Miten parantua moukkamaisuudesta?

Voisi harkita sitä, että miettii ennen kuin toimii.

korkeintaan joskus ihmettelee miksi ihmiset kaikkoavat ympäriltä.

Miten sun mielestä moukkamainen ihminen käyttäytyy?

Moukkamaisuus on kotoa opittu tapa, jota ihminen itse ei edes tajua. Esim Susan Kuronen-Ruusunen on oikein hyvä esimerkki moukasta. Vaikka hän kävisi (jonkun pyynnöstä, ei itse tajuaisi että jotain tarvis tehdä) moukkamaisuudesta eroon-korkeakoulun, hän ei siitä pääsisi läpi, koska moukka ei tajua olevansa moukka tai käyttäytyvänsä moukkamaisesti.



Kotoa se kaikki lähtee. Jos toinen vanhemmista on moukka, ja toinen ei, lapsella on vielä toivoa. Aikuisena kaikki on liian myöhäistä.

eikö moukkamainen ole sellainen, joka julistaa jotain yhtä tiettyä ainoana totuutena, eikä anna tilaa muille olla oma itsensä tyyliin: " Meidän poika ei saa nukeilla leikkiä, tulee vielä sellanen perätuuppari, hyi olkoon!" ja tämä julistus mielellään jossain kaupan leluosastolla tms.



Sellainen ihminen, joka ei missään tilanteessa voi ajatella toisia ja heidän tunteitaan. Ei kovin koulutettu/älykäs tai jos on näitä, niin sitten on vaan julma ja välinpitämätön. Aika usein mihin tahansa uskoon hurahtaneet ovat kovia tuomitsemaan toisia kuulematta mitään faktoja edes.

tarkoitin että moukka kenties itse ihmettelee miksi kukaan ei enää ole häneen yhteydessä. Yksi ystäväni on maailman suurin moukka, semmoinen perinteinen totuuden torvi joka saa sanoa mitä tahansa. Eipä ole paljon kavereita. Samoin töissä on yksi supermoukka, jolla ei juurikaan ole kontakteja työn ulkopuolella kun ei kukaan vapaaehtoisesti kestä.

ei hallitse alkeellisiakaan käytöstapoja eikä omaa tilannetajua ollenkaan eikä myöskään osaa ottaa muita ihmisiä huomioon.

ei hallitse alkeellisiakaan käytöstapoja eikä omaa tilannetajua ollenkaan eikä myöskään osaa ottaa muita ihmisiä huomioon.

Onko moukkamaisuus pelkästään hyvien käytöstapojen puutetta?

ja sitten jälkeenpäin mietin että käyttäydyinkö jotenkin moukkamaisesti. Miten saisin lisää varmuutta?



Lisäksi en uskalla kauheasti jutella isossa porukassa kun pelkään että möläytän jotain aivan tyhmää. Ja moukkamainen ihminenhän on usein ihan hiljaa. Kaveripiirimme koostuu akateemisista ihmisistä, ja itse on ihan amis joten siksikään en uskalla kunnolla avata suutani. Miten tästä oppisi pois?

Osaan kyllä myös mielistellä, mutta yleensä en viitsi. Jos olen jostain asiasta jotain mieltä, uskallan myös sen sanoa. En muutenkaan tajua, miksi elämä on joillekin ihmisille yhtä suosituimmuuskisaa, jossa kenenkän tunteita ei ikinä saa loukata. Toisekseen, itse en loukkaannu jos joku arvostelee minua, joten ehkä olen vaan yleensäkin kovanahkainen ja moukkamaisuuteni johtuu siitä.

Eli minulle ei ainakaan kotona ole opetettu mitään käytöstapoja ja olisi kiva jos ei tarvitsisi tuntea epävarmuutta siitä että pidetäänkö minua ihan moukkana.

Esimerkiksi minusta on suuri loukkaus jättää vastaamatta tervehdykseen, mutta kuulemma Venäjällä se on ihan normaali tapa ilmaista, että on loukkaantunut.



Eli kun joku on loukkaantunut ja ilmaisee sen, minä loukkaannun siitä. :D



Hedelmällisin tapa kommunikoida on sanoa suoraan, jos jokin loukkaa eikä jäädä kyräilemään. Ei toinen voi osata kaikkia maailman tapoja ennen kuin ne on hänelle kerrottu. Mikä on yhdessä paikassa kohteliasta, voi olla toisessa paikassa loukkaus.



Ja se suoraan sanominen muuten kannattaa tehdä kuin ohimennen, ei siis loukkaantuneella tai moittivalla äänensävyllä. Siitä kun yleensä seuraa lisähankaluuksia.