Bonus vauva
Tein eilen raskaustestin. Kaksi viivaa. Pitäisi kai olla iloinen ja onnellinen. Mutta enemmänkin ahdistaa ja itkettää :( . En osaa tai jaksa iloita. Mietin vain, APUA mitä teen! Arvaattekin varmaan, että raskasu ei ole suunniteltu.
Kaikki puitteet ovat ihan hyvät. On hyvä avioliitto, miehellä vakituinen työpaikka, oma talo jne. Mutta on jo kolme lasta, nuorinta vielä imetän (vaikka täyttikin juuri vuoden). Nyt kohdussa oleva olisi/on jo neljäs. Auto ja talo käyvät ahtaaksi. Varat eivät riitä uusien hankkimiseen ennen kuin minäkin saan kunnon töitä (nykyään teen pätkiä). Eniten pelkään, että jaksanko heti perään toisen vauvan. Tämä kolmas lapsemme valvottaa vieläkin minua öisin. Siksipä ehkäisykin oli meni pipariksi, kun väsyneenä ei jaksa kaikesta niin huolehtia. Mutta toisaalta, lapsi on lahja. Ja rakastan lapsia, varsinkin omiani :) .
Onko joku kokenut samaa? Toivoisin, että jakaisitte omia kokemuksianne minulle. Ehkäpä saisin uusia ajatuksia ja uusia näkökantoja.
Kommentit (5)
Minulla oli kans alussa hankalaa, ajattelin jo kolmenlapsen äitinä et apua, miten jaksan ja suhde oli melkein karikolla... Mut jälkeenpäin ajateltuna kai se oli ihan normaali reaktio... Nyt jo viikkoja 22+ , eikä elota enää... mahan kasvaessa huolet on vähentyneet ja onneksi suhdekin voi jo hyvin... Olin alkushokissa, mut onneksi en tehnyt mitään hätiköityjä ratkaisuja... :)
tein torstaina testin johon ilmestyi kaksi viivaa ja ei todellakaan ollut ihan vielä tarkoitus. esikoinen on 3v ja kakkonen vasta vajaa 3kk, olen ihan häkeltyny ja niin on mieskin ja välistä pelottaa ihan hirveesti jännittää mutta olen kuiten niin iloinenkin. kakkosen ja kolmosen ikäeroksi tulee vain 11kk jos kaikki menee hyvin vaan. huhhei! ja meil ei ole edes omaa taloa vaan ihan vuokralla kolmiossa, mut kyl sitä mahtuu. lapsi on tosiaan lahja, positiivistä mieltä sinnekkin!
Nyt tosin jo sitten kuudes... :-)
Neljäskin oli aika ylläri silloin muinoin... :-) Silloin oli sopeutumista. Nyt ei ehkä ihan niin paljon. Tai en osaa sanoa... Huolettaa kyllä oma jaksaminen, ja miten saa kaiken hoidettua riittävän hyvin.
Ensin kun aloin aavistella, kauhistelin, miten oikein kaikesta selviän...
Sitten kun tein testin, olin muutaman päivän tosi onnellinen.
Sitten alkoi pelottaa, että mitä jos siellä ei olekaan mitään, tai jos menetän vauvan, kun olen jo valmiiksi huonossa kunnossa ja väsynyt.
Siitä osaltaan ilmeisesti sitten johtuu, että nyt on jotenkin tosi alavireinen ja itkuinen ja elämän iloton olo. En muista, että aiemmin olisi koskaan ollut. Ja sen takia myös pelkään, että mitä jos onkin jotenkin poikkeava raskaus. Tuulimuna tai jotain... Pahoinvointiakin oli lähes heti hiukan, mutta nyt se on ollut muutaman päivän pois, lähinnä iltaisin vähän yököttänyt. Viikkoja ei siis ole vielä monta.
Millaiset fiilikset siellä tänään?
?:|
Kiitos kommenteistanne!
Mietin uutta raskauttani viikonlopun yli. Päädyin melko pian siihen, että abortti ei ole oikea vaihtoehto. Silti tuleva pelotti ja kauhistutti. Sitten pitkän kävelylenkin jälkeen huomasin, että en voi vaikuttaa kaikkeen, mitä minulle tapahtuu, mutta voin vaikuttaa siihen, miten siihen itse suhtaudun. Eli voin elää pelossa, manata ja harmitella. Tai voin nauttia uudesta elämästä ja raskaudesta, uudesta pienestä ihmisen alusta. Ja siitä hetkestä raskaus muuttui pelkästään positiiviseksi asiaksi!
Mies oli aluksi abortin kannalla. Ajattelin, että aviokriisikin tässä vielä... Pyysin miestäni googlaamaan abortin. Pyysin häntä perehtymään asiaan, että mitä hän haluaa, kun hän haluaa abortin. En tiedä, tekikö sen. Mutta totesi vain sunnuntaina, että mehän pidetään se vauva.
Eli nyt vain sitten odotellaan. Jos kaikki hyvin menee, vauva syntyy syys-lokakuun vaihteessa.
Hyviä vointeja myös teille, jotka vastasitte minulle!!
Itse olen sikäli samassa tilanteessa, että huomasin juuri olevani raskaana "vahingossa", lapsia ennestään vain yksi. Ensimmäinen lapsi on noin vuoden ikäinen, ja olen juuri palannut töihin ja tarkoituksenamme oli pitää vähän pitempi tauko ennen uuden vauvan yritystä.
Alkuhämmennys oli kova, mutta nyt olenkin alkanut taas uteliaana odottaa, mitä tuleman pitää. Jotenkin tuli tunne, että tämä vauva halusi niin kovasti tulla maailmaan, että tämä oli tarkoitettu näin.
Väsyneenä usein tuntuu, ettei selviä, mutta jotenkin kummasti niitä voimia jostain aina löytyy... Tsemppiä, miten sitten päätätkin tehdä.