Onneksi lapsemme on jo 1v.

Se kolahtaa vielä kinttuun kun uhma alkaa reilun vuoden päästä.

Kamala sanoa, mutta minusta pikkuvauva-aika on ollut tosi raskasta. En edes muista kummankaan lapsen ekasta vuodesta juuri mitään.



Niin moni hehkuttaa kuinka ihanaa on olla vastasyntyneen kanssa ja vauva-aika on parasta ja helpointa. Ja paskat. Heillä on sitten ollut vauva, joka nukkuu yöt ja lopun aikaa on tyytyväinen.



Meillä molemmat lapset ovat huutaneet ja valvoneet ensimmäisen vuoden. En saanut yli 2 tunnin unipätkää ekaan 8 kuukauteen, alkoi jo ottaa terveyden päälle. Olen laihtunut, koska en ole ehtinyt syödä. No se ei ole kamalaa, mutta kuvaavaa.



Valvon yöt, ja kannan huutavaa lasta päivät. Siinä meidän vauva-aika. Ihanaa kun tuo nuorempi kullannuppu on jo vuoden! Upea persoona, suloinen, ah-niin-voimakastahtoinen, mutta nukkuu jopa öisin. Nyt alan nauttia tästä hoitovapaasta, ja kohta pitääkin sitten mennä taas töihin.

että minulle on turha sanoa, että "odotas kun uhma alkaa", "odotas kun se on 5", "odotas kun se menee kouluun"...



Kaikesta selviää kummasti kun saa joskus nukkua. Ei uhmaikäinenkään huuda 247, eikä se valvota öitä läpeensä. Vauva-aika oli tappavaa. Ja kyllä, olen nuo uhmat ja muut konflikti-iät nähnyt ja kokenut, mutta ei mitään tuohon vauva-aikaan verrattavaa.

Uhman kestää kun saa nukkua niin. Mutta etpä nuku jos sulla on samaan aikaan uusi vauva, kuten monella on.



2

Rakastin toki lastani ja hoidin asiaan kuuluvalla tavalla, mutta täydellinen sulautuminen äidinrakkauteen tapahtui vasta lapsen ollessa vähän alle vuoden. Kaikki alkoi olla niin helppoa. Joskaan en ole koskaan kokenut vauva-aikaa kovin vaikeaksi. Ihminen tekee siitä helposti vaikeampaa kuin se onkaan. Liika hössötys ja tössötys kaikenmaailman periaatteitten kanssa ajaa äidin monesti väsymykseen ja umpikujaan. Ja ei, meillä ei ollut koliikiton, allergiaton vauva.



Toinen lapsemme syntyi, kun esikoinen oli 1v8kk. Kaikki varoittelivat minua siitä, kuinka vaikeata tulisi olemaan. Olin valmistautunut siihen, että ensimäinen vuosi kuljen aamutakissa tukka harakanpesällä. Toisin kävi. Kaikki on sujunut ihanasti, vaikka vaikeitakin asioita on tapahtunut. Äidinrakkaus syttyi toisen lapsen kanssa ensisilmäyksellä ja sekin osaltaan helpotti asiaan suhtautumista.



Välillä tuntuu, että kahden kanssa on helpompaa, kun ei tarvitse mennä enää minkään ohjekirjan mukaan. Oma järki ja äitiys on kasvanut varmaksi oppaaksi lastenkasvatuksessa ja perhe-elämässä yleensäkin.



Kolmatta toivotaan kovasti, toinen lapsi nyt 1½-vuotias.