Vesisynnytyksestä
Missä asennossa on paras ponnistaa?
Olisin halunnut synnyttää keskimmäisen altaassa, mutta kätilö ohjasi ihan luonnottomaan asentoon ja kun se ei onnistunut, niin komensi pois altaasta sängylle selinmakuulle.
Nyt kolmannen haluaisin synnyttää vedessä ihan loppuun asti, mutta siis kuinka?
Olin olettanut, että kätilö osaisi ohjata, mutta kun ei. Asento johon mut ohjasi oli niin että makasin vedessä selälläni nostaen lantiota veden pinnalle ja pitämällä laidoista kiinni, siis hartiat kiinni laidassa. täysin luonnoton asento siis ja ponnistuksen kannalta aivan mahdoton! Kun eihän siinä olisi pysynyt normaalitilassakaan!
Kommentit (15)
Synnytin kolmanteni vedessä, se oli ihana kokemus!
Kättärin altaassa on katossa köysi, josta pitelin kiinni. Olin siis pystyasennossa ja vähän niinkuin roikuin. Kätilö otti vauvasta kopin, kun ponnistin sen veteen.
Kyllähän ne ensin meinasivat komentaa sieltä altaasta tulemaan pois ponnistusvaiheessa, mutta minäpä en suostunut ;)
Tuo puoli-istuva asento voisi olla hyvä.
Muita?
ap
Olis hienoa, jos meil olis edes mnahdollisuus tuollaiseen.
Siis yleensä vesisynnytykseen, en usko, et Tyksis suostutaan siihen, vaikka siel amme onkin (kuulemma)
merkillist, ettei mitää muuta tarottu, ku viljapussii supistuksii helpottaakseen.. Onneks sentää joku tajus salis, et tarviin epiduraalin. Itse menetin puhekyvyn kivuissani. Onneks vaan siks hetkeks kuitenki, et kykenin taas puhuun myöhemmin, kun kivut helpotti.
Infektioriski on mahtava, siksi useimmissa sairaaloissa on koko hömpötyksestä luovuttu. Itseäni kyllä lastenlääkärinä vituttaisi suunnattomasti hoitaa teholla lasta, joka on kamalassa kunnossa siksi, että on vetänyt keuhkot täyteen äidin verta ja paskaa. Ihmsilapsen ei ole tarkoitus syntyä veteen.
Olen myös kuullut, että kätilöt eivät ihan välttämättä haluaisi rypeä siinä eritemeressä lasta vastaanottamassa, miksiköhän...
Jos haluatte luomusynnyttää, älkää synnyttäkö sairaalassa. Kotonakin voi ihan hyvin synnyttää, tosin vauva voi kyllä kuolla. Mutta sehän ei luomuvauhkoja kiinnosta.
Infektioriski on mahtava, siksi useimmissa sairaaloissa on koko hömpötyksestä luovuttu. Itseäni kyllä lastenlääkärinä vituttaisi suunnattomasti hoitaa teholla lasta, joka on kamalassa kunnossa siksi, että on vetänyt keuhkot täyteen äidin verta ja paskaa. Ihmsilapsen ei ole tarkoitus syntyä veteen.
Olen myös kuullut, että kätilöt eivät ihan välttämättä haluaisi rypeä siinä eritemeressä lasta vastaanottamassa, miksiköhän...
Jos haluatte luomusynnyttää, älkää synnyttäkö sairaalassa. Kotonakin voi ihan hyvin synnyttää, tosin vauva voi kyllä kuolla. Mutta sehän ei luomuvauhkoja kiinnosta.
En kyllä tullut ajatelleeksi tuollaista, mitä lastenlääkäri kirjoitti. Mutta toisaalta pitäisihän se äidillekkin selventää, mikä on vesisynnytyksen riskit.
En uskaltaisi varmaan "luomuna" ilman puudutuksia synnyttääkään, jos kerran puudutukset on mahdollista saada.. mutta ihmettelen myöskin edellä olevan lääkärin asennetta; Kannattaisko vaihtaa alaa, jos ihmisten hyvinvointi ja hoitaminen ei kiinnosta??
Tuollaista asennetta tulee yllättävän paljon vastaan...
Avautumisvaiheessa nojasin altaan reunaan ja huojuttelin itseäni ja ponnistaessa kätilöt pyysivät asettumaan puoli-istuvaan asentoon altaan pohjalle. Mielestäni asento ei ollut hankala. Suunnittelin kyllä nousevani altaasta jakkaralle ponnistamaan, mutta en sitten enää päässyt ylös sieltä punkasta. Vauva ui itse pintaan ja siitä kätilö nosti hänet vatsani päälle.
Lapsen ÄIDIN mieltymykset ovat ihan yhdentekeviä, ja jopa vastenmielisiä jos ne aiheuttavat lapselle haittaa. Yllättävän usein törmää myös siihen, että äiti aiheuttaa itsekkyyttään tai ajattelemattomuuttaan lapselle pahaa, ja niiden asioiden hyssyttelyä ei tarvitse kenenkään hyväksyä.
Onneksi ei ollut kuraa!Himppusen noloa :) sille nyt vaan ei voinut mitään.
Onneksi ei ollut kuraa!Himppusen noloa :) sille nyt vaan ei voinut mitään.
ponnistin osan ajasta kyykyssä, suurimman osan ajasta niin, että olin kontallaan nojaten käsillä altaan laitoihin ja siinä asennossa poika syntyikin. Taaksepäin en voinut nojata lainkaan, tuntui pahalta.
Ponnistusvaihe oli aika pitkä (n. 45 min), ja mut olis varmaan saanut nostaa aika monen hengen voimin siinä vaiheessa ylös, vesi helpotti oloa niin selvästi!
Muita kivunlievityksiä en ehtinyt saamaan. Veteen ei tullut mielestäni juuri lainkaan verta, ja vessassa olin juuri käynyt isommalla hädällä ennen altaaseen menoa, joten sitäkään "ongelmaa" ei ollut.
Minä pidin altaan reunoista kiinni, tai kai siinä jotkut kaiteet oli, ehkä? Mies piteli päätäni kun tuntui että muuten se menee veden alle. En lainkaan muista missä asennossa jalat olivat. Ponnistus vaihe oli mielestäni tuskaa ilman kivunlievityksiä, mutta onneksi kesti vain 10 min.
Mielestäni oli miellyttävä kokemus kaikkinensa!
Yksikään paikalla olleista kätilöistä (vuoro vaihtumassa ja opiskelijakin mukana eli aika runsas osanotto oli..) ei rypenyt kanssani eritemeressä ;)
synnyttänyt keskimmäiseni ammeeseen. Itse ponnistin lapsen altaan pohjalle siten, että olin "puolikyykyssä, eli toinenjalka kyykkyasennossa ja toisella jalalla istuin polven päällä. Oli todellahyvä asento ponnistaa, tosin mun ei edes tarvinnut ponnistaa, mun kroppa vaan pukkasi sen lapsen pihalle.
Itse nostin lapseni sieltä ammeesta heti ylöskin kätilön kanssa. Tärkeää oli, että lapseen ei saa koskea ennen kuin on kokonaan syntynyt, koska muuten lapsi voi vetää vettä henkeen.