasteen kehityksestä, sillä se tulee ole merkittävä syrjäytymistä määrittävä tekijä.



K-J on myös sitä mieltä, ettei alle 3 vuotias opi sosiaalisuutta päivähoidossa, se on aivan väärä motiivi viedä lapsi hoitoon. Hänen mielestään lapsen kehitykselle olisi parasta olla kolmivuotiaaksi kotihoidossa.

(ja ilmeisesti toiseksi parasta olla perhepäivähoidossa)

kerhoissa, puolipäivähoidossa? Tässä taas unohdetaan se lapsen paras.



10-kuisen raahaamisessa päiväkotiin ei ole mitään järkeä!



Äiti kotona ja lapsilla rauhaisa aamu. Sitten leikki-ikäiset kerhoon yms.



Miksi tästä on tehty vastakkainasettelu?

Lapsilla pääsääntöisesti on kuitenkin parempi osan päivää kotona kuin 10h tarhassa.