Hei kaikki dysfasia-lasten vanhemmat! Olisi kysyttävää.
Meillä 6-vuotias poika, jolla todettu dysfasia noin 1,5 v sitten.
Nyt alkaa koulu-asiat olemaan ajankohtaisia asioita ja olenkin miettinyt, miten ne oikein menee.
Sen verran kielellisiä vaikeuksia meillä on, että ei tule pärjäämään normaalilla luokalla, vaan menee dysfasia-lapsille tarkoitettuun kouluun.
Sitä vaan mietin, että kuinka pitkälle tulevaisuuteen ongelmat vaikuttavat?
Miten peruskoulun jälkeinen opiskelu?
Miten työelämä onnistuu?
Meillä poika on muuten täysin itsenäinen ja oikein reipas, kuin kuka tahansa 6-vuotias. Sukulaisetkaan eivät ole huomanneet pojassa mitään erikoista (emme ole siis niistä puhuneet).
On siis vain näitä kielellisiä vaikeuksia, ongelmia ohjeen ymmärtämisessä, suppeutta sanavarastossa, ikäänkuin hän ei puhuisi omaa äidinkieltään.
Joutuuko siis esim ammattikoulussa jollekin erityislinjalle vai meneekö ongelmat ikäänkuin ohi?
Auttakee tietämätöntä.
Kommentit (3)
Kyllä tässä kieltämättä on tullut murehdittua ja varmasti paljon turhaankin.
Lähtöasetelmista paljon on jo kehitystä tapahtunut, kiitos eri terapioiden.
Väkisinkin vaan miettii, miten nykyään erityislapset elämässä selviävät, kun tuntuu, että kaikkialla vaaditaan täydellisyyttä.
On vain niin kovaa tämä maailman meno.
Ja todellakin toivon, että jaksaisin vielä enemmän kannustaa ja tukea, mutta väkisinkin joskus hermostuu ja tuntuu, ettei jaksa.
Ja sitten hetken päästä tunnen syyllisyyttä taas siitä.=((
Mutta kai se on sitä omaa sopeutumista ja epätoivoa siitä, kun ei itse pysty lastaan auttamaan.
Eikä se tietenkään helppoa eikä mukavaa ole kuulla opettajilta ja terapeuteilta lapsen ongelmista (toki tuovat esille myös vahvuuksia ja kehitystä) ja "vioista".
Mutta ei se ongelman kieltäminenkään mitään auta.
Kiitos vinkistä, taidankin tarttua kirjaan ja joku vertaisryhmä olisi ehkä tarpeen.=))
Hei, minulla samanlainen elämätilanne eli dysfasia lapsella. Mietin samalaisia asioita.
Mutta uskon omaan lapsen tulevaan hyvin toimeen tulevaisuudessa, lapsella on hyvä visuaalinen taito ja fyysinen osaaminen. Mutta ajatus erityiskoulusta oli vaikea, toivon että se on tehokas ja siitä pääse paari vuoden jälkeen tavakouluun.
Harmitta kuitenkin, että hän ei pääse heti kotin lähelle koulun.
Olisi niin mukava jos koululaisi opettaisi tukeman luokkakaveria ja tekemaan yhteistyötä, sen avulla erityislapsetkin pääsesit tavaluokaan. Niin tavalliset lapset oppisivat huomioimaan ja autamaan ihmisia kenella erityistarpeita. Mutta nykyään on koulussa just sellainen suhtauduminen, että tee itse ja älä missa tapauksessa näyttä naapurile, älä autta toisia.
Ja erityislapset, pikkuset 6-7v kulkevat toiselle puolelle kaupunki kouluun
Dysfasioita on niin kovin monenlaista, ettei lasta tuntematta voi sanoa miten tulevaisuus onnistuu. Kehitystä tapahtuu varmasti koko koulun ajan ja hienoa, jos pääsette erityiskouluun, jossa lasta tuetaan ihan erilailla kuin normaalilla luokalla. Lapsen tulevaisuuteen vaikuttaa paljon millaiset ovat hänen dysfasia ongelmansa eli onko pääpaino puheen ymmärtämis- vai puhumispuolella. Voi olla että jonkinlaisia ongelmia on loppu ikä, mutta iän myötä tapahtuu varmasti korjantumista ja lapsi / nuori oppii kompensoimaan oireita. Nykyään on voidaan ammattikouluissa ottaa jo ihan normaalailla luokilla huomioon nuoren erityisongelmat. Sitten kaikenlaisia ava- ja starttiluokkia joilla mietitään mikä minusta tulee isona ja joissa kartoitetaan taitoja ja vaikeuksia ja mietitään niiden pohjalta tulevaisuutta. Lisäksi on ihan erityisammattikouluja, jos ei opiskelu onnistu normaalissa amiksessa.
Nyt on parhaillaan erilaisille sopeutumisvalmennuskursseille haku, Joten jos ette vielä ole olleet sopivalla dysfasialiiton kurssilla ja hakekaapa ihmeessä; suosittelen lämpimästi.
Luin itse äsken tämmöisen kirjan, kertoo kuin dysfatikot pärjäävät kun yritystä ja kannustusta riittää.
Leena Mäkelä: Pojat : Kotiäidin sotaromaani : kirja autismista ja dysfasiasta
Joka tapauksessa älä turhia vielä murehdi; kaikki järjestyy aikanaa ja lapsen kehitys voi vielä yllättää.