Lue keskustelun säännöt.
Voiko 1-v:n antaa adoptioon tai voinko tehdä huostaanottopyynnön? ov
01.02.2009 |
En enää jaksa huolehtia 1-vuotiaasta. Lapsi ei syö, kiukuttelee, itkee ja huutaa koko ajan. Mulla ei vaan enää voimat riitä. Ei tää äitiys muutenkaan ole ollut yhtään sellaista kuin kuvittelin, oikeastaan pelkkää kärsimystä koko ajan. En koe että lapsi "antaisi" minulle mitään, vaatii vaan koko ajan ja mua ahdistaa kun on pallo jalassa lapsen takia.
Voinko antaa lapsen adoptioon tai pyytään sen huostaanottoa? Mites kun mies kuitenkin vastustaa lapsen poisantamista (muttei silti ole valmis jäämään kotiin sitä hoitamaan)?
Kommentit (36)
Kirjoituksesi perusteella et osaa asettua lapsen asemaan ja nähdä, mitä tilanne ja poisantosuunnitelmasi hänen kannaltaan tarkoittaisivat. Silloin se tarkoittaa, että olet jo itse sairastunut niin, ettet näe todellisuutta selkeästi.
Lapselle ja teille löytyy varmasti tukevia toimia kunnasta, tuskin kannattaa sieltä rankimmasta päästä (eli adoptioon tai huostaan antamisesta) aloittaakaan.
Mieti tilannetta vaikka vuoden tai kahden päähän: silloin lapsi on jo isompi ja helpompi, olet toivottavasti saanut voimasi takaisin ja perheesi on pysynyt kasassa. Mutta, tämä kyllä varmaan edellyttää monia parannuksia nykytilaan: sulle apua, lääkäri osannee auttaa tässä, lapselle hoitopaikka/tukiperhe, parisuhdeterapia ja/tai perheneuvolan terapia tulisivat varmaan myös tarpeeseen, että mies näkisi tilanteen sun kannalta objektiivisesti.
Mulla ei ole samaa ollut, mutta äidilläni on. Hän oli halunnut luopua minusta ja abortoida tuolloin odottamansa lapsen (pikkusiskoni). 70-luvulla apua ei ollut paljon saatavissa, mutta onneksi meillä isä ja mummo auttoivat tuon pahimman yli. Ikävää tässä on ollut se, että äiti ei täysin päässyt tuosta yli, ja kertoi minulle ja siskolle toistuvasti, mitä hän tuolloin aikoi ja että hänellä olisi ollut parempi elämä ilman meitä lapsia. Se on ollut raskas perintö pienestä lähtien. Neuvoni on siis se, että koeta säästää lapsi näiltä omilta rankimmilta ajatuksiltasi. Niiden puimiseen on lupa, mutta jossain sopivassa paikassa, lasten korville nämä eivät kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että itselläkin oli jonkinlainen väsymysjakso vauvan ollessa n. 6-9 kk. Yritin ajatella, että tämä on nyt tätä, mutta ei kauaa - yritin ajatella aikaa, kun lapsi olisi parivuotias tai yli ja voisimme käydä hänen kanssaan luistelemassa, uimahallissa, huvipuistossa, matkustaa, leipoa, askarrella jne. Olen itse ehkä enemmän puuhailevaa kuin hoivaavaa tyyppiä.
Tämä vaan ajatuksena siitä, kuinka toivottavasti opit myöhemmin nauttimaan lapsestasi. Toki apua tilanteeseesi kannattaa hakea heti!
t. 15
Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja otin lääkityksen vastaan ja aloitan nyt terapiassa käynnin. Kaikki tämä siksi että olen tasapainoineisempi ihminen ja äiti lapselleni.
Nyt olen vielä jäänyt yh.ksi ja lapsi minulla. Toinen viikonloppu isällään.
Missä päin asut? Olisin mielelläni auttamassa sinua jos vain voisin!!!
Olet uupunut ja väsynyt ja tarvitset apua ja HETI.
Sinun ei pidä väkisin olla koko ajan lapsen kanssa. Soita vaikka sairaalaan ja kerro olostasi niin pääset aika pian sinne lepäämään. Jolloin miehesi on otettava isompi vastuu lapsestaan.
Ole kiltti ja PYYDÄ apua itsellesi!!!
huomata että ap on jälleen vauhdissa ja muut sokeasti tuntuu nää jutut uskovan .
on mahdollista saada ilmaista lastenhoitoapua neuvoloiden kautta. Sitä pitää osata itse vaatia lapsen neuvolatätiltä, joka laittaa lähetteen eteenpäin perhetyöhön tai sosiaalityölle. Perhetyön kautta saa ns palveluseteleitä, joilla voi ostaa esim. mll ostopalveluna lastenhoitoapua haluamanaan ajankohtana. Sosiaalityönkautta ko. lafka maksaa kaikki lastenhoidosta aiheutuneet kulut.
Tämä olisi yksi muoto saada sinulle omaa aikaa ja mahdollisesti vähän etäisyyttä voimien keräämiseen.
Olen pahoillani tilanteestasi. Toivon voimia ja tsemmpiä. Kumpa me kanssasisaret voisimme jotenkin auttaa Sinua, eikä aina vaan puukottaa selkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He saavat lapsellesi heti päivähoitopaikan lastensuojelullisin perustein. Ja vaadit vaikka neuvolasta itsellesi lähetteen lääkärille joka edelleen pistää sinut psykologille. Ja muista vaatia, älä tyydy mihinkään puolinaiseen lupaukseen.
Perheneuvolasta voisit saada apua, sinne tosin on monin paikoin kuukausien jonot, mutta ehkä juuri omalla paikkakunnallasi pääsisit nopeamminkin.
Sitten minäkin kyllä itse masennuksen sairastaneena epäilen, että olet pahasti masentunut. Ihan omasta terveyskeskuslääkäristä voit aloittaa avun hankinnan omaan oloosi.
Onko lapsesi ollut jotenkin erityisen vaativa? Kärsitkö unenpuutteesta? Onko lapsi alusta asti tuntunut jotenkin vieraalta (synnytyksen jälkeisen masennuksen oire)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tällaisia tarinoita on useita. Itse kuulun tähän ryhmään.
Nämä provon huutelijat pelkäävät nolaavansa itsensä kun uskovat tähän. Mutta oli ap tosissaan tai ei niin vastatkaa vaan koska oikeasti on äitejä jotka tuntevat näin.
Suomessa on edelleen lain turvaama subjektiivinen päivähoito-oikeus.Aloita siitä: katos,jaksatko paremmin kun lapsi päivät hoidossa. Jos et iltaisin ja viikonloppuisin jaksa, niin nakitat vaan lapsen miehellesi: eli olet iltaisin paljon poissa kotoa (kirjastoissa, kapungilla, liikuntaa harrastamassa) niin että ovat pakosta kahdestaan tai hanki itsellesi iltatyö. Ehkä miehelläkin jossain vaiheessa sytyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomata että ap on jälleen vauhdissa ja muut sokeasti tuntuu nää jutut uskovan .
Itse kävin läpi vähän samanlaista lapsen ollessa reilu 10 kk. Tosin ehkä vähän lievempänä. Psykologin kanssa juttelin ja neuvolassa myös, ilman tulosta.
Minulle auttoi mielialalääkitys, vaikka en tosiaan tajunnut olevani masentunut. Luulin vaan että minusta ei ole äidiksi ja että lapsen hankinta oli suuri virhe. Enää ei siltä tunnu, olen syönyt lääkettä nyt melkein 1,5 vuotta ja tuntuu että elämä hymyilee taas. AP, joku ehdotti yksityiselle menoa, itsekin kannustan siihen, sieltä minäkin sain apua.
Provon huutelijat, menkää itseenne. Jollakulla voi olla juuri ap:n kuvailema olo vaikka te täydelliset äidit ette sitä usko.
Lapsi saa hyvän ja tasapainoisen kodin. Sellanen "tukiperhe hässätys sekamelska" ei oikeesti ole lapselle parhaaksi. Hienoa että myönnät ettei vanhemmuus/äitiys ollutkaan niin gloriaa kun kuvittelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
k.o. naisesta ei oel *koti*äidiksi, vaikka ihan hyväksi äidiksi muuten olisikin. Kökköä, ettei mies suostu jäämään kotiin ja kantaman korteaan kekoon!
että suurin ongelma ap:llä kuitenkin on se saamaton ja laiska NAHJUSÄIJÄ, joka on tyrkännyt vastuun lapsesta täysin ap:n niskaan. Jos ko. äijä hoitaisi tasapuolisesti lasta (esim iltaisin, jos käy päivisin töissä) niin, että ap saisi päivittäin edes pari tuntia OMAA AIKAA, niin saattaisi ap:kin alkaa näkemään lastaan muunakin, kuin pelkkänä rasitteena.
Eli kannattaisi ap:n pistää se äijäkin vihdoin ruotuun ja osallistumaan lapsen hoitoon. Outoa, että ap pitää tuollaista itsekästä äijää niin ihanana ihmisenä, ettei mokomasta halua luopua...
Onhan se selvää, että on raskasta hoitaa pientä lasta täysin yksin, jos miehenä on tavallaan toinen "lapsi", josta ei ole vastuuta ottamaan ja jota ap ehkä myös joutuu passaamaan.
Ja ap:n kannattaisi vaikka "hampaat irvessä" yrittää osoittaa lapselle hellyyttä päivittäin, pitää sylissä ja viettää kiireetöntä aikaa hänen kanssaan, niin varmasti lapsenkin käytös muuttuisi, kun saisi tuntea olevansa rakastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa ollut paljon ongelmia. Persoonallisuushäiriö, "mikä puhkesi" kun tulin äidiksi. Suunnittelen aina häipyväni tästä....olen masentunut ja paaaljon ongelmia.
joissakin ap:n teksteissä hän asuu ulkomailla perheensä kanssa, joissakin on jo lapsia ja uusi tulokas masussa ja muita tarinoitakin olen lukenut.
aina tuntuu löytyvän vaan uusia juttuja mitä ap on keksinyt
on mahdollista saada ilmaista lastenhoitoapua neuvoloiden kautta. Sitä pitää osata itse vaatia lapsen neuvolatätiltä, joka laittaa lähetteen eteenpäin perhetyöhön tai sosiaalityölle. Perhetyön kautta saa ns palveluseteleitä, joilla voi ostaa esim. mll ostopalveluna lastenhoitoapua haluamanaan ajankohtana. Sosiaalityönkautta ko. lafka maksaa kaikki lastenhoidosta aiheutuneet kulut.
Tämä olisi yksi muoto saada sinulle omaa aikaa ja mahdollisesti vähän etäisyyttä voimien keräämiseen.
Olen pahoillani tilanteestasi. Toivon voimia ja tsemmpiä. Kumpa me kanssasisaret voisimme jotenkin auttaa Sinua, eikä aina vaan puukottaa selkään!