Hyvätuloiset: Uskotteko että teidän työnne on paljon pineituloisemman työtä arvokkaampaa?
Ajatellaan esimerkkinä vaikka näitä:
Siivoustyönohjaaja yksityisellä puolella ansaitsee 1200e/netto ja kopiokonekorjaaja eräässä firmassa 5500e/kk.
Kumpikin on tehnyt työtään 25 vuotta ja 40h/viikko.
Kumpikin on työpäivän jälkeen väsynyt eikä kykenisi työnsä ohella lisätyöhön eli käytännössä kumpikin antaa itsestään sen mitä on annettavana. Kumpikin on lähtenyt työelämään ammattikoulupohjalta ja on koulutettu työn ohessa vuosien varrella nykyisiin taitoihinsa ja tehtäviinsä.
Siivoustyönohjaajalla on kahdeksan alaista ja ison laitoksen päivittäistarviketilaukset vastuullaan. Hän joutuu myöskin pari kertaa kuussa ajamaan autollaan 80km päähän etäkohteeseen järjestämään asioita. Usein hän joutuu myös tuuraamaan sairastunutta alaista oman työnsä lisäksi ilman lisäkorvausta koska sijaisia ei ole saatavilla.
Kopiokonekorjaaja päivystää työpaikallaan ja kulkee autollaan tarvittaessa ympäri pk-seutua huoltamassa toimistolaitteita. Hänellä on paljon etuja: Työmatkoja koulutusmielessä (=käytännössä 80% matkasta huvituksia), lounarit jne. muita etuuksia.
Millainen työ on sinusta vain n. 1200e/kk arvoista täydellä viikkotuntimäärällä?
Onko vähän kouluttautuneen panos (= vaikka siivoojien/hoitajien/rakennusmiesten tms. fyysinen rappeutuminen nuorella iällä eli tukielimistön uhraaminen) pienempi panos kuin korkea koulutus eli henkinen uhraaminen työelämässä?
Kommentit (15)
hyväpalkkaiseen työhön vaaditaan paljon osaamista ja itse työ on haasteellisempaa kuin pienipalkkaiset työt.
Muuten en usko että toisen työ olisi arvokkaampaa kuin toisen.
Eikä se tarkoita ette arvoistaisi sitä, että siivotaan ja hoidetaan lapsia jne. päinvastoin. Homma kuitenkin on niin, että en usko, että läheskään kaikki matalapalkka-alalla työskentelevät selviytyisivät minun töistäni.
ja alalta, minne ei halukkuutta ylenmäärin ole. Laaja fysiikka ei kerää lukioissa tarpeeksi opiskelijoita, saati sitten alat siitä eteenpäin.
Siksi tässä määrää kysynnän ja tarjonnan laki. Meitäkin tarvitaan, joten pitää maksaa, että joku tähän suostuu.
Hoitoala on äärimmäisen tärkeä, mutta jostain syystä sinne riittää halukkaita opiskelijoita. Sinne eivät kaikki pääse sisään, meille jää vuosittain avoimia paikkoja yliopistolle, kun halukkaita ei löydy.
niin miten selitätte, että minä, 10v koulutettuna myyjänä ollut saan vähemmän kuin 17v kesätyöntekijä stora ensolla, jolla ei ole mitään työkokemusta.
Ekaa kertaa meni viime kesänä töihin ja sai 12e/h, itse saan 10.50e/h. Eikä kovin raskasta työtä ole nuorella herralla.
Aika moni matalapalkka-alan ihmisistä on koulu- ja opiskeluaikoina mennyt sieltä, missä aita on matalin, jopa naureskellut opiskelun tarpeettomuudelle, halunnut suoraan peruskoulun jälkeen töihin. Sitten aikuisena yhtäkkiä huomataan, että jo yläasteajoista kovasti osaamisensa kerryttämisen eteen työtä tehneet, korkeakoulutuksen hyvillä papereilla hankkineet ystävät/tutut ovat kovapalkkaisissa töissä ja halutaankin samaa "mulle myös" -asenteella. Tässä kuitenkin unohtuu se, että niin makaa kuin petaa..
t. 5t kuussa tienaava maisteri
minä 4500 euron kuukausipalkalla pyörittelen ja anlysoin lukuja ja yritän ennustaa tulevaisuutta (controller)
Ja ihan varmasti poliisi, palomies, sairaanhoitaja tekee paljon arvokkaampaa työtä puolta pienemmällä palkalla
Eihän palkalla ole (juuri) mitään tekemistä arvostuksen eikä välttämättä koulutuksenkaan kanssa. Palkalla on sen sijaan aika paljon tekemistä sen kanssa kuinka paljon löytyy sellaisia ihmisiä, jotka suostuvat, osaavat ja kykenevät tekemään sitä työtä.
Ilmeisesti juuri lennonjohtajien palkkaus perustuu juuri tuohon. IHmisiä, jotka hallitsevat lennonjohtotilanteen vaatimukset ei vaan ole pilvin pimein. Koulutus sinänsä ei kai ole mikään pisin mahdollinen.
Toinen näkökulma on tuottavuus: jos sillä yhden työntekijän työpanoksella tienaa työnantajalle paljon rahaa, niin siitä voidaan enemmän maksaakin.
Esimerkiksi yritysmyynnissä oleville myyjille voidaan maksaa isojakin bonuksia. Jos vuoden myyntityö johtaa vaikkaa 200 miljoonan euron kauppaan, niin ei tunnu paljon missään maksaa vaikka sitten 200 000 euroa myyntipalkkiota. Tuolla 200 miljoonalla taas työllistää vaikka karkeasti laskien 400 insinööriä vuodeksi. Eiköhän kannata palkita sitä kaveria, joka pystyy tuollaisen kaupan tekemään?
Nettopalkkoja nyt ei yleensä kannata verrata, koska nettopalkkaan vaikuttavat asuinkunta, kuuluuko kirkkoon, työmatkojen pituus, kotitalousvähennysten määrä ja asunto- ja opintolainojen korot.
jotu työskentelee esimerkiksi hoitajana tai puuseppänä sen vuoksi ettei ole jaksanut/viitsinyt opiskella parempipalkkaista ammattia.
Hoitajan työ ei ole herkkua eikä sitä lähde tekemään kukaan ellei tunne sitä jollain tasolla kutsumusammatiksi.
Mieheni on puuseppä ja hän valitsi alan koska on _todella_ hyvä työstämään puuta. Toisinaan on ahdistavaa että hänelle ei makseta 5 vuoden opiskelun ja 7 vuoden työkokemuksenkaan jälkeen enempää kuin 1400e/kk.
Meillä on taloudellisesti vaikeaa selvitä ja hän on epätoivoissaan miettinyt alanvaihtoa johonkin parempipalkkaisiin ammatteihin mutta olen tähän mennessä jarrutellut koska tiedän miten paljon hän pitää työstään ja ajattelen että työssä viihtyminen on ainakin toistaiseksi ensisijalla.
Yrityksen perustaminenkin on käynyt mielessä (esimerkiksi entisöintiä/tilaushuonekalujen valmistusta) mutta alalla on erittäin kova kilpailu jättiyritysten vuoksi jolloin pienempi yritys ei todennäköisesti pääse alkua pidemmälle ilman valmista asiakaskuntaa.
Tällaisissa tilanteissa epätoivo saa joinain päivinä aikaan pienehkön katkeruuden kun joutuu laskemaan senttejä kaupassa..
Jos mieheni tienaisi _hyvästä_ työstään edes lähelle keskiansioita (edes 2200e) niin meidän elämämme olisi huomattavasti sujuvampaa ja tuntisi että hänen työpanostaan arvostetaan.
Milestäni kaikki työ on arvokasta. Jos ei olisi, sitä ei teetettäisi lainkaan. Mikä työ on kenenkin mielestä arvokkaampaa kuin joku muu työ? Minusta tämä on puhtaasti itse kenenkin henkilökohtainen näkemys ja palkasta sitä ei voi päätellä.
Palkka maksetaan kysynnän ja tarjonnan lakien perusteella, tärkeimpänä argumenttina työehtosopimusten palkkaperusteissa on työn vaativuus. Eri työehtosopimukset eivät kuitenkaan ole verrattavissa muihin. Kannattaa tutustua eri alojen TESseihin siinä vaiheessa kun miettii urasuunnitelmiaan.
Arvostan suuresti esim. sairaalamme laitoshuoltajia, jotka omalla työpanoksellaan pitävät paikat siisteinä ja pöpöt kurissa. Siinäkin asiassa on suuri vastuu, huolimattomalla työllä voisi saada paljon tuhoa aikaan. Itse olen lääkäri ja oma työni on tärkeää sitten toisella tavalla, mutta en katso olevani mitenkään muita työyhteisön jäseniä arvokkaampi. Jokaisella työntekijällä - oli se sitten laitoshuoltaja, sairaanhoitaja, lähihoitaja, osastonsihteeri tmv.- on oma tärkeä merkityksensä, jota ilman kokonaisuus ei toimisi. Valitettavasti on myös työntekijöitä, jotka luulevat olevansa enemmän kuin jotkut toiset, mutta näinhän se taitaa olla vähän joka paikassa.
Viimeisestä kysymyksestäsi minulla ei ole selkeää kantaa. Mutta pohdin sitä, että aiheuttavatko nämä työt aina välttämättä tuota fyysistä rappeutumista? Ainakin osa porukasta tuntuu olevan fyysisesti varsin hyväkuntoisia.
Ei esimerkissäsi eikä muuallakaan.
Esimerkkisi palkkaero varmaan johtuu paljon perinteisestä nais-miesala asettelusta. Kopiokone korjaaja on teknisellä, miehisellä alalla ja siivousala perinteisesti naisten alaa.
Minulle sensijaan tulee lähes jokapäivä shköpostiin kyselyjä siitä, haluaisinko tulla sinne tai tänne töihin.
t: sairaanhoitaja
Korkeassa asemassa toimiva uhraa työlleen paljon enemmän kuin työhön käytetyt työtunnit. Monissa tapauksissa tulee olla aina tavoitettavissa ja tarvittaessa pitää lyhyelläkin varoitusajalla lähteä töihin järjestelemään asioita. Myös stressinsietokyky pitää olla kova. Vaikeiden asioiden hoitaminen (yritysjärjestelyt, yt-neuvottelut, ...) eivät yleensä jätä esimiehiä rauhaan, vaikka "työaika" päättyisikin. Stressistä aiheutuukin sitten omat ongelmansa, riippuen stressijakson pituudesta
Useammin palkka onkin enemmän sidoksissa työn vastuullisuuteen kuin fyysiseen rasittavuuteen. Se selittää esimiesten korkeammat palkat alaisiin nähden.
hyväpalkkaiseen työhön vaaditaan paljon osaamista ja itse työ on haasteellisempaa kuin pienipalkkaiset työt.
Muuten en usko että toisen työ olisi arvokkaampaa kuin toisen.