Vertailu kotiäitiyden ja lapsen päivähoidon välillä hedelmätöntä

Turun Sanomat

Julkaistu 27.1.2009 1:31:32



Tutkimustieto ei osoita lapsen päivä- tai kotihoidon olevan yksiselitteisesti toista parempi vaihtoehto.



Aihe on herättänyt runsaasti keskustelua sen jälkeen, kun kampaamouran tehnyt kotiäiti Nina Mikkonen on kiivaasti vastustanut päivähoitoa Yleisradion tv-haastatteluissa. Viimeksi hän oli Arto Nybergin haastateltavana sunnuntaina.



Mikkonen on siteerannut tutkimuksia, mutta irti asiayhteydestä. Hänen mielestään lapsen parasta ajatteleva vanhempi hoitaa lapsensa itse.



Tuore Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksessa laadittu tutkimus kertoo päivähoidon valinneiden vanhempien pitävän hyvää huolta lapsistaan ja asettavan lasten tarpeet etusijalle.



- Mustavalkoinen vertailu kotiäitiyden ja päivähoidon välillä on hedelmätöntä, eikä se enää edes kiinnosta tutkijoita. Oleellisempaa on katsoa kokonaiskuvaa, jossa työ ja perhe-elämän perustekijät toimivat yhdessä, kertoo dosentti Anna Rönkä.



- Työllä on havaittu jatkuvasti ennen kaikkea positiivisia vaikutuksia perhe-elämän laatuun. Negatiiviset piirteet ilmestyvät vasta siinä vaiheessa, kun työpäivän pituus venyy tavallista pidemmäksi, Rönkä jatkaa.



Rönkä myös muistuttaa, ettei pelkkä äidin paikallaolo takaa lapselle laatuaikaa.



- Kyse on tekijöistä, jotka voidaan toteuttaa hyvin tai huonosti niin kotona kuin päiväkodissakin. Tärkeintä on molemmissa tapauksessa positiivinen ilmapiiri, jonka perustan muodostavat läheisten ihmissuhteiden pysyvyys, turvallisuus ja ennakoitavuus.



Koulutus ajaa töihin



Suomessa kotiäitiysperinne ei ole kovin voimakas. Viidennes äideistä käyttää kotihoidon tukea lapsen kolmivuotispäivään asti ja ainoastaan muutama prosentti aikoo jäädä kotiin sen jälkeen.



Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella perhevapaita tutkinut valtiotieteen tohtori Minna Salmi näkee tilanteen juontavan pitkälti suomalaisten naisten kovasta kouluttautumishalusta.



- Tietysti historiamme on osatekijänä, kun sota-aikana naisia tuli työelämään. Muissa maissa tilanne kuitenkin palautui nopeasti ennalleen sodan jälkeen. Suomessa näin ei käynyt, vaan 1950-luvulla jo puolet naimisissa olevista naisista oli ansiotyössä, Salmi pohtii.



Salmi toteaa, ettei ole syytä ihmetellä korkeasti koulutettujen naisten aktiivista työssäkäyntiä. Kotiäitiys ei kuitenkaan ole katoamassa korkean koulutustason myötä. Tilastokäyrä ei ole jatkuvasti laskeva, vaan on altis ennen kaikkea työllisyystilanteen muutoksille.



- Esimerkiksi lamasta toipuminen tapahtui 1990-luvulla hitaasti ja harva äiti palasi töihin heti vanhempainvapaan jälkeen. Toisaalta voidaan tarkastella vaikka perhevapaatutkimustamme vuosilta 2001 ja 2006, joka kertoo entistä harvemman äidin jääneen kotiin. Työmarkkinoiden vetävyydellä on yhteys perhevapailla olon kestoon.



Nykyinen maailmantalouden tilanne voi johtaa kotiäitibuumiin.



- Talouden taantuma vaikeuttaa työmarkkinoille palaamista ja perhevapaat saattavat jälleen pidentyä. Heijastumista ei kuitenkaan tapahdu välittömästi, vaan voimme joutua odottamaan tilastomuutosta vielä joitain vuosia, arvio Salmi.