Haastaako allergia arkesi?

Toukokuun seutu on kamalaa. Stressaan hirveästi kodin siivouksesta (jota muutenkin teen allergioiden takia paljon). Pahoina allergiavuosina lasten kaverit jopa ärsyttävät kun heidän vaatteisaan kulkeutuu kaikenlaista. Stressaan ihon kunnosta ja raapimisesta jne. Retket ja yökyläilyt ei onnistu tiettyinä aikoina. Haen lapsiani (10 ja 14 v) siedätyshoitoon koivulle.

Löytyy siitepöly, eläinpöly, homeitiöt, huonepöly, yms mutta kaikkein pahinta arkea stressaavaa on ollut ruoka-aineallergia joka siis rajoittaa arkea ja hoitojärjestelyjä ja mm kyläilyä jonkun verran. On ollut miettimistä kun 2-vuotiaalla on ollut 6 ruoka-ainetta käytössä. Esim maitoa ei saa mennä edes vahingossa iholle tai reaktiot voivat olla vakavat ja johtaa sairaalaan. Välillä astmaoireiden parissa on vaan kiitollinen kun siihen on sentään lääkkeet. Atopiaan on rasvat ja erikoisvaatteet. Ruoka-aineallergia sitoo perheen kotiin ja omaan keittiöön. Sen kanssa oppii elämään, mutta toivon kovasti että tilanne paranee edes kouluiässä.

matkailun vaikeus. Toinen lapsi on niin rajoittuneella dieetillä, että voidaan matkustaa ainoastaan huoneistohotelleihin, joissa pakastin on käytössä. Mahdottomia ovat esimerkiksi monen päivän matkat isän kotimaahan, jossa ei ole pakastinta ja keittomahdollisuutta joka paikassa. Odotan vaan että ruokavalio jonain päivänä laajenisi.

lapsi ja maitoallergia. Altistus tehtiin 3kk iässä ja oli myös kananmunalle allerginen. Nyt ei kananmuna enää tee mitään ja jos maitoakin vahingossa pieni määrä jossain menee, niin ei ole katastrofi. Mulla ei ole mitään allergioita, miehellä astma ja siitepöly.



Oikeastaan ei tuosta allergiasta enää ole kauheasti vaivaa, siihen on jo tottunut. On osa elämää. Toki välillä kyläillessä vaikeuttaa, kun ei aina ole lapselle tarjottavana mitään ja ulkona syöminen on haastavampaa..harmittaa lapsen puolesta. Omat eväät mulla yleensä mukana onkin kyläillessä. Joidenkin ihmisten on oikeasti tosi vaikea tajuta tuota allergiaa, se ärsyttää välillä.



Se aika kun en vielä tiennyt, että on allerginen, oli kauheaa. Itkua yötä päivää, eikä neuvolassa tädit oikein sanoneet mitään. Vihdoin neuvolalääkäri neuvoi imetysdieetille ja saatiin lähete altistukseen. Elämä helpottui, kun itkulle löytyi syy. Alussa imeysdieetti tuntui vaikealta, mutta siihenkin tottuu. Olen sillä dieetillä edelleen, meillä ei olla käytetty apteekin korvikkeita ollenkaan.



Toivon kovasti, että keväällä kun altistukseen taas mennään, niin olisi jo poissa.

Meidan kaksivuotiaalla on lukematon maara ruoka-aineallergioita ja -yliherkkyyksia. Hanen ainoa sallittu ruoka Neocaten lisaksi on paaryna. Jo tama, miten saamme pidettya pojan talla ruokavaliolla hengissa, on iso haaste ja aiheuttaa aika ajoin isoa huolta ja masennusta. Hanella oli aiemmin myos kukkakaali kaytossa, mutta nyt sekin on muuttunut sopimattomaksi, joten kylla meilla on ihan realistinen pelko, etta lapsi saattaa jaada pian ruuattomaksi. Pelkaa etta hanen iloinen ja tyytyvainen persoonansa hukkuu taas pahanolon ja voimattomuuden alle, kuten ensimmaisen vuoden aikana.



Haastetta aiheuttaa myos matkustaminen, koska olemme monikulttuurinen perhe, jossa aiti ja isa ovat eri maista kotoisin ja asuinpaikkana kolmas valtio. Vakisinkin joutuu valilla matkustamaan paastakseen sukuloimaan ja kaymaan kotimaissa. Ei sita viikon ruokamaaraa jaksa mukaan keitella, ja ylipaansa parinkin paivan sosemaarat niin isolle lapselle saattavat lentokentalla aiheuttaa hamminkia - kukahan semmoista uskoo, etta lapsen ainoa ruoka on paaryna?! Majoituspaikassa pitaa olla jaakaappi tai jos jaa pidemmaksi aikaa, niin varmuus siita etta lahistolla myydaan isoin maarin paarynaa ja etta on mahdollisuus keittaa sosetta. Ulkona ei viitsi perheemme enaa kayda, koska ei ole kivaa itse matata kaiken maailman herkkuja, kun yksi meista joutuu nieleskellen kastomaan vieresta, paarynaahan ei aina huvita syoda.



Joskus on kausia kun kaupassa ei ole paarynaa saatavilla, ainakin siina maarin mita me tarvitsemme, joten joutuu kaymaan useammassa isommassa ja pienemmassa kaupassa metsastysretkella.



En voi laittaa isompaa lasta paivahoitoon tai leikkiryhmiin, koska han tuo sielta kaikki rakataudit kotiin myos pikkusisarukselle, eika tuo voi mitaan laakkeita ottaa - allergisoituu myos niille. Lahistolla riehuu tuhkarokko, mutta me emme vakavan muna-allergian ja muuten kriittisen allergiatilanteen takia MMR-rokotetta lapselle ottaa. Valtamme isompia ihmismassoja. Ei tulisi kuuloonkaan etta jattaisin niin allergisen lapsen jonnekin hoitoon, taalla nykyisessa asuinmaassa ainakin.



Asuinmaassamme ei ole allergisille sopivia puhtaita ruokia tarjolla (joita voisimme lapselle kokeilla) eika allergisille sopivia pyykinpesuaineita. Ne joudumme suuressa osassa tilaamaan Suomesta asti. Paikalliset laakarit ja ravitsemussuunnittelijat eivat auta meita ollenkaan, eika heita edes kiinnostaa. Alammekin nyt kayda yksityissairaalassa Suomessa. Kaikki maksaa lentolipuista ja hotellihuoneista alkaen laakaripalkkioihin ja testeihin asti.



Eksoottisia lihoja tilaamme netista, mutta ne tulevat joskus pilantuneina perille ja ovat pakattu valtaviin laatikoihin, josta syntyy jo melkein kolmannes 2 viikon sallitusta roskamaarasta.



Vuokra-asunnossamme on homeongelma ja polyiset kokolattiamatot.



Tekisi mieli muuttaa lapsen allergiatilanteen takia takaisin Suomeen, mutta koska pojan tarkein ravintolehde on Neocate, jonka saannin eteen joutuu Suomessa piinaamaan lasta, myos niin huonossa kunnossa olevaa kuin meidan lapsemme, niin tolkuttomasti (lue: kaymaan maitoaltistuksissa), mika voi vieda kuukausia aikaa ja sen aikana jaisivat kaikki ruuanmetsastykset keskeen, niin sen takia emme siihen maahan palaa ennen kuin lapsella on ruokavalio laajentunut. Ei ole varaa ostaa Neocatea itse pelastaakseni lapseni vakisin juottamiselta jossain allergiaklinikalla. Nykyisessa asuinmaassamme saamme Neocaten onneksi ilman isompia ongelmia.



Muita ihmisiakaan ei viitsi paljoa tavata, koska masentaa, kun kukaan ei oikein ymmarra tilannetta. Vierailujen jalkeen olen usein monta paivaa ihan maassa. "Joo, paarynaa voi syoda... Mutta mita RUOKAA han syo??" "Joo, mullakin kutiaa valilla kasivarsi jostain syysta." "Allerginen? No paa-asia etta lapsi on terve!" "Joo, tiedan kuinka hankalaa on kaupassa kayda, kun pitaa lukea kaikki tuoteselosteet..." "No eikohan sun oma setakin kuollut 3 kk iassa allergiaan?"



Apua toivomme loytavan ongelmiimme suomalaisilta laakreilta ja rotaatiosta. Ainakin toistaiseksi.



Lapsella oli aiemmin myos poly- ja kissa-allergia, mutta niista olemme paasseet eroon siedattamalla: pitamalla kissamme ja muuttamalla polyisten kokolattiamattojen maahan.

Esikko kohta 6v, nuorempi 4. Isommalla laajat ruoka-allergiat, pienemmällä onneksi alusta asti laajempi ruokavalio. Isompaa alettiin tosissaan tutkimaan vasta, kun hankittiin vakuutus ja vietiin yksityiselle allergologille. Lapsi oli tuolloin 4 kk ja, niin julkisen terveydenhuollon hoitotyöntekijä olenkin, en kovin lämmintä arvosanaa anna oman neuvolani toiminnalle. Pienemmän kanssa osasin jo paremmin pitää puoleni ja selvittelyt saatiin alulle huomattavasti helpommin.

Kotona ollessa (4,5 v.) suurin ärsytyksen aihe oli se, että kaikki ruoka oli tehtävä alusta loppuun itse, ja koska allergiat menevät lasten kohdalla ristiin, meillä tehtiin ja tehdään välillä kolmeakin ruokaa yht'aikaa. Edelleenkään esikoiselle ei löydy juuri mitään arkea helpottavaa kaupasta.

Kyläillessä on yhä oltava omat ruoat mukana, lukuun ottamatta paria kullanarvoista ystävää / sukulaista, jotka pyytävät "sallittujen aineiden" listan ja järjestävät jotain syötävää lapsillemmekin.

Töihin lähtiessä lykästi todella, kun saimme lapset päiväkotiin, jossa on oma, maailman paras, keittäjä, joka mm. osallistuu lasten altistus-eliminaatioihin, joita meillä siis on pyöritetty viimeiset 6 vuotta.

Toiselle mummolle emme voi antaa lapsia yökylään, koska hän ei ymmärrä, että ruoka-aineita todella on vältettävä. Väsyttäviä ovat myös ne epäonnistuneet kokeilut, jonka jäljiltä valvotaan öitä, parannellaan masua ja ihoa ja otetaan särkylääkettä.

Suurin apu meille on ehdottomasti ollut alkuvaiheessa hyvä allergologi - ja läheiset, jotka ovat valaneet uskoa siihen, että olen hyvä äiti. Ei nimittäin tunnu mukavalta kerrasta toiseen vaatia, että lapsi hoidettaisiin asianmukaisesti.

Pojallamme oli hyvin laajat ruoka-aineallergiat syntymästään aina n. nelivuotiaaksi asti. Hankalinta oli se, että tilanne ei ollut stabiili, vaan jatkuvasti joku näytti ärsyttävän ja jatkuvasti piti tehdä tutkimuksia, mitkä kaikki ruoka-aineet allergiaa aiheuttivat. Testeissä allergioita ei näkynyt (!), mutta pääkaupunkiseudun johtavat allergialääkärit pitivät ilmiselvänä, että ruoka-aineet ovat syypää ongelmiin.



Kaikki ruoka piti tehdä kotona, ja jos joskus yövyimme muualla, oli otettava omat ruoat mukaan. Vieraisilla oli kiusallista käydä, koska isäntäperhe mielellään tarjoaa jotain, mutta mikään ei pojallemme käynyt.



Pahimmassa vaiheessa lapsellemme sopi vain kaali ja riisi ja lammas, sekä apteekista ostettu maitokorvike. Näin jälkeenpäin ajatellen ihmettelen omaa väsymistäni tilanteen vuoksi; kerran eräällä allergialääkärillä vain ulvoin, kun vain pari ruoka-ainetta sopi lapselle, ja niitäkin hän kieltäytyi syömästä.



Noin neljän ikävuoden tienoilla allergiat alkoivat hellittää hurjaa vauhtia. Yksi jos toinen ruoka-aine alkoi sopia. Nyt allergioita ei ole lainkaan. Lapsi on 4,5 v. Epäilen tosin, että siitepölyallergia saattaa vuorostaan olla puhkeamassa.

Esikoinen alkoi oireilla 3kk iässä äidnmaidon kautta. Kesti aikansa ennen kuin tajusimme, että kyseessä oli allergia eikä ihan vaan kuiva iho. Lääkäreiltä sain kovin ristiriitaisia ja vääriin imetystietoihin pohjautuvia ohjeita ja mm. käsittämättömiä kehoituksia lopettaa imetys ja siirtyä korvikkeelle. Onneksi löysin imetystuen postituslistan, josta sain imetysmyönteistä ja ajankohtaista tietoa allergioista. Aloin itse dieetata ensin maitoa ja munaa, myöhemmin myös soijaa, sitruksia, tomaattia, mansikkaa, suklaata ja nautaa. Saatuani imetysdieetin kohdalleen pojan oireet katosivat ja voitiin aloittaa kiinteiden kokeilu.



Pikkuhiljaa pojan ruokavalio kasvoi: 1v 4kk iässä päiväkotiin meni pojan mukana lista noin 20 hänelle sopivasta ruoka-aineesta ja pojan jäädessä kotihoitoon 2,5 vuoden iässä kiellettyjä ruoka-aineita oli enää soija ja kananmuna. Nyt 4,5 vuotias poika voi syödä mitä vaan ilman allergiareaktiota.



Imetysdieetin alku oli haastavaa, kun kaikki meni uusiksi, mutta pian löysin korvaavat tuotteet esim. herkulliset kauramaidot, -jäätelöt, -kermat ja -vaniljakastikkeet. Imetys jatkuikin 2 vuotta ja koin sen paljon helpommaksi ja lapsellekin terveellisemmäksi vaihtoehdoksi kuin keinotekoisen korvikkeen metsästämisen.

Lapsena mulla oli "vaan" pöly, sitrushedelmä allergiat + atooppinen iho. Astma todettiin, kun olin 11-12v. Siitepöly allergiat todettiin 14-15 vuotiaana. Ruoka-aine allergiat aikuisena (vaikkakin nuo oudot vatsaoireet sun muut selittyi noilla, joita mulla on ollut lapsesta asti).

Olen siis allerginen:

Siitepöly (leppä, paju, koivu, heinä pahimmat).

Sitrushedelmät

Tomaatti

Sinappi

Mausteet

Porkkana

Raaka peruna

Lanttu

Kukkakaali

Valkokaali

Raaka persikka (purkkipersikka käy)

Ananas ("paistettuna sopii, esim. pitsassa oleva ananas ei aiheuta oireita, mutta purkki- ja raaka ananas aiheuttaa oireita)

Omena (myös käsitelty, esim. siideri tai omena jäätelö)

Päärynä

Kiivi

Paprika

Persilja

Tilli

Luumu

Kirsikka

Selleri

Palsternakka

Äyriäiset

Mansikka

Aprikoosi

Noista omena, mansikka, kiivi, raaka peruna ja paprika ovat pahimmat, muut ovat enemmän ja vähemmän pahoja. Esim. en pysty olemaan samassa huoneessa, missä on tuoreita paprikoita. Silmäni rupeavat välittömästi kutisemaan, turpoamaan ja vuotamaan, jos paprikoita on samassa tilassa :(



Mitä ongelmia tästä on..

-Siitepöly aikaan olen ihan tukossa, onneksi astmalääkkeitä ei kulu normaalia enempiä määriä siitepöly aikaan, mutta nenä on tukossa, silmät vuotaa jne.

-Kuivana aurinkokesänä ja talvisin ihoni on pyllystä, kuiva pakkasilma on myrkkyä iholleni. Välillä raavin ihoni verille, kun kutittaa niin. Onneksi tuota tapahtuu harvemmin.

-Astma on onneksi nykyisin lievä, olen saanut parin vuoden sisällä ainoastaan kolme pahaa astmakohtausta. Tuota kohtauslääkettä joudun ottamaan ehkä kerran kuussa rankkojen treenien jälkeen.

-Ulkona on melkeinpä mahdoton syödä, aina saa tarkistaa, että mitäs tuo ja tuo sisältää. Esim. mausteet on sellainen juttu, että voin syödä pelkästään paria maustetta suolan lisäksi ja jos esim. ravintolassa tilaa mausteetonta ruokaa, saa varmistaa ainakin kolme kertaa, että eihän tässä nyt vaan ole mitään mausteita?

-Äitini ei aikaisemmin uskonut allergioihin, mutta nytpä uskoo..



Olen nyt 27v, onneksi lapset voivat syödä mitä tahansa. Luojan kiitos ja miehelläkin on "vaan" siitepöly allergiat.

Milloin saatte sen kuntoon?

minulla on kanssa itsellä ruoka-aineallergioita

-muna, sitrukset,(sitruunahappo, E330)

-soija, (soijaproteiini E471)

-paprika, suklaa, kaakao,

-kaikki juurekset raakana

-tomaatti(ketsuppi),

- yleisesti kaikki mausteet(suola ja viispippuri((musta, valko, rose, viher ja maustepippurit)) käy)

-laktosi-intoleranssi(laktoosittomat maitotuotteet käy)

naudan ja sian -liha

- siitepöly ja eläin -allergiat

Meillä koko porukka, mies ja tytär syö samaa allergikon ruokaa silloin ku minä laitan ruuan. Kyllähän tuossa on tuonkin listan kanssa miettimistä, esim. leivät leivon kaikki kotona, ei ole "ostettua leipää"syöty vuoteen.



Minulla alkoi allergiat viisi vuotiaana, joten nyt toivon ettei tyttärellä tule kanssa. Miehellä ei ole mitään allrgioita joten ihan hyvä mahdollisuus säilyä terveenä.



Äitini ei milloinkaan ole muistanut mitään allergioitani, joten aluksi en käynyt pitkään aikaan ja nyt vain omien eväiden kanssa.

kerron mikä minua eniten suututti ja ärsytti.



Lapsemme itki ja pulautteli aivan järkyttävästi (lue oksenti). Silti sain neuvolasta, neuvolalääkäriltä sekä lastenlääkäriltä vain hymistelyä ja sanottiin, että "semmoisia ne jotkut vauvat ovat, itkevät paljon ja pulauttelevat paljon". Tämä lastenlääkäri jopa sanoi, että "on ihan normaalia, että vauva pulauttaa 100:kin kertaa päivässä"



Itse olin jo aivan uupunut ja loppu, kun lapsi vain itki ja oksenti. Yhtenä yönä saatoin vaihtaa jopa 5:det lakanat vauvan koppaan, puhumattakaan vaatemäärästä jota pestiin ja tuhansista kerroista, kun lattiaa luututtiin.



Mies sanoi, että tuo ei ole enää normaalia ja minä itkin, että no, niin ne vaan neuvolassa jne. väittää.

Sitten, kun lapsemme oli 2kk ikäinen mies tilasi ajan yksityiselle lastenlääkäri-allergologille ja asiat alkoivat selviämään.



Lapsellemme diagnosoitiin suolioireinen maitoallergia sekä kananmuna-allergia. Allergiat olivat päässeet niin pahaksi, että jouduin lääkärin määräyksestä lopettamaan imetyksen.

Onneksi lapsellemme sopi Nutri Soija erikoismaito ja saimme KELA korvauksen alle kuukaudessa.



Olen siis erittäin vihainen neuvolan ja julkisenterveyden huollon toimintaan ja siihen ,että meidän hätää ei otettu todesta.

Sekä myös itselleni, että en vienyt lastani aikaisemmin yksityiselle lääkärille.

Sekä KELALLE maitoaltistuksesta eli "lapsen rääkkäämisestä".



Lapseni täyttää kohta 2v. ja maitoaltistus kotioloissa käynnissä luomumaidolla ja sille näyttää, että lapsemme sietäisi jo maitoa (joskin suolioireisessa allergiassa reaktiot syntyvät viiveellä ja pitkän ajan kuluessa).

Mutta toiveikkaita olemme.



Kyläilyt tuottivat ongelmaa. mm. anoppi ei ymmärtänyt lapsemme maitoallergiaa ollenkaan: " tässä on nyt kanakastiketta, siinä ei nyt ole mitään maitoa (tarkoitti kermaa), siinä on VAIN homejuustoa ja....."

Jep. Omat eväät mukana siis olemme matkustaneet.



Ja ajatuskin allergisen, pulauttelevan lapsen kanssa matkustamisesta ulkomaille kauhistutti. Vasta nyt alkaa tuntua sille, että uskaltaisi jonnekin lähteä. (lapsemme pulautteli soijamaidosta huolimatta paljon, aina siihen saakka kunnes oppi kävelemään)



VOIMIA kaikille allergioiden kanssa taisteleville! Ei ole helppoa ei!!! Voimia todellakin teille toivotan!!

Olen viiden lapsen töissä käyvä yh-äiti. Kolmella lapsista erilaisia allergioita. Yhdellä 2-vuotiaaksi asti vilja-allergia, välillä vain 2-6 sallittua ruoka-ainetta, edelleen 7-vuotiaana kananmunaton ruokavalio + siitepölyallergia, monet hedelmät tai pähkinä eivät myöskään sovi.



Toisella todettu ihokeliakia eli käytössä gluteeniton ruokavalio, mutta iho-oireet ovat jatkuneet eli luultavasti joudumme siirtymään luontaisesti gluteenittomaan eli mikään missä on esim. vehnätärkkelystä ei sovi. Sitä on lähes kaikissa ruoissa. Tälle lapselle sopii kyllä maitotuotteet.



Kolmannella maitoallergia, atooppinen iho ja siitepölyallergia. Pienenä ainoastaan kallis Neocate kävi maidon korvikkeena, kaikesta muusta tuli iho-oireita. Onneksi Kela-korvauksen yläraja tuli vastaan aika nopeasti... edelleen rasvaamme joka päivä.



Emme voi juurikaan matkustaa, paitsi huoneistohotelliin, jossa keittomahdollisuus ja matkalaukut täynnä erilaisia ruokia. Matkaan valmistautuminen täytyy aloittaa monta viikkoa etukäteen, koska pitää ottaa huomioon kaikkien allergiat. Pienempänä oli helpompaa kun voi syöttää purkkiruokia.



Omat eväät mukana mennään kavereiden synttäreille. Mummolassa ei ymmärretä mitä kukin saa pistää suuhunsa, eli sinnekin mukaan omat eväät. Lapsia ei voi viedä mihinkään hoitoon ja jos hoitaja tulee meille, joutuu tekemään parisivuisen opaskirjan kunkin ruokavaliosta.



Ruoat valmistan vaiheittain: ensin teen perusruoan ja otan yhdelle erikseen hänen annoksensa, sitten lisään jotakin, otan toisen annoksen erilleen, lisään taas vähän ja otan kolmannen jne. Marinadit eivät sovi. Onneksi peruna ja riisi käy kaikille. Koko perheen ruokavalio on aika rajoittunutta. Lapset ovat kyllä hyvin tottuneet siihen, että kaikilla on erinäköistä ruokaa.



Gluteeniton, maidoton, munaton ruoka on kalliimpaa kuin tavallinen. Joudun leipomaan ja tekemään itse paljon enemmän kuin terveen perusperheen äiti. Käytännössä keliaakikolla on omat astiat, eri väriset lautaset kuin muilla. Gluteenittomat jauhot ja muut ruoat pitää säilyttää omalla hyllyllään, oltava oma margariini yms. Olen oppinut salapoliisiksi kaupassa tutkiessani tuoteselosteita.



Arkeni on haasteellista. Pienessä lähikaupassa ei ole erikoistuotteita, joten joudumme käymään isossa marketissa kerran viikossa hakemassa suuren määrän ruokaa.



Lisäksi neljä lapsista on käynyt läpi korvatulehduskierteen, korvat on putkitettu kahteen otteeseen, kita- ja nielurisat leikattu ja ovat syöneet yhteensä varmaan satoja lääkekuureja.



Mutta kaikkeen tottuu! En osaa kuvitella toisenlaista "helpompaa" elämää kun arki on oikeasti ihan survival gamea. Tsemppiä vaan kohtalotovereille!

Meidän allergikko on nyt 2v3kk ja nyt allergiat ovat alkaneet helpottaa! Saimme nyt ruokavalioon vehnän joka vuosi sitten aiheutti altistuskokeessa rakkulaisen ihottuman jo teelusikallisesta. Lisäksi on alkanut sietää makupaloja eri ruoka-aineista jotka ovat tähän saakka aiheuttaneet ihottumaa/masukipuja. Meillä ei ole toki ollut mikään "huippuallergikko" koska pahimmillaankin meillä oli kumminkin 12 ruoka-ainetta käytössä. Itse olin myös imetysdietillä ja imetys loppui muutamia viikkoja sitten. Lisäksi lapsi on alkanut vihdoin nukkumaan kokonaisia öitä(joita ruokakokeilut toki rikkovat välillä).



Vaikeinta allergioissa oli alkuselvittely. Vauva ei nukkunut vaan heräili jatkuvasti. Kun päästiin yksityiselle allergologille niin päästiin hyvin alkuun, saatiin hyvät ohjeet ja oli ihana kun joku otti väsyneen äidin huolen tosissaan. Siihen asti olin vaan saanut kuulla että hössötän tai että ihottumiin voi laittaa kortisonivoidetta, ilman että kukaan olisi kannustanut selvittämään mistä ihottumat johtuvat.



Rajoitettu ruokavalio toki vaikuttaa koko perheen ruokailuun, varsinkin kun itse olin imetysdietillä niin söimme kaikki allergikolle sopivaa ruokaa. Opettelin leipomaan sopivia leipiä ja leivonnaisia ja soveltamaan ruokaohjeita. Hyviä reseptejä sain samassa veneessä olevilta äideiltä. Kaupassa käynti helpottui kun lapselle sopivat tuotteet olivat selvinneet eikä enää tarvinnut tavata joka tuoteselostetta kuten alkuun. Yhdellä ulkomaanmatkalla olemme käyneet, asuimme huoneistossa jossa oli oma keittiö. Sopivaa leipää en kohteesta löytänyt mutta leivoin sitten itse. Ihan kivasti meni mutta useimmiten ihmiset nauttivat matkustellessaan paikallista ruokaa, me söimme omia ruokiamme.

Koivukausi on vaikeaa aikaa, vuosi sitten yksi lapsista oli kaksi kk aivan tukossa ja astmasuihketta kului. Eläinallergiat eivät rajoita, kun missään kyläpaikoissa ei ole eläimiä eikä satunnaisista tapaamisista tule oireita. Sisälle tunkevien hiirien takia tosin jouduimme tekemään perusteellisen remontin. Ruoka-allergia on ollut vaikeaa vauvana ruokavaliota laajennettaessa, kaikki se oireiden tarkkailu, ja pari kertaa on ollut sairaalareissu anafylaksian takia, mutta nykyään menee aika hyvin, kun lapsi tietää itse omat allergiansa ja osaa olla tarkkana, ja kaupassakäyntiin on tullut helpotusta, kun on jo oppinut sopivat tuotteet .

Esikoisella (pian 4v) paha siitepölyallergia, kaikille siitepölyille. Kevät ja kesä ollaan sisällä, ei voida ulkoilla yhtään koska lapsen astma pahenee vaikeaksi. Astma- ja allergialääkkeitä kuluu valtavia määriä, jopa oma spira on pojalla tällöin käytössä. Lääkityksestä ja "ulkoilukiellosta" huolimatta saa öisin hirveitä yskänpuuskia ja yskii limaa. Viime vuonna tätä kesti maaliskuusta heinäkuun loppuun, sateisesta kesästä huolimatta. Keväällä vien lääkärille jotta lääkitystä tarkistettaisiin ja poika voisi edes vähän näyttää naamaa auringolle.



Nuoremmalla lapsella (6kk) ruoka-aineallergioita. Yhtään kiinteää ruokaa ei ole vielä löytynyt, joillekin reagoi todella pienistä määristä. Täytyy olla todella tarkkana ettei vahingossa lapsen suuhun pääse allergisoivaa ruoka-ainetta, esim. lapsi nuolaisee kättä juuri kun olen lopettanut perunoiden kuorimisen. Käsihygienia on siis hirveän tärkeää.

Meillä vanhemmilla siitepöly-allergiat ja kuopuksella paljon ruoka-aine allergioita.

Jotenkin luulin että alkais helpottamaan kun kuopus lähestyy 2-vuotta,

mutta vuoteen ei yhtään uutta ruokaa ole ruokavalioon saatu=(

Muu perhe kärsii kun kaikki voimat menee kuopuksen ruokien kokkailuun.

Vanhemmat ja 2 muuta lasta syövät paljon valmisruokia kun en enää jaksa meille kokata.

Altistuksessa todettuja on maito ja kananmuna. Viime viikolla päätin vihdoin kokeilla viljoja ja heti tuli kaurapuurolle reaktio. Eli voineen unohtaa ruokavalion laajentamisen niillä vähäksi aikaa. Ensimmäiset kuukaudet tyttö oli erittäin itkuinen ja kärttyisä, kahden kuukauden ikäisenä tajusin alkaa ihmetellä kauttaaltaan punaista ihoa. Kolmekuisena saatin varmistus allergioille ja hiljalleen reseptikorvikkeita. Vieläkään ei olla kelalta korvaavuutta saatuu, mikä tuntuu jo todellakin kukkarossa. Reseptimaitoja on ostettu yli tuhannella eurolla ennen kuin B-todistus kelaa varten kunnalliselta tuli.



Meillä vanhemmilla ei ole kummallakaan mitään allergioita ja eläimiäkin on koti täynnä. Ei todellakaan osattu odottaa allergista lasta, eikä esikoisen ollessa kyseessä tajuttu itkuisuuden olevan liiallista. Yksi lääkäri jopa väitti mulle, ettei vauvoilla ole allergioita ja itkuisuus on vaan nälkää ja ihottumaa ei vaivautunut katsomaan, onneksi en uskonut. Seuraavan kohdalla osaa jo varautua tappelemaan, jos allergiat ilmenee.