Lue keskustelun säännöt.
Pitääkä ala-astelaisen läksyjen lukua seurata?
27.01.2009 |
Hämmennyin, kun kaverini selitti, miten ei piittaa yhtään, miten 2 ja 5 luokkalaisten lastensa läksyt tulee tehtyä ym. Sanoi, että se on niiden asia, niiden työ. Hän on koulunsa käynyt jo. Itteppä kärsii, jos ei lue. Eikä niistä tarvi professoreita tullakkaan. Valitti, ettei lapset piittaa koulusta yhtää. Mietti, että mitenkähän sitten yläasteella..
Hä???
Itse kyselen aina koulupäivien kulusta ja läksyjä kattelen joskus; ite lapsi ne tekee. Mielestäni vanhemman kiinnostus osottaa lapselle, että hän tekee tärkeää hommaa, että kannattaa tehä parhaansa. Kehutaan ja kannustetaan. Vaikken mäkään lapelleni ole haaveillut mitään professorihommia, niin aina helpottaa omaa (lapsen) elämää, kun tekee hommansa kunnolla. Ja kun yläasteella tulee uusia mielenkiinnonkohteita, niin tuskin kellään siinä vaiheessa herää hurjat opiskeluinnot, jos niitä ei ole koskaan ollutkaan?
Kommentit (6)
olla kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä ja tukea läksyjen teossa. kaverisi ei taida paljoa välittää .. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitinä osoitan kiinnostusta lapsen kaikkia tekemisiä kohtaan ja koulu on iso osa sitä.
Lapsi tekee läksynsä itse mutta joka päivä katson mitä on tullut läksyksi ja miten hän on niistä selviytynyt. Lisäksi kokeisiin kertaamme yhdessä.
Minä en ainakaan halua että lapsi ryssii koulun vain sen takia ettei vanhemmat osoittaneet pätkääkään kiinnostusta! Ei proffia tarvitse tulla meidänkään lapsista.
seurannut hyvin tarkkaan ja auttanut tarpeen mukaan. Tokaluokkalaiselta olen joka päivä tarkistanut, että läksyt on tehty (siis katsonut tehdyt läksyt), kolmannesta luokasta eteenpäin olen tyytynyt kysymään onko läksyt tehty. Täytyyhän lasten oppia ne itse huolehtimaan, liiallisesta "kyttäämsiestä" ei ole hyötyä. Kokeisiin olen kuulustellut tarpeen mukaan. Nyt 5.-luokkalainen tyttö ei enää antaisi minun kuulustella, mutta lukuaineiden kokeisiin olen kyllä kysellyt koealueen asioita. Äidinkielen ja matematiikan kokeiden osalta olen tyytynyt uskomaaan tyttöä, kun hän sanoo lukeneensa. Ja pärjää hyvin koulussa. Toimintatapojani muutan mikäli lapsilla alkaa tulla ongelmia koulunkäynnissä. Tähän mennessä todistuksissa ei ole ollut moittimista ja opettajienkin mukaan menee hyvin.
Ekaluokkalaisella tarkoittaa hyvinkin tarkkaa seurantaa, lapsen kasvaessa vastuu siirtyy enempi lapselle. Esim. 4-luokkalainen tyttö hoitaa meillä läksyt hyvinkin itsenäisesti. Kokeisiin kyselen ja tarvittaessa autan läksyissä. Meillä kaikki muksut tekee läksynsä keittiön pöydän ääressä, joten siinä tulee helposti ja luonnollisesti kurkattua olan yli, mitä tekevät.
meillä ei paljon katseltu sen perään miten läksyt tuli luettua. Koulu meni huonosti. Ne kerrat kun isä "kuulusteli" kokeisiin tuli aina kiitettäviä. Että mä olen ainakin päättänyt että oman lapsen kohdalla kiinnitän huomiota lukemiseen ja läksyjen tekemiseen. Nuorena se vitsa on väännettävä!
Meillä kolmasluokkalainen hoitaa läksynsä itsenäisesti ja harvoin kyselen mitä on ollut läksyksi ja onko tehty. Sanakokeiden sanat yleensä kuulustelen. Kuutosluokkalaisen läksyjä ole syynnännyt tarkempaan ja kokeisiin on luettu yhdessä. Koulu menee paljon huonommin kuin kolmasluokkalaisella ja siksi seurattu enemmän. Tekee kyllä läksyt, mutta lukeminen jää.
Itse tein aikoinaan läksyt omatoimisesti ja isä kuulusteli kokeisiin, jos pyysin. Koulu meni hyvin. Miehellä sama juttu, mutta koulu meni huonosti ja toivoi, että vanhemmat olisivat patistaneet enemmän.