jos olette saaneet keskenmenon ennen viikkoa 10´...

Eka tuli rv 6+2 ja vuoto alkoi matkalla töistä kotiin. Olin lähtenyt 45min aiemmin, kovien mahakipujen vuoksi. Olin seuraavan päivän saikulla, kerroin pomolle syynkin. Vuoto oli niin runsasta.



Toinen km tuli vasta rv 13+4 ja silloin olin 4 päivää eli loppuviikon sairaslomalla. Ja seuraavalla viikolla lähdin kerran kesken päivän, kun itketti niin paljon (olen töissä lasten kanssa tekemisissä, terv.hoitaja). Pomo ymmärsi hyvin.

Oletteko pystyneet katsomaan sikiötä km:n jälkeen, oletteko ehkä haudanneet tms?

Jouduin ultraan jossa katsottiin mita nakyy ja raskaus olikin noin rv4-5... Sitten alkoi tyhjentymaan pikkuhiljaa ja jain sairaalaan yoksi. Sain viikon sairasloman koska olisi ollut edessa 3 yon tyoputki. Sairaslomakkeeseen kirjoitettiin vain etta viikko saikkua. Tyonantaja ei kysynyt mitaan, enka halunnut kertoa. Seuraavasta raskaudesta kerroin vasta rv20! Olin niin peloissani etta tulee uusi km.



Kerran olin yovuorossa ja tyokaverini alkoi vuotamaan, ja kivut kovenivat, ei halunnut laheta kotiin ja oli ihan hirveaa katseltavaa. Teki yon loppuun tuskalla. sai keskenmenon.

Oli nestettä vatsaontelossa ja istuminen hankalaa.

Hain sitä jo päivällä huonon olon vuoksi - 2 tuntia lääkärissä käynnin jälkeen alkoivat synnytystä vastaavat kivut. Vuosin myös niin paljon, että piti istua vessassa tai suihkussa. Mitkään siteet eivät riittäneet.

Minulla oli aika helppo, lähinnä vain kuin paha kk-kipu, vuoto samaa luokkaa.



Olin pois töistä sen päivän, kun kävin ultrattavana, sitten töihin.



rv8 on niin alussa, että sikiö on pieni, joten ei sitä erottanut siitä muusta roinasta (limaa, hyytymiä, kappaleita istukasta jne), vaikka yritin vähän katsella mitä pönttöön ja siteeseen oli lorahtanut. Myöhemmistä km ei ole kokemusta, ne ovat varmasti rankempia niin fyysisesti kuin henkisesti.

Kysymykseen kannattaako vauvaa katsoa: Ilman muuta! Onhan se oma vauva. Jos vaan on sen kokoinen, että näkee, varmaan rv10 alkaen alkaa näkyä jo kättä ja jalkaa ym, kuukausi kaksi myöhemmin on jo pieni vauva.



Minäkin parhaillaan pohdin, onko keskenmeno, kun rv4 alkanut pahoinvointi ollut lähes viikon pois, tai erittäin lievää, nyt rv6 täyttymässä. Mitäpä muutakaan tästä voi päätellä, kuin että huonosti on tainnut käydä... :-(

KM havaittiin ultrasssa 10+ jotain, oli kuollut kohtuun noin vko 8. Mitään oireita keskenmenosta ei ollut. Silloin oli torstai ja sain ajan lääkkeelliseen tyhnennykseen perjantaille. Sen päivän olin töistä pois, ilmoitin, että mulle pitää tehdä pieni pikainen operaatio (en selittänyt tarkemmin). Maanantaina menin normaalisti töihin. Saikkua olisin pyynnöstä saanut kolme päivää, eli pe-su. Vuotoa tuli tosi runsaasti ja noin kolme viikkoa lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen, ekana kesälomapäivänäni menin takaisin sairaalaan. Rajusta vuodosta ja kovista kivuista huolimatta raskausmateriaalia oli edelleen kohdussa ja jouduin kaavintaan. Siitä olisin saanut taas kolme päivää saikkua, mutta olin kesälomalla.

Oli kuollut rv 8.

Kaavinta sovittiin seuraavalle päivälle, koska oli ruuhkaa ja ei voitu hoitaa samana päivänä.

Itse kysyin lääkäriltä, että tarviiko mun siis nyt tästä ultrasta lähteä töihin takaisin, niin kirjoitti mulle sen päivän (varmaan säälistä, kun näytin niin järkyttyneeltä).

Soitin pomolle ja sanoi joutuvani huomenna pieneen operaatioon, en kertonut muuta.

Kaavinta tehtiin keskiviikkona ja sain saikkua ke-pe. Onneksi oli vapaa viikonloppu, koska vuoto oli runsasta vielä viikonlopunakin.

Meillä tarvii sairaslomalapun liitteeksi lääkärintodistuksen ja siinä oli sitten syy niillä koodeilla eli numerosarjana.

Työnantaja siis halutessaan on voinut selvittää syyn, mutta asiasta ei ole puhuttu, joten en tiedä onko katsonut vai eikö.

Kysymykseen kannattaako vauvaa katsoa: Ilman muuta! Onhan se oma vauva. Jos vaan on sen kokoinen, että näkee, varmaan rv10 alkaen alkaa näkyä jo kättä ja jalkaa ym, kuukausi kaksi myöhemmin on jo pieni vauva.

sain sairaalan lääkäriltä 2päivää lomaa. ja sanoi että terkkarista sitten lisää jos kivut jatkuu. menin mieluusti töihin. enkä jäänyt asiaa kotiin yksin pohtimaan.