Jos sinä sairastuisit, etkä pystyisi tekemään enää töitä, suostuisiko miehesi elämään vielä kanssasi?

Juuri kun olet päässyt aikuiseksi ja itsenäiseksi, se itsenäisyys otetaankin yhtäkkiä pois, ja tavallaan sinusta tulee melkein lapsi jälleen. Kärjistän nyt vähän, mutta tältä se joskus tuntuu.



Ja ms-tauti on.



t. se 11

Saisin erittäin hyvän eläkkeen ja omaisuutta löytyy.

Jos sekoaisin täysin, ois mun parempi laitoksessa tms. Eiköhän tuo muuten mun kanssain ole loppuelämäni

Mies on kyllä ollut tosi kärsivällinen. En tiedä mitä tapahtuu jos en oikeasti pysty enää töihin.

Oli aika lähelläkin kerran. Onneksi kumminkin paranin.

Moni kehotti häntä jättämään miehensä. Mutta naistahan ei kukaan jättäisi?

Jos tulisi vaikka kaksisuuntainen mielialahäiriö, voisi suhde hyvinkin jossain vaiheessa päättyä.



Jos taas jokin syöpä tms. niin tuskin ihan äkkiä päättyisi. Ellen sitten muuttuisi hirveän aggressiiviseksi tai jotain.

Koska minulla on krooninen, etenevä sairaus ja jo nyt olen ollut tosi paljon sairauslomilla.



Ja mitä tapahtui? Mies lopetti ensin henkisen läsnäolon, sittemmin myös fyysisen.



Lapsen kanssa tässä pärjäillään. Parempi näin kuin huonon miehen kanssa :-)

Olen sanonut että mut saa pistää laitokseen kun aika on... ei olisi kummallekaan meistä hyvä jos mies ärtyneenä väkipakolla hoitelisi minua...



Itse kyllä hoitaisin miestäni mielelläni jos tämä sairastuisi vakavasti.

eikä mies enää halunnut elää kanssani. Vei lapsen, ja sittemmin sairastuin masennukseen. Nyt siis elelen sairaseläkkeellä (550e) kai lopun elämääni, eikä kukaan tällaista halua ristikseen.

On todella todella pahoillani!

Minäkin 30-kymppinen ja pian työkyvyttömyyseläkkeellä. Kaikki tapahtui aika nopeasti. Mies ei mistään hinnasta halua jättää. Mutta minusta tuntuu ihan kauhealta, että nyt olen tavallaan riippuvainen hänestä selvitäkseni arjesta. En voi erota, en voi lähteä lasten kanssa yksinhuoltajaksi. Vaikka mitä tapahtusi.