Oliko sinulle ilon vai surun paikka kun tiesit että lapsesi ovat nyt tässä eikä enenpää tule?

se viimeinen jäi kuitenkin puutumaan vaikka viisi sainkin.

t: 39 v / 4. tulossa

mitään virallista olla päätetty, joten en ole asiaa ajatellut. voihan se vahinkokin sattua että mun mielestä aika turha ajatella asiaa tolta kantilta. olen tosin 35 että pikkuhiljaa vois tietysti alkaa hommiin jos vielä lapsia veinais mutta ei tällä hetkellä. yksi lapsi.

2 lasta on jo. Jos satun uuden siipan löytämään niin iän puolesta voisin vielä yhden saada.

sairauden vuoksi lapset ovat nyt tässä ja niitä olisi saanut tulla enemmänkin mutta tietysti olen äärettömän kiitollinen että ylipäätään sain lapsia!!!

t.lapsettomuudesta kärsinyt

Meillä on neljä lasta ja aina ennen neljättä oli sellainen fiilis, että jos nyt vielä yhden lapsen saisi... Kun hän syntyi, tuntui heti siltä, että perheemme on nyt kasassa. Ihanaa keskittyä nyt näihin lapsiin ja siirtyä vauva-ajan haasteista elämään leikki-ikäisten ja koululaisten kanssa!

Toivoin kahta lasta ja kun heidät olimme saaneet, oli ihanaa ajatella että tässä tämä perhe nyt on ja nyt odotus- ja imetysvuosien päätyttyä saa keskittyä taas isompien lasten asioihin ja saada vähän omaa itseäänkin taas takaisin (oma kroppa alkaa olla taas kasassa, omat harrastukset elpyvät jne.).

Kolmas lapsi vähän yllätti, mutta nyt on kirurgi varmistanut, että lapsiluku jää tähän. Hyvä näin. Paremmin ei voisi olla =)

Tai 2 lasta jo on, mutta kolmatta ei ole yrityksisesta huolimitta siunaantunut... Koskee ihan pirusti.

Mutta ole varautunut hyvissäajoin joten ei tee niin kipeää..



Odottelen tässä kolmatta ja viimeistä vauvaamme ja kotivuosia on edessä vielä kolme joten aion nauttia niistä nyt täysin rinnoin koska tiedän että todennäköisesti tämä tapahtuu vain tämän yhden kerran ja myöhemmin alkaa uusi vaihe elämässä.

ihanaa, ei enää koskaan sitä pikkulapsielämää.

T: ehkäisystä huolimatta neljättä odottava

Nyt kun totuus on käsillä, meille kolme peräkanaa syntynyttä vilkasta lasta ja nuorin jo 3-vuotias, tuli minulle ikäänkuin helpotuksena, että tässä ne nyt ovat. Keskityn näihin, sillä yksi lisää veisi jotain näiltä pois (varsinkin jos olisi jollain lailla erityisen vaativa) ja minun ikänikin (=terveys) alkaa asettaa luonnillisia rajoja.

kaksi ihanaa lasta, oman sairauden vuoksi en voi saada enempää

Vihdoinkin saa keskittyä elämään eikä tarvitse miettiä haluaako lisää lapsia vai tuleeko niitä ollenkaan vaikka yrittäisimmekin. Ekat lapsemme tulivat koeputkihedelmöityksen avulla, kolmas luomusti. Ekan kahden jälkeen halusimme vielä lisää, kolmannen jälkeen oli HETI sellainen tunne, että ei enää kiitos!



Arki on kolmen kanssa sellaista hulabaloota että tuntuu ettei nytkään riitä kolmelle. Sit toisaalta kolme on passeli luku, on sopivan vilkasta:).

Toisen lapsen synnytyksessä multa repesi kohtu (riekaleet) poistettiin. Meillä tanssittiin tiputanssia sinä päivänä..Olisin yhtä hyvin voinut kuolla.

Ja joka vuosi siitä lähtien mies on muistanut minua sinä päivänä erityisesti, koska oli pelästynyt silloin niin kovasti.

Meillä nyt viisi, ja luulen että olen se jolta jää (joka tapauksessa) se viimeinen lapsi saamatta.

Kolme lasta on tullut peräkanaa ja neljäs on jo aatoksissa vaikka nuorin ei ole edes vuotta. Neljännen jälkeen pitää pitää pieni tuumaustuokio ja viides on mahdollinen, mutta uskon olevani tyytyväinen neljäänkin ja toivon, että osaan jatkaa elämää eteenpäin tästä pikkulapsivaiheesta.

jäi yhteen lapseen periytyvän sairauden vuoksi. Ja se suru tulee etenkin silloin kun ne ilmeisesti ns. hyvää tarkoittavat ihmiset kyselevät perheenlisäyksestä tai siitä odotanko (masu näkyy tietyssä asennossa hieman pyöreänä). Kaikille ei halua tarinaansa kertoa, joten pitää vaan näytellä yhteen tyytyväistä.