Loppuuko oma aika kun toinen lapsi tulee? Ikäeroa tulossa 1v6kk.

Kahden kanssa eka puoli vuotta oli hankalaa, lähinnä tulehduskierre molemmilla, mutta kun siitä selvittiin, ei mitään hätää. Kolmas vei oman ajan täysin, liikkuminen on hankalampaa ja itse väsyksissä. Mutta eiköhän tämä tästä.

Ap:lle, älä murehdi turhia etukäteen. Se ei ainakaan auta asiaa. Täälläkin on selvitty, vaikka tiukkaa on välillä ollut.

mitä vain kodin töitä kunhan ottaa lapset mukaan touhuihin leikin varjolla. Toki on päiviä jolloin yhteiset suunnitelmat epäonnistuu, mutta mitä siitä, taas tulee niitä hyviä päiviä jolloin elämä sujuu kuin tanssi ja kotitöistäkin pystyy nauttimaan kun lapset saavat siitä iloa irti :)





t:22

Eli sinua ei siis varmaan koske tuo tuplaratasvinkki kun on jo sen verran ikäeroa. Muuten varmaan samat asiat pätee :)

Kaiketi se paljon riippuu siitä miten lapset nukkuu. Tälläkin hetkellä mä istuksin tässä kaikessa rauhassa, vauva on nukkunut n. klo 13: sta eteenpäin, ja keskimmäinen (2-v 8kk) meni nukkumaan klo 14 ja esikoinen 5-v on yläkerrassa leikkimässä kavereiden kanssa...



Lisäksi mä en tajua, että jos äiti on lasten kanssa kaiket päivät yksin, niin miten ihmeessä isälle voisi olla ylivoimaista olla kolmen pienen kanssa vaikkapa parina iltana viikossa 2-3 tuntia yksin?



Ja mun mulle käy kyllä omasta ajasta sinänsä myös se, jos lähden vaunulenkille illalla. Kun lenkille lähtisin kuitenkin, niin ei se rattaissa nukkuva vauva mua mitenkään häiritse.

" ekös niiden pineten pitäisi leikkiä yhdessä ja äitillä on siten sitä omaa aikaa? siihenhän sitä aina vedotaan kun on pieni ikäero tulossa, " että on toisistaan seuraa" ."



Moneen kertaa tässäkin ketjussa on sanottu että aluksi on hankalaa (ei kai nyt kukaan täysijärkinen luule vastasyntyneen ja alle 2 vuotiaan leikkivän keskenään ;)), mutta jo jopa vuoden kuluttua ovat toisilleen hyvät kaverit.

minulla siis 2v6kk ja 4kk vanhat lapset.

vauva on kantorepussa ja vanhempi lapsi on rattaissa.

laitan lapset nukkumaan yhtäaikaa niin minulla monta tuntia omaa-aikaa

Täytyy vaan muistaa ja toivoa, että kyllä sitä omaa aikaa taas tulee ja onneksi me saadaan paljon apua isovanhemmilta. Muuten ei minusta ole vielä ainakaan ollut kovin rankkaa. Isompi ei ole ollut kovin mustasukkainen ja vauva vaikuttaa esikoiseen nähden helpolta tapaukselta. Toivottavasti jatkossakin menee suht hyvin...

Minä,olen kyllä liikkunut paljon ja ihan hyvin on mennyt. Meillä on kaksosten rattaat ja vauvalle kantoliinakin, joten ihan hyvin olen päässyt ihmisten ilmoille. Riippuu kyllä varmnaan lapsistakin miten onnistuu, voi se olla hankalaa yhdenkin vaativan lapsen kanssa.

Kun isompi ei enää nuku päiväunia, ei ole sitä päiväuniaikaakaan vain itselle. aamuisin yleensä toinen lapsista herää aiemmin ja siitä jo alkaa päivän show.



TOsin on heistä seuraakin toisilleen, meillä jo 2 ja 4-vuotiaat leikkivät pitkiä aikona yhdessä (jopa sovussa)! Ihanaa katsoa kun isompi opettaa pienempää (tyttöä) ajamaan oikeasta portista sisään parkkitaloon tai pelaavat muistipeliä kahdestaan.



Mutta toisen vauva-aika oli rankkaa, myönnän. Isompi vielä tahtoi myös sylitellä ja huomiota.



Se oma aika sinun on VAIN OTETTAVA! Mies ei aina tajua lähettää sinua lenkille, kirjastoon, shoppailemaan, tyttökavereiden luo. Otat itse auton ja sanot että nyt mamma lähtee tuulettumaan. Minulle oli elintärkeätä tehdä etätyönä muutama työprojekti kotiäitiaikoina. Sain kodin työhuoneessa rauhassa miettiä työasioita ja mies hoiti lapset. Eikä se ylimääräinen rahakaan ollut pahitteeksi, myönnän.



Ja opetelkaa naiset käyttämään vanhempien sukulaisten apua!! Viekää lapsia hoitoon äideillenne, anopille, omalle tädillenne! Pitäkää suhteet sukulaisiin sellaisina että voitte tuota hoitoapua tosiaan pyytää! Kullanarvoista omalle jaksamisellenne ja parisuhteelle!

EN ymmärrä kanssa, miten isä muka ei pärjää kolmen kanssa ilman että äidin tarvitsee huolehtia. Meillä isä hoitaa homman omalla tavallaan (ei ehkä niin kuin minä haluaisin, mutta mitä väliä), jos minulla on menoa. Hyvin on pärjännyt kolmen kanssa, nuorin 7kk. Omaa aikaa saa, kun sitä älyää vaatia. Tietysti alku menee vauvan kanssa touhutessa, mutta kun vauva siitä kasvaa, kannattaa pitää huolta itsestä. Mä en ainakaan jaksaisi, jos en välillä pääsis tuulettamaan pääkoppaa.

Lisäksi mä en tajua, että jos äiti on lasten kanssa kaiket päivät yksin, niin miten ihmeessä isälle voisi olla ylivoimaista olla kolmen pienen kanssa vaikkapa parina iltana viikossa 2-3 tuntia yksin?



-- ei ollut kyse siitä että olisi " ylivoimaista" vaan se on siitä perheen YHTEISESTÄ AJASTA pois jos mä ramppaan joka ilta jossain:_). Ja jotenkin lasten kasvaessa myös huomaa, että jokainen lapsi tarvitsee kumpaakin vanhempaansa. Eli jos mä tai mies harrastaisimme jotain kumpikin 2-3 krt/viikko niin ei oltais yhdessä ollenkaan emmekä ehtisi viettää jokaisen lapsen kanssa aikaa riittävästi.



-- mä en oo lasten kanssa yksin koko päivää vaan oon työelämässä nykyään... Vanhemmat lapset eskarissa.



-- niin se mitä halusin sanoa on että kasvaessaan lapsi myös osaa vaatia vanhempaa paikalle. Musta oli helpompaa jättää sellainen alle 3v. Mutta esim. 6v tyttö osaa jo olla tosi pettynyt jos mä lähden jonnekin jatkuvasti. Sama koskee poikaa joka haluaa viettää aikaa isänsä kanssa!

siitä ei oo kyse. Muttei hänkään mua jatkuvasti jätä yksin noiden kolmen kanssa. Jo nukuttaminenkin on sellaista rumbaa ettei sitä mielellään JOKA ilta yksin tee:)

Kaiketi se paljon riippuu siitä miten lapset nukkuu. Tälläkin hetkellä mä istuksin tässä kaikessa rauhassa, vauva on nukkunut n. klo 13: sta eteenpäin, ja keskimmäinen (2-v 8kk) meni nukkumaan klo 14 ja esikoinen 5-v on yläkerrassa leikkimässä kavereiden kanssa...



Sun lapsethan nukkuu tosi paljon! Lisäksi sulla on ilmeisesti naapureina lapsille samanikäisiä kavereita! Kun meidän kolmonen syntyi niin vanhemmat eivät enää nukkuneet päiväunia. Ja pieninkin on aina ollut huonouninen. Että siinäpä ei paljon saanutkaan olla " rauhassa" .

vielä yhden ja kaksikin lasta miehelle kevyestikin. Mutta kolmannen synnyttyä niin oma lähteminen kuin myös miehenkin on vähentyny! En mä tiedä mistä se johtuu. Ehkä sitä vain on niin väsynyt ettei edes jaksa lähteä? Ja onhan kolmessa paaaaaljon enemmän työtä kuin " vaan kahdessa" .



Tai ehkä sitä tajuaa ettei se oma aika nyt niin tärkeää ole. Kun ne lapset tarvitsee sua. Ja mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän sulla on omaa aikaa ja vähemmän aikaa per lapsi. Ei sitä sitten enää niin itseä ja omia harrastuksia mieti.

...

Kahden kanssa on elämä vielä luxusta, voihan se olla sitä kolmannen ja neljännenkin kanssa, mutta nämä kaksi riittävät meille. Ikäeroa on 1v8kk ja loistavasti mennyt nyt lapset " jo" reilu 4v ja 2½v. HELPPOA ON!



Meillä ei ole lastenhoitoapuja ollut emmekä ole tarvinneetkaan, mieheni hoitaa jos minä haluan omaa aikaa ja toisin päin. Elämä tuntuu helpolta eikä olo ole " reunalla roikkumista" tai päivästä päivään rämpimistä ja selviytymistä.