Miksi jotkut vetävät roolia ja yrittävät tekeytyä toiseksi kuin ovatkaan suhteessa

En tiedä yhtään tälläistä tapausta. Varmaan harvinaista.



Minkä tyyppisiä asioita ap tarkoitat? Tulee mieleen, että joku on olevinaan tosi kiltti vaikkei oikeastaan olekaan. Jos sitten syyttää että on ollut pakko olla niin johtuisiko siitä että ei ole muuten saanut hyväksyntää puolisoltaan? Ja sitten saa niin paljon itsetuntoa ajan myötä että uskaltaa olla kaikesta huolimatta oma, itsenäisesti ajatteleva, omia mielipiteitä omaava itsensä?

siinä muuttuu aina musiikkimausta, harrastuksista, elämänarvoista ja pukeutumisesta lähtien kaikki. Olemme tunteneet toisemme n. 12v lähtien ja tämä kaverini on ollut aivan jokaisessa suhteessa sellainen kameleontti - hän on suorittanut suhdetta sillä tavalla kuin on ajatellut toisen haluavan.



Kun muutama vuosi on vierähtänyt, suhde on päättynyt, koska kaverini mielestä " mies ei ymmärtänyt häntä, eikä antanut hänen olla oma itsensä" .



Minusta taas hän ei ole koskaan edes antanut miehille sellaista mahdollisuutta - siis tutustua häneen ihmisenä. Hän on itsekin myöntänyt, ettei ole koskaan heille kertonut edes oikeita mielipiteitään, vaan salannut ne tyystin. Useimmiten hänellä on " ykkössuhteen" rinnalla ollut aina pitkiä " kakkossuhteita" , joissa hän on sitten käynyt pitkiä filosofisia keskusteluita rakastelun lomassa. Parisuhteessa hän on aina ollut " toiminnan miesten" kanssa, joilta ei ehkä sitä henkistä puolta niin ole löytynytkään, mutta lihakset ovat olleet timmit.



Nyt hänellä on meneillään avioero, sillä mies " ei ymmärtänyt häntä" , eikä ole " antanut hänen olla oma itsensä" . Minun mielestäni hän ei ole koskaan sitä yrittänyt ollakaan.



En nyt väitä, ettäkö hänen miehensä olisi Mr Täydellinen, mutta tämä sama ongelma kaverillani on ollut koko elämänsä ajan, kaikissa suhteissa. Ei se vasta nyt ole hyökännyt.

Ehkä taustalla menettämisen pelko? Pakko miellyttää jotta toinen pitäisi hänestä? Jotain ehkä lapsuudessa...?



Terapia olisi tarpeen.

Ihailee niin kovin, että muuttuu itse samanmoiseksi?

Miksei ota jotakuta niistä ykköseksi?

Mä olen yrittänyt suositella hänelle terapiaa - en siksi, että hän olisi " hullu" , vaan sen takia, että uskoisin hänen hyötyvän siitä, että joku avaisi vähän näitä " lukkoja" . Ettei elämä jatkuisi ilottomana suorittamisena, mikä hänelle on välillä kovin tyypillistä.



Hän vain suhtautuu aika negatiivisesti kaikkeen terapiaan, koska hänen mielestään elämästä pitäisi kyllä ihan pelkällä tahdolla suoriutua - ettei nyt sentään tarvitse ulkopuolisia rasittaa kaikenmaailman jonninjoutavuuksilla ja höpöhöpöpuheilla.



ap

Vierailija:

Miksei ota jotakuta niistä ykköseksi?

kakkosmiehet ovat olleet hänelle vähän kuin sellaisia haaveita, joita otetaan esille tiettyä käyttöä varten, mutta joita ei sotketa arjen kuvioihin. Ei hän ole koskaan halunnut suhdetta yhteenkään heistä. Käsittääkseni. Heissä ei ole ollut sitä, mitä hän odottaa " viralliselta kumppaniltaan" -

Jotain tuollaista mä olen käsittänyt.

ap