Lue keskustelun säännöt.
Lapsiluvusta. Tiedän, että itsehän se on päätettävä, mutta kaipaan silti mielipiteitä.
02.05.2008 |
Eli meillä on kolme lasta. Alunperin ei ollut suunnitelmia lapsiluvusta, vaan jokaisen kohdalla on mietitty, että vieläkö yksi.
Nyt on käynyt niin, että kuopus on jo 4v. Olen ollut kaksi vuotta taas töissä pitkän kotiäitiyden jälkeen.
Yritimme neljättä pari vuotta sitten, mutta se päättyi keskenmenoon.
Nyt minulla ja miehelläkin on vauvakuumetta, mutta en tiedä yrittääkö vai ei. Paljon on plussia ja miinuksia asian suhteen.
Esim. plussia: tietenkin se yhden lapsen kaipuu, olisi vielä kiva nauttia kotiäitiydestä, se oli tosi mahtavaa aikaa, esikoinen on jo koulussa ja toinenkin jo menossa, joten ihan kiva olisi pikkukoululaisilla, jos joku olisi kotona iltapäivisin, vaatteet ja tarvikkeet olisi jne.
Miinuksia: jaksaako valvoa yms vielä, lapset on nyt isoja, uusi pieni sekoittaa taas elämän pikkulapsielämäksi (joka on kyllä kivaa mun mielestä), töissä olen taas päässyt hyvin sisään ja olen anasainnut arvostusta kaikkien silmissä, kannattaako taas jäädä pois, lasten ikäero on jo kasvanut suureksi, kuopus olisi iltatähti
Sanokaa mielipiteitä, mitä te tekisitte? Itse se on päätettävä, mutta kiva olisi kuulla ajatuksia muiltakin.
Kommentit (20)
keskenmenoa, jaksanko sitä stressiä taas? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauttisin siitä, että lapset ovat jo sen verran isompia että heidän kanssaan voi touhuilla kaikenlaista. Vauva sekottaisi taas kuviot. Minkälaiseen autoon mahtuisitte neljän lapsen kanssa?
Perusteluna se, ettei sitten tarvitse miettiä jälkeenpäin ja katua. Harvemmin sitä katuu tehtyjä lapsia (muuten kuin suutuspäissään). Se neljäs on jo olemassa pilkkeenä silmäkulmassa. Ei siinä mitään järkiperusteluja tarvita.
Ja sitä paitsi, ei kotiäitiaika ollut mulle mitään laiskottelua. Olen kasvatusalalla työssänikin ja ihan samaa puuhasin kotonakin, askartelin, leivoin, luin, satuilin, lauluin, retkeilin jne. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha sitä on sitten enää yrittää sulle järkeä puhua. Lisääntykää ja täyttäkää maa ja antakaa sen maan kuolla liikakansoitukseen.
Keksin kyllä helposti syitä miksi se neljäs olisi ihana. Kai kaipaan jotain järkisyitä miksi kannattaisi antaa olla.
Kauhea ajatus on vaan, että siis en koskaan enää olisi raskaana, synnyttäisi, hoitaisi vauvaa ja näkisi yhden vielä alkavan kävellä ja puhua jne. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se vielä iltatähti olisi, iltatähdestä voidaan puhua vasta sitten kun ikäeroa on lähemmäs 10 vuotta.
Että siitä vaan:) Meillä on kolme, ja yhtään ainutta en enää jaksaisi. Pelkkä ajatus öisistä imetyksistä ja itkuista saa minut voimaan pahoin. Meillä kuopus on nyt 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
negatiivisia ihmisiä!!!
Jotenkin ällöttää ihmisten suunnitelmallisuus, tuomarointi tollasen asian edessä. Ei lapsi ole mikään esine. eikä meillä ole oikeutta kieltää ihmiseltä elämää!!!
Lapset ovat sellainen rikkaus, vaikka rankkaa onkin välillä( kuka haluaa helppoa elämää, ehkä joku, mutta ei se aitoa ole, ja silti...ei kenellekkään anneta helppoa elämää) ja lahjaa on hyvä arvostaa nyt eikä vain silloin vanhana kun kaipaa seuraa lapsista ja lapsenlapsista. Ehdottomasti elämää tupaan, kaikki ovat innoissaan, kuopuskin, vaikka voi olla tiukka paikka luovuttaa pienimmän asema toiselle!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 on liian vähän, 2 sopiva, 3 liian paljon:).
Teillä nähtävästi 4 olisi se sopiva.
Mieheni sen luultavasti haluaisi, mutta itse en enää taitaisi jaksaa. Ja sitä paitsi, meillä tulisi neljännen lapsen myötä auton ja asunnon vaihto. Tila-autoa en haluaisi, joten ehkä mahdoton yhtälö..
Mutta, on mullakin se vauvankaipuu... helpottaahan se varmaan sitten joskus, kun muut lapset ovat vanhempia ja ei viitsi vauvarumbaa aloittaa uudestaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset jo sen verran isompia, että voisit nauttia vauva-ajasta täysillä ja toisaalta teillä olisi ilmeisesti kaikki puitteet kunnossa.
Mutta minä olenkin ikuisesti vauvakuumeinen ja haluaisin itse, vaikka kuinka paljon lapsia.
Jos jätät tekemättä neljännen, luultavasti kadut. Mietit aina että mitä jos.
Jos taas saatte neljännen niin tuskin tulet katumaan.
Siinä sitä on riittänyt. Kun on taas katsellut niitä iltatankkauksia, ensisosesotkuja, vaihdellut sinappikoneen vaippoja, nukuttanut ulkona, että mamma sais levätä niin olen tullut siihen tulokseen, että minut saa ampua, jos kolmatta alan koskaan kuumeilemaan. Alle 2 vuotta siihen, että saan piuhat poikki! Mulla onkin sitten omat lapset molemmat jo koulussa.
kolme ja tuntuu että siitä on todella ikuisuus kun minulla on ollut iso maha jne.
En voi juhlallisempaa hetkeä tietää maailmassa kun vastasyntyneen saan vatsani päälle ja isän kanssa kiitämme pienestä ihmeestä. Luojan luomasta, terveestä vauvasta, kaikki varpaat tallella laskemme, märät tummat hiukset ja ihan omanlaisensa huulet törröllään, avoimena meidän rakkaudelle, koko maailmalle.
Voikos sitä vastustaa?
Oikeestaan olen vaan kateellinen kaikille, jotka saa tai ovat saamassa vauvan.
Kyllä meillä sikäli olisi puitteet kunnossa, että taloon ja autoon mahtuisi. Mitään rikkaita ei olla, mutta kolme lasta on elätetty. Kyllähän se mietityttää, miten neljännenkin ajokortit ja opiskelut maksaa, mutta kai ne järjestyy.
Jotenkin emmin eniten sitä, että olen tosiaan töissä taas jossain arvossa. Minuun luotetaan ja tunnen onnistumista jne.
Vaikeaksi asian tekee, että aikaa on kulunut jo näin paljon. Jotenkin arvostaa sitäkin miten helppoa elämä on. Saa välillä itsekin vaikka lukea kirjaa, kun lapset leikkivät keskenään.
Mutta olishan se neljäs ihana... -ap
lasta ja silti voin lukea kirjaa.
En tarkoita tätä millään pahalla, vaan huomataksemme sen, kuinka hirvittävän nopsaa se aika menee. Että jos on koliikkivauva, se voi itkeä 3 kk, ja sitten voikin olla kuin aurinko.
Tai vähäuninen vauva-aika voi kestää vuoden. So what, ne on erilaisia aikoja, vaikeampia, mutta nekin menee ohi.
Ja kohta se vauva kasvaa ja kävelee tosta ovesta armeijaan ja se on siinä enää kerran kuussa tai harvemmin kun muuttaa sitten Australiaan...
Koettakaa nauttia erilaisista vaiheista, rikkautta sekin. Mutta lapset ei ole lapsia aina, sitä aikaa tulee ikävä.
nimim. vauvakuumeinen
Sun asemas työmarkkinoilla, sun eläkkees, sun vanhemmat lapset