kiukkupussi eskarilainen!
Hei ! Onko jonkun muun perheeseen tullut kiukkuinen eskarilainen? Ymmärrän sen , kuinka eskarissa on raskasta ja pitää kuunneella ja keskittyä ja sitten se purkautuu illalla kotona kun on väsynyt yms., mutta kuitenkin... Meidän aurinkoinen poika on naama mutrussa aamut, illat ja viikonloputkin tuntuu olevan yhtä samaa taistelua, milloin mistäkin "typerästä" aiheesta ,kuten hampaiden pesusta, syömisestä, kauppaan lähtemisestä jne. Kaikista asioista saa aina väitellä ja ihankuin hän hakemalla hakee aiheen riitaan. Hänestä on tullut erinomainen väittelijä, näsäviisas pikkuvanha ja meistä vanhemmista on tullut typeriä,ilkeitä ja tyhmiä. Hän unohtelee mihin oli menossa ja mitä pitikään tehdä(esim.pukea), makoilee ruokapäydässä tuolillaan, roikkuu pääalaspäin telkkaria katsoessaan, koko ajan rämplää tavaroita, on siis tosi levoton ja rauhaton. Hän on aikaisemmin ollut hyvinkin rauhallinen ja "kiltti". On Hän vieläkin "kiltti",mutta nyt keksii vähän hölmöjä tempauksia. Ai niin, pieru, peppu, pippeli kuuluvat tällä hetkellä muotisanoihin. No ne tarttuvat sieltä hoidosta, olen huomannut.Se vain mietityttää,että, kuinka pitkälle siedän uhmakasta käytöstä, joka on osa eskarilaisen kasvua ja mitkä asiat annan mennä läpi korvien?
Kommentit (9)
yhteinen vapaapäivän vietto retkeillen, löhöillen, tehden jotain kivaa auttaa paljon.
... nimittäin sama uhmailu ja rähjääminen, vaikka olisi viikonloppu ja yhdessä perheenä rauhoitutaan tekemään kivoja asioita lasten ehdoilla. Tai vaikka olisi viikkovapaa (teen 4-pväistä viikkoa), joka vietetään lapsen toiveen mukaan. Ei auttanut, vaikka oltiin joululomalla 3 viikkoa - silloinkin poika sai näitä "uhmakohtauksiaan".
Myöskään minä en millään usko halipulaan.. Olemme siis niin hyvin mielestämme ottaneet pojan huomioonj. N. kaksi päivää viikossa vapaapäiviä, miehen työstä johtuen + viikonloput. pojan kanssa leikitty, luettu, luisteltu, käyty uimassa , pulkkamäessä,löhöilty ja oltu sylikkäin, mutta kiukkuus yllättää milloin mistäkin.nyt kaksi päivää rauhallista ja ollaankin kehuttu ja juteltu siitä. poikakin sanoi että "unohti" kiukkunsa välillä.jeehieno oivallus! nautimme näistä hetkistä ja yritämme muistaa nämä hyvät hetket kiukun tullessa. onneksi kiukkuaa meille eikä eskarissa.
Niin se on, aika kuluu... Oma "kiukkupussini" on niin ikään eskarilainen, loppuvuodesta syntynyt, joten täytti 6v vasta pari kk sitten. On kolmesta pojasta nuorin ja aina ollut - tähän saakka ;-) - kiltein. Mutta nyt on ääni kellossa muuttunut meilläkin, enkä voi mitenkään tulkita sen johtuvan sen kummemmin eskarista kuin halipulastakaan. Eskarissa viihtyy todella hyvin, eikä edes tuntune "eskarilta", koskapa alkoi viides vuosi samassa tarhassa ja kolmas vuosi samassa ryhmässä.opetkin paljolti tuttuja jne. Päivät pojalla ovat luvattoman pitkiä, mutta siihen en juuri yh:na voi vaikuttaa. Mutta siis mikään ei juurikaan ole muttunut ympäristötekijöissä saati perheessämme.Mutta pojalleon tullut ikää lisää ja oma tahto nostaa päätään! ;-) Toisaalta olen asiasta vähän surullinenkin, on ollut niin mukavaa, että on edes yksi, jonka kanssa ei ole tarvinnut "vääntää" asioista. Mutta toisaalta asia on oikeasti positiivinenkin, sillä aika kuluu ja koulukin syksyllä alkaa... Sitä ennen on ihan hyvä saada vähän uutta perspektiiviä elämään ja ympäröivään maailmaan, kaikki kun muuttuu kuitenkin aika radikaalisti. Emmekä todellakaan ole yksin näiden "kiukkupussien" kanssa, täältä vahvistusta: [http://http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_...|http://http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/6-7vuotias.php?…]
Joten rakkautta ja osin jamäkkyyttä myös kehiin! Asiat ovat kuten niiden kuuluukin olla... ;o) Ja kuten joku muukin sanoi, hyvä että kiukkuavat kotona eivätkä eskarissa/koulussa!
Linkki lienee liian pitkä tms, mutta siis MLL:n sivuiltahan löytyy hyviä eri ikäkausiin liittyviä vinkkejä ja kuvauksia. Eli kopipeistatkaa tästä: http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/6-7vuotias.php?dir=/la…
Meillä esikoinen lähti eskariin suoraan kotihoidosta (levolliset ja rennot aamut ja vaikka aikaisin herättiinkin omassa rytmissä, ei "pakko"lähtöä minnekään). Nyt olen huomannut, että jos jostakin syystä hänellä eskarissa on jäänyt päivälepo (ei nuku tietenkään, mutta kuuntelee tarinaa) väliin, on eskarin jälkeen tosi kireänä ja tyytymätön kaikkeen.
Tarvitsee ilmeisesti nyt tuon päivälevon, vaikka meneekin illalla aikaisin nukkumaan, eikä aamulla tarvitse herätellä, joten unenpuutteesta ei kyse.
Ihanaa, että meidän (Steiner)eskarissa tuo lepotauko sisältyy eskariaikaan, joka on kunnallista eskaria pidempi. Saavat siis päivän päätteeksi lepohetken satuineen.
Viimeset pari viikkoo ollu hankalaa, aiemmin tykänny lähtee eskariin, nyt päinvastoin. Mutta osittain varmaan kuuluu kehitysvaiheeseen ja pojathan on virkeetä...
nimittäin meiltä löytyy aivan samanlainen, ihan lähiaikoina kuusi vuotta täyttävä poika (ei siis ole vielä eskarissa). Tuo kirjoituksesi olisi voinut olla minun kirjoittama,sillä poikani käyttäytyy juuri niin kuin kirjoitit. Me olemme myös välillä neuvottomia hänen kanssaan, sillä tuhmat puheet ja ikävä käytös kohdistuu todella usein nuorempaan sisarukseen, joka sitten niitä samoja juttuja kokeilee pienempiin hoitokavereihinsa päiväkodissa. Lisäksi pienempi on oppinut mahdottoman huonoa kieltä, koska nämä pylly-kakka-pieru-jutut ovat pojan lempisanastoa.
Meillä ainoa tepsivä keino on erilaiset "uhkailut". Namipäivä tai pelipäivä (pojalla on pari päivää viikossa, jolloin saa pelata pleikkaria) jäävät pois, jos käyttäydytään huonosti. Olisipa kiva, jos joku kertoisi, että tämänkaltainen käytös menee aikanaan ohi.