Jatkaisitko tällaista avioliittoa?
Yhteisiä vuosia takana 14, lapsia 2, jotka vielä alle kouluikäisiä.
Jo ennen lapsia läheisyys ja seksi vähenivät huomattavasti, olimme enemmänkin kavereita ja kämppiksiä. Molemmat olivat paljon poissa kotoa töiden vuoksi.
Kuopuksen alkuun saattamisen jälkeen (kuopus nyt 3,5v) emme ole harrastaneet seksiä lainkaan, emme missään muodossa. Viimeisen 1,5 vuoden aikana emme ole toisiimme edes koskeneet. Emme käy yhdessä edes saunassa ja nukummekin eri huoneissa.
Mieheni viettää mielellään aikaansa ystäviensä ja harrastustensa parissa, mikä lienee itsestään selvää.
Minä vietän aikaani kotona lasten kanssa , en käy koskaan missään paitsi töissä. Siihen vain ei ole mahdollisuutta.
Olen aivan umpikujassa. Puhuttukin asiasta ollaan. Ero tuntuu lasten vuoksi liian suurelta päätökseltä. Jos lapsia ei olisi, asia olisi selvääkin selvempi.
Mitä ihmettä teen?
Kommentit (17)
Tilanne vaan on päässyt pahasti karkaamaan käsistä. Ja kyllä mieheni lasten kanssa viettää aikaa kunhan töiltään ehtii.
Ap
Me myös vieraannuimme eräästä syystä joka vaikutti eniten seksielämään. Kovasti joutuu tekemään töitä että osaa olla taas lähekkäin.
Ollaan harjoiteltu ja edistyttykin. Alotettiin ihan vain lähekkäin olosta ilman häiriöitä ja siitä fiiliksen mukaan edistytty.
Ennen meillä oli upea seksielämä ja oltiin läheisiä ja teemme kovasti töitä että saisimme sen takaisin. Rakkaus ei ole hävinnyt kuitenkaan.
Yrittäkäähän keksiä jotain ennen kuin teette suuria päätöksiä.
Miksi ette ole pitänyt suhteestanne huolta?
Mä eroaisin heti. Olen itsekin eronnut ja se oli mun elämän paras päätös. Mies ei halunnut tehdä suhteemme eteen mitään. Itse olisin kyllä panostanut täysillä.
Jos kaipaa hellyyttä ja halailua ilman että se johtaa seksiin, mene ja halaa miestäsi. Kehu häntä, keskity hänen hyviin puoliinsa. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, voit olla aivan varma siitä.
Olen aina naureskellut julkkisten ' olemme kasvaneet erilleen' , mutta itselleni on tainnut käydä juuri niin.
Toisaalta, kyllähän ihminen muuttuu 14 vuodessa. Oltiin nuoria kun tavattiin ja muutettiin melkein heti yhteen.
Ap
Tosin hieman erilaiset yksityiskohdat, mutta miehessä ei sen kummempaa vikaa, meillä ei vain enää sellasita kiinteää rakkautta ja läheisyyttä.
Oli oikea ratkaisu. Nyt tuntuu hyvältä.
totta kai se suhde kulahtaa, jos siihen ei panosteta ollenkaan. Rakkaus ja seksuaalinen kiihko voi hyvin löytyä uudelleen, jos siihen pistää vähän aikaa ja panosta peliin.
tietty jos mies ei tunnu enää yhtään miltään, niin vaikea se on yrittääkään...
Minusta jos ei ole lapsia ja rakkaus ja läheisyys kuihtuu, silloin voi erota paljon helpommin. Kun on lapsia yhdessä hankittu, minusta silloin pitää olla paljon painavammat perusteet kuin vain se että ei olla enää kyyhkyläisiä, vaan arki on astunut kuvioihin. Onhan teillä kuitenkin yhteinen yritys, oy TEIDÄN PERHE Ab, jossa teillä molemmilla on vetovastuu. Siinä ei mun mielestä omat fiilikset kauheasti paina, jos on kyse isommasta kokonaisuudesta, toimivasta perheestä. Tunteet tulee ja menee, mutta perhe on silti hoidettava, lapset huollettava ja kasvatettava ja rakastettava.
mahdollisesti kahden tytön äiti? : ) etten vain olisi miehesi rakastaja ; )
Jos mies olisi lasten kanssa vaikka pari iltaa viikossa et pääsisit ulos tapaamaan ystäviäsi ja muita uusia ihmisiä. Miksi erota? Voit pitää miehesi ja hommata vähän muuta kevät kivaa rinnalle! Luulisin et miehesi suostuisi tähän ja olisi tyytyväisempi tähän ratkaisuun kuin eroon
Lähtisin heti kun vain joku lähtisi kanssani jonnekin! Lähtisin vaikka kaupunkilomalle, kylpylään tai ihan minne vaan, mutta ystävä vain puuttuu.
Ap
mä vietin viis vuotta ollaan ystäviä meiningillä exäni kanssa. Meillä tosin oli satunnaista seksiä ja nukuttiinkin samassa sängyssä.
Mutta nyt kaduttaa etten eronnut silloin kun se ajatus tuli ekan kerran mieleen
Siinä tapauksessa ala hankkimaan itsellesi uusia ystäviä. Aloita vaikka joku harrastus. Voisotko mennä viikonlopuksi ystäväsi luo 100km päähän tai tavata puolessa välissä? Kyllä ihmiset voi lähteä ulos, pikkulomille ym kun vaan ehdotat.
Olen pyytänyt lenkille, shoppailemaan, syömään, elokuviin jne. Tuttavilla tuntuu aina olevan kaikkea muuta tekemistä tai sitten vaan yksinkertaisesti eivät halua olla seurassani.
Ystäväni kanssa sentään joskus käymme jossain, välimatkastakin huolimatta, mutta hänellä on tällä hetkellä viikon ikäinen vauva, joten on nyt ' pois pelistä' jonkin aikaa.
Ap
parisuhdeterapiaan mars mars. Lapsi on sen väärti. Ja parempi lapsen on elää ehjässä perheessä kuin matkalaukkulapsena.
Jos kerran ei muuta vikaa ole..
Jos kerran mies menee omissa menoissaan ja sä olet kotona lasten kanssa, niin miten se ero olisi lasten kannalta huonompi vaihtoehto kuin ero? Meillä muuten sama tilanne, mutta lapsia neljä ja mies kyllä heitä kovasti rakastaa ja viettää paljon aikaa, on aina kotona eikä mene ikinä minnekään. Se on ollut tärkein syy siihen, että en ole eroa vielä hakenut.