Loppuuko oma aika kun toinen lapsi tulee? Ikäeroa tulossa 1v6kk.

Ei tähänkään oo yksiselitteistä vastausta.

Sori, niin se vaan on!

Mahtuu mihin tahansa autoon, kädet riittää, helppo lähteä kauppaan/kylään/ostoksille/ulos. Mutta sitten kun on vauva 1kk, seuraava 2v ja esikoinen 3v niin ah sitä riemua.. :) meillä mies pärjää kyllä, joten kumpikin päästään tuulettumaan. Hoitaja kotiin ( tuttu opiskelija tyttö ) kun halutaan kahdestaan ( 2-4krt/kk ). Jos lapsia olisi 4-6 irtisanoisin itseni ;D



t: kolomen äippe

Meillä muksuilla ikeroa 1v1kk ja melkoista hulinaa on ollut. Nyt jo " kunnialisessa" 2 ja 3v uhmaiäsä. Hetkittäin ollut rankkaa, mutta meidän perheeseen se paras ikäero. Ovat kuin paita ja peppu. Nyt jo leikit sujuu ainakin hetkittäin.



Se vinkki: Paras, mitä meillä oli tuolloin pari vuotta sitten oli Gracon turvakaukalo jalustalla ja tuplarattaat,mihin tuon kaukalon sai napsautettua kätevästi. Taaperon kanssa pääsi näpärästi liikenteeseen, eikä vauvaa tarvinnut eestaas auton turvaistuimesta ottaa.



Hyvin se menee tuo vauva-taaperoaika, usko pois! Jälkeenpäin muistikuvat joistain asioista saattaa olla hieman hataria, joten ota paljn valokuvia...:)

aika heikolla hapella. Nimimerkillä sivusta seurannut. Ja jos sitten ei niin käykään, niin mikäs sen kivempaa.

Meillä tollanen ikäero ja omaa aikaa olisi zero,jos en saisi mummolta apua. Kumpikaan ei nuku ja illat yhtä hulinaa. POikia ovat ja vilkkaita sellaisia. En uskoisi, että tytöillä vastaavaa. Kaksi lasta on NIIN eri asia kuin yksi... Sori vaan. Mutta sinä varmaan olet kärsivällisempi kuin minä...

kahdella vanhimmalla 1v2kk ja kun olivat pieniä, niin tokihan se on paljon " työläämpää" ja aikaa vievää hoitaa kahta pientä yhtäaikaa. Kun meillä oli vain yksi pieni, pystyin joskus hänet jättämään esim. mummolle hoitoon, että sain hoitaa asioita tai harrastaa jotakin, mutta kahta pientä en sitten enää halunnut jättää yhtäaikaa toisille hoidettavaksi, joten kyllähän se oma aika väheni oleellisesti. Nyt meillä on lapset pian 2v, 4v ja 5v. ja ei sitä omaa aikaa hirveästi jää, ehkä sitten joskus!

Meillä ainakin lasten rytmit meni 8 kuukautta niin että eivät nukkuneet (siis päivällä) ikinä yhtä aikaa. Ja kahden alle 2 vuotiaan kanssa on tietysti hankalampi sekä hitaampi liikkua, joten väistämättä menot ehkä hieman vähenee.



MUTTA ekan 6 kk jälkeen kaikki alkaa helpottaa ja kun sulla on 1 v ja 2,5 v niin huomaat, että elämä on huomattavasti jouhevampaa :D

se liikkuminen kahden pienen kanssa on vähän " työlästä" eli se oli minulle just ehkä hankalinta, kun yhden kanssa oli niin helppo lähteä kyläilemään, shoppailemaan, perhekerhoihin jne. , mutta kahden kanssa se oli jo luku sinänsä.

Mitä oikeasti kuvittelet? Että tyttövauvat naureskelevat, nukkuvat läpi yöt heräämättä, eivät saa uhmaraivareita, eivät ole mustasukkaisia pikkusisarestaan, eivät kaki huosuun, eivät riehaannu...?



Joo, emidän tytät ainakin ovat laitokselta saakka hymyilleet kiltisti kukkamekoissaan ja elämä on aivan täydellista :D

Omaa aikaa kannattaa ja voikin järjestää ja se on helppoakin jos on vain 2 lasta, vaikka ikäeroa olisikin 1v6kk. Ainakin jos haluaa.



Laiskat marttyyriäidit ovat sitten omaa luokkaansa.

Ehkäpä teille tulee kolmantena tyttö, saatat huomata jotain järkyttävää ;)

Silti otin ja sain kyllä omaakin aikaa välillä.



Vasta tän kolmannen myötä tuntuu että omaa aikaa ei oo YHTÄÄN (paitsi työtä tehdessä). On niin vaikea jättää kolme lasta hoitoon. Mies on lasten kanssa myös tosi paljon mutten häntäkään viitsi jättää yksikseen lasten kanssa kuin kerran viikossa pieneksi hetkeksi ja sama pätee häneen. Eli meidän omat harrastukset on kyllä niin minimissä.



Enimmäkseen siis johtuu kyllä tuosta pienimmästä joka on vasta 2v. On aika vilkas veijari nimittäin!

Nimim. Ei juuri muista mitään ensimmäisestä vuodesta kahden lapsen kanssa. Ja ekan kanssa vielä opiskelin yms.

Meillä mun oma aika on todella vähissä. Tytöillä ikäeroa 1v3kk. Nyt he ovat 1v. ja 2v4kk. Päivällä on joskus pari tuntia omaa aikaa, jos saan tuon esikoisen päiväunille. Sen ajan oonkin sitten ottanut ihan itselleni. Meillä isompi menee vasta kymmenltä yöunille, joten illasta omaa aikaa ei juurikaan jää. Yöt on aikamoista rallia välillä, toki joskus on hyviäkin öitä ja tytöt nukkuu koko yön. Mutta meillä on ongelmana myös se, että hoidan lapset pääasiassa yksin. Mies ei paljon osallistu. Ainoastaan omista harrastuksista oon pitänyt kiinni.



Mutta mitä tuohon liikkumiseen tulee, meillä on kaksosten rattaat ja en ole kokenut liikkumista hankalaksi. Oon käyny perhekerhoissa, kaupungilla ja ulkoilemassa.



Ja sille yhdelle, joka puhui ettei usko tyttöjen kanssa olevan sellaista. Niin kyllä meillä ainakin on todella temperamenttisia tyttöjä eikä varmasti sen helpompaa kuin sulla.

Minä koin kaikista hankalimmaksi sen, etten voinut liikkua kahden kanssa samoin kuin yhden.

Olisin niin halunnut lähteä äitikavereitteni ja lasten kanssa kaupungille, kaivariin, picnicille, uimarannalle.. mutta koska vauva vaati imetystä ja hetikohta vahtimistakin ja puolitoistavuotias sitä vahtimista, ei sellainen onnistunut.



Tuplarattaiden ansiosta lenkkeily " koko ajan liikkeessä oleminen" onnistui vaivatta. Mutta auta armias jos pysähdyttiin!



Mutta nyt kun lapset 4 ja 5, ai että on helppoa.

Enää ei tartte kun olla erotuomari riitojen ratkomisessa (on sitä tietysti siinäkin).

Kasvatuskin tuottaa tulosta, osaavat joskus jopa käyttäytyä;)



Kauppoihin en mielellään lähde vieläkään molempien kanssa (lopputulos useasti kilpajuoksi) mutta sen kerran kun lähden, sujuu käynti hiuksia repimättä..

Niin, kyllä se oma aika loppuu jos olet täysin ilman tukiverkostoa.

Koita saada edes yksi-kaksi jumppatuokiota viikkoon mahtumaan.



Päivisin noin pienet nukkuvat ainakin silloin tällöin yhtäaikaa:)



t.16

Syksyä odotellessa..



t. Poika 2v 1kk ja masuasukki rv 18

Vastasin tuohon ketjuun realistisen kuvauksen, mutta piti tulla vielä sanomaan, että kaiken kaikkiaan kyllä siinä plussapuolelle jää :) Rankkaa on, varsinkin aluksi, mutta pienen ikäerot huonot puolet ajoittuvat kaikki siihen alkuun. Joten kun se on klaarattu, niin sinulla on " paita ja peppu sisarukset" joiden kanssa on helppoa puuhata kaikenlaista kun ovat niin samanikäiset.



Itse halusin ja sainkin siis pienen ikäeron lapsille ja en ole kyllä katunut!



Mutta kaksi vinkkiä:

* Ota tarjottu apu vastaan AINA

* Osta tuplarattaat



Hyvin kaikki menee, ONNEA MATKAAN!

siis jollet saa jostain lastenhoitoapua.



Mutta, toisaalta, itse olen sellainen " marttyyriäiti" . Pitää vaan asennoitua eri tavoin elämään kuin ennen - mihin sitä omaa aikaa oikeasti tarvitsee edes? Sitä vaan miettii poissa ollessaan miten kovasti vauva itkeskelee ja huutaa naama punaisena äidin perään. Itse en ainakaan halua laittaa lapsia vieraan hoitoon kun tiedän että huutoahan se tulis olemaan koko ajan.



Niin ja lasten kanssa pystyy tekemään yllättävän paljon erilaisia juttuja: käymään kävelyllä, shoppailemaan, kyläilemään. Mitä muuta sitä pitäis pystyäkään tekemään? :)